Damien Chazelle on kyllä ihmeellinen henkilö. En koskaan oikein ole erityisemmin innostunut musikaaleista, vaikka en niitä vihaakkaan. Kun katsoin Whiplashin, jazzin osuus ei vaikuttanut minuun ollenkaan, mutta se miten upeasti kokonaisuus oli ohjattu ja vanhasta oli tehty uutta. Lisäksi J. K. Simmons teki ehkä yhden 2000-luvun parhaimman roolisuorituksen. Toki onhan meillä myös ollut Heath Ledgerin Jokeri, joten ehkä Simmons ei ihan paras ole ollut. Kun aikoinaan La La Land tuli elokuvateattereihin, menin katsomaan sen kriitikoiden ylistyksen jälkeen. Fiilikset oli silloin vähän sellaiset, että onkohan luvassa kriitikoiden ylistämää imelää musikaalia, mutta sainkin yllättyä. Se ei ole täydellinen tai suosikkielokuvani, mutta tulevaisuuden klassikko ja parhaimpia musikaaleja koskaan.
Mia on kahvilassa töissä oleva näyttelijäntyöstä unelmoiva nainen, joka käy jatkuvasti koe-esiintymisissä. Sebastian on omasta jazzklubista unelmoiva ravintolapianisti. Vaikka aluksi näillä kahdella persoonalla ei syty romanssia, heidän ikuiset unelmat tuovat heidät yhteen ymmärtäen lopulta toistensa maailman. Mutta kumpi on tärkeämpää: rakkaus vai unelmat?
Emma Stone oli ennen tätä leffaa itselleni tuttu vain Andrew Garfieldin tähdittämistä Seittisingoista, Easy A:sta ja Birdmanistä. Stone on tälläkin kertaa moitteeton roolissaan, vaikka ei varsinaisesti suorita mitään huippusuoritusta. Hänet palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla, jonka oikeutetusti ansaitsi. Ryan Gosling todisti jo Drivessä, että osaa näytellä loistavasti, mutta sen hän tekee nytkin. Hienoa, että Gosling ja Chazelle tekevät vielä yhteistyötä tämän vuoden lopulla ilmestyvässä First Manissä, joka siis nimensä mukaisesti kertoo ensimmäisestä miehestä missä muussakaan kuin kuussa. Olen erittäin iloinen, että juuri Gosling ja Stone saivat nämä roolit, sillä heidän yhteistyönsä on mahtipontista. He ovat tehneet ennenkin yhdessä elokuvia, joita ovat Hölmö hullu rakkaus ja Gangsterisota.
La La Land on taidetta. Se naurattaa, koskettaa ja hymyilyttää. Se on myös erittäin värikäs ja visuaalisesti räikeän upea. Jokainen kohtaus näyttää tyylikkäälle ja puvustus on värikästä ja hienoa. Lavasteet mukailevat tunnelmaa ja kuvaus ja leikkaus ovat onnistuneita. Ja kun näyttelijätkin vetävät napakympit, mikä tässä on oikein vikana? Jos oikein kivaa miettii, niin varmasti löytää melkein jokaisesta leffasta edes jotain pientä nipotettavaa tai joku juttu, jonka itse olisi tehnyt erilailla. La La Landistä en olisi muuttanut mitään, mutta parissa kohtaa mennään käsikirjoituksen kannalta vähän annelta-arvattavasti. Loppu kuitenkin todistaa, että Chazelle on loistava käsikirjoittaja ja omaa huikeita ideoita. Tällöin myös hieman vaikeampien elokuvien ystävät saavat haluamansa. Leffan loputtua saa vetää itse oman mielipiteensä lopusta, koska mitään ei varmisteta.
Onneksi musikaalikohtaukset eivät ole liian pitkiä, koska vaikka kuinka pidin kappaleista, en olisi samaa kappaletta kovin kauaa jaksanut kuunnella putkeen. Osa kappaleista on rennompaa ja osa räikeää hupsuttelua. Välillä kappaleet ovat jopa rauhoittavia. Omia lemppareita olivat Epilogue, City of Stars, Someone in the Crowd, A Lovely Night, Another Day of Sun… Äh! Ei tästä tule mitään, ne kaikki ovat mahtavia!
Siinä missä Whiplash oli synkkä ja vakava, La La Land on värikäs ja hupaisa. Minun on aivan pakko verrata tätä Laulaviin sadepisaroihin, sillä kummatkin muistuttavat toisiaan. Chazelle on ottanut selvästi suuntaa vanhemmista musikaalileffoista ja mukana on jopa vähän klassikoiden tuntumaa. La La Land on varmasti Laulavia sadepisaroita asiallisempi elokuva, mutta ei ota itseään milloinkaan liian vakavasti. Joistakin tämä varmasti vaikuttaa imelältä ja siirappiselta, jota se ehkä osittain onkin, mutta erittäin viihdyttävää sellaista. Kokonaisuus on niin viihdyttävä, että pari päivää leffan katsomisen jälkeen tulee hyvä mieli.
Vaikka La La Land ei ole omaperäisimmästä päästä ja lainaa myös jonkin verran vanhaa, se on hieno elokuva, joka tietää tasantarkkaan oman paikkansa maailmassa. Sinun ei tarvitse pitää musikaaleista, jos katsot tämän elokuvan, sillä en minäkään pitänyt. En vieläkään innostunut musikaaleista, mutta en ehkä arvosta elokuvaa juuri sen takia. Kokonaisuus vain jättää niin hyvän fiiliksen, että se ansaitsee useammankin katselukerran.
