Ainoat pelot ovat naapurissa asuva lapiomurhaaja ja seudulla pyörivät kaksi rosvoa.

17.12.2002 19:14

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Home Alone
Valmistusvuosi:1990
Pituus:99 min

Kevin (Macaulay Culkin) on McCallisterien perheen musta lammas. Koko ajan joku on haukkumassa häntä. Perhe on lähdössä jouluksi lomalle Ranskaan. Juuri sitä edellisenä illtan Kevin mokaa pahsti ja joutuu menemään yksin nukkumaan ullakolla. Hän toivoo perheensä katoavan. Seuraavana aamuna he nukkuvat pommiin ja pakkaavat nopeasti tavaransa ja lähtevät nopeasti lentokentälle. Kaikessa siinä kiirreessä Kevin unohtuu kotiin.

No, eihän se Keviniä masenna. Hän luulee toivomuksensa avulla kadottaneen perheen ja alkaa nauttimaan yksin elämisestä. Elämä alkaa sujumaan aivan hyvin. Hän saa syödä ja katsoa mitä haluaa. Ainoat pelot ovat naapurissa asuva lapiomurhaaja ja seudulla pyörivät kaksi rosvoa Harry (Joe Pesci) ja Marv (Daniel Stern). He ovat ryöstelleet viime aikoina seudulla taloja. Siispä Kevinin on aika päihittää heidät.

Elokuvan idea on loistava. Leffa sisältää paljon hauskaa alusta loppuun. Ohjaus on ihan hyvä ja leffasta on saatu ihan tasokasta komediaa. Macaulay Culkinin on yksi parhaista lapsinäyttelijöistä, eikä sille mahda mitään. Hänen roolisuorituksensa on erinomainen. Joe Pesci räyhää ja yrittää olla pomo. Daniel Stern puolestaan näyttelee tyhmempää roistoa. Eli rosvot ovat sellaisia kuin komedioiden rosvoparit ovat.

Tämä on vielä siltä ajalt kun Chris Columbus teki vielä hyviä leffoja ennen kuin rupesi ohjaamaan Harry Pottereita. Niihin aikoihin häneltä tuli huippu hauska Robin Williamsin tähdittämä Mrs. Doubtfire. Hän ohjasi ihan hyviä perhekomedioita, joista Yksin kotona on ehdottomasti paras. Leffa poiki kaksi jatko-osaa, jossa ensimmäisessä oli vielä samat näyttelijät ja ohjaaja.

Mutta takaisin asiaan. Leffa on erinomainen koko perheelle suunnattu hauska komedia. Tämä on näytetty yleensä jouluisin. Se on ollut aina pakko katsoa joka kerralla ja sille on jaksanut aina nauraa. Leffa on jo oikeastaan klassikko.

Arvosteltu: 17.12.2002

Lisää luettavaa