En koskaan ole ollut mikään suuri Bond-elokuvien ystävä, mutta melkein kaikki filmit maailman ehkä kuuluisimmasta elokuvasarjasta on tullut katsottua, jotkut luonnollisesti moneen kertaan. Goldfingeriä hehkutetaan monilla eri foorumeilla yhdeksi parhaista ellei parhaaksi Bond-leffaksi, mikä on huvittavaa. Kyseessähän on roimasti yliarvostettu pätkä.
Missään vaiheessa elokuvaa ei kunnollinen Bond-tunnelma pääse esille, ja muutenkin kokonaisuus jättää laimean kuvan (tosin muistutettakoon vielä, että kyseessä oli vasta kolmas Bond-leffa). Tällä kertaa Sean Conneryn esittämä ”se ainoa ja oikea Bond” taistelee herra Goldfingeriä vastaan, jonka aikomuksena on päästä käsiksi Fort Knoxin kultavarantoon Yhdysvalloissa. Ennen tympeää loppua pelataan golfia Englannissa ja hiiviskellään Sveitsissä. Tosin Bondin ja Goldfingerin välinen golf-kisa on yksi legendaarisimmista kohtauksista Bond-filmatisointien historiassa.
Huvittavin asia Goldfinger-elokuvassa on kuitenkin Honor Blackmanin esittämä Pussy Galoreksi ristitty naikkonen; nimihän on kuin suoraan aikuisviihdealalta. Ja kuin nimeä enteillen Bond lopulta suostuttelee hänet sekä puolelleen että selälleen, niin kliseisesti, että hohhoijaa.
Kaiken kaikkiaan Goldfinger on yliarvostuksestaan huolimatta raudanluja klassikko, jonka paheet voi tavallaan antaa anteeksi. Siitä huolimatta arvosanaksi on vaikea antaa hyvää, joten jätetään sen ja välttävän välille hieman ilmaa. Aika on todellakin kullannut muistot.
