(Spoilerivaroitus)
Jokseenkin eksentrisen tiedemiehen Seth Brundlen (Jeff Goldblum) järjestää työhönsä liittyvän demonstraation toimittaja Veronicalle (Genna Davis). Tämän päätoimittaja ja ex-poikaystävä Stathis Borans (John Getz) epäilee huijausta. Seth pyytää Veronicaa avukseen työnsä dokumentoinnissa ja ammatillinen suhde muuttuu myös henkilökohtaiseksi. Mustasukkaisuuden riivaamana, onnistuneen kokeen rohkaisemana ja juovuksissa Seth kokeilee kehittämäänsä teleportaatiolaitetta itseensä, mutta tieteellisesti kontrolloimaton ympäristö tuo mukaan huonekärpäsen ja laitetta kontrolloiva tietokoneohjelma fuusioi Seth Brundlen ja kärpäsen molekyyligeneettisellä tasolla. Siirron aloittaa Seth Brundle ja kärpänen ja ulos astuu brundlekärpänen (Jeff Goldblum). Siitä eteenpäin mukaan tulee mitä ällöttävämpiä kohtauksia joissa brundlekärpäsen päällä olevat Seth Brundlen jäännökset putoavat pois ja sisällä oleva mieli yrittää kiivaasti ymmärtää ja keksiä paranniskonstia. Lopputulos on visvainen tragedia ja jättää jäljelle vain uhreja.
Visvaisen kauhun erikoismies Kanadasta, David Cronenberg tarttui höpöä 1950-luvun kauhustelua rinnuksista, tuikkaa siihen Speedballia ja tieteellistä jargonia, liittää mukaan toimivan romanttisen juonteen ja kuorruttaa paketin isolla annoksella visvaa, smegmaa, irtopaloja, verta ja pelkoa. Katsoja kylläkin lumoutuu kerronnan tehokkuudesta, pelko jää epäonnisen tiedemiehen ja hänen läheistensä harteille ja mukana on jopa irvokasta huumoria.
Jeff Goldblumin suoritus on alusta alkaen erinomainen. Miehisen komea, mutta omituinen ja työhönsä vakavasti suhtautuva tiedemies pystyy irrationaalisiin tunnemyrskyihin vain humalatilassa ja kun lopulta alkaa brundlekärpäsen keho hylkiä hylkiä tarpeettomia keratiinimuodostumia ja lihan läpi kasvaneita luita on meno ilkeää ja siinä ei tehostunut aineenvaihdunta pelasta. Chris Walasin suunnittelema muodonmuutos on erityisen irvokas edistyessään hitaasti ja Goldblum saa myös näyttelijätyönsä sopeutumaan.
Geena Davis saa mukaan vakuuttavan annoksen pelkoa, konfliktia ja kemiaa, joskin jää tietysti sivustakatsojaksi irvokkaassa muodonmuutoksessa ja kun lopulta joutuu pamauttamaan kuvottavan epäsymmetriseksi hirviöksi rakkaansa pään hajalle on mukana aitoa murhetta. John Getz jää harmilliseksi nilkkipartasuuksi, joskin saa kärsiä jo pahasti ihmisyytensä hukanneen brundlekärpäsen vihasta aika rankasti.
Kokonaisuus on viihdyttävä ja tehokas. Goldblum ja Davis ovat erinomaisen toimivia, Cronenbergin ote pysyy lujana ja Chris Walasin suunnittelema kuvotus ei ole mitään vähäistä. Heikkutena on ehkä liiallinen lyhyys ja luonnosmaisuus, mutta kokonaisuus pysyy kasassa, ei ehdi jumitella paikallaan ja ällötyskerroin on korkea.
