Äijäilyenergialla täytetty länkkäri on amerikkalaisen westernin kuolinparkaisu ja reinkarnaatio.

6.7.2008 19:47

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Wild Bunch
Valmistusvuosi:1969
Pituus:134 min

[I]”If they move, kill ’em. ”[/I] Noilla yrmeillä sanoilla, jotka heittää vanha lainsuojaton Pike Bishop (Holden), käynnistyy Hurja joukko ja jatkaa samaa rataa veriseen loppuunsa. Sam Peckinpahin äijäilyenergialla täytetty länkkäri on amerikkalaisen westernin kuolinparkaisu ja reinkarnaatio. Se on väkivaltainen, julma ja oudolla, sairaalla tavallaan romanttinen elokuva, ja lyö haudan lepoon Villin Lännen missä oli tilaa lainsuojattomille ja henkilökohtaiselle kunnialle.

[I]”We *all* dream of being a child again, even the *worst* of us. Perhaps the worst most of *all*. ”[/I]

Pike koplineen yrittää ryöstää rautatieyhtiöltä rahalähetystä, mutta keikka onkin väijytys ja pako johtaa verilöylyyn missä ampumalinjalle joutuvat ensimmäisenä siviiliväestö. He pakenevat Meksikoon missä joutuvat tekemisiin kapinallisen kenraali Mapachen (Emilio Fernandez) kanssa ja kaappaavat tälle ison aselastin. Pienet ongelmat aseiden ja palkkion suhteen muodostavat kiusaa, jolloin Pike koplineen päättävät olla luonteelleen uskollisia ja yrittävät pelastaa yhden heistä. Kaikki johtaa verilöylyyn, joka tekee selvää Hurjasta joukosta lopullisesti. Koplaan aikanaan kuulunut Deke Thornton (Ryan) on pakotettu jahtaamaan heitä ja myös tekee niin, koska ei halua mennä enää koskaan vankilaan ja hänen apunaan/riesanaan on muutamia todella vastenmielisiä persoonia. Mutta Juudaksen rooliin valittuna ei kannata odottaa valitusten menevän läpi ja hän tavoittaa Piken koplan näiden kuolintantereelta ja päättää jäädä Meksikoon missä on vielä jotain tilausta hänen kaltaisille miehille.

[I]”You dirty son of a bitch! ”[/I]

Näyttelijätyö on hienoa ja Piken jengissä on myös Dutch (Borgnine) joka on vanha ystävä, karskit Gorchin veljekset Lyle (Oates) ja Tector (Johnson) sekä kuumaverinen meksikolainen patriootti Angel (Sanchez) joista erityisesti jälkimmäinen tekee vahvan työn. On mahdotonta esittää heikkoa linkkiä tai erityistä huipputyötä tästä väkivaltaisen maailman joutsenlaulusta kaiken ollessa erinomaista.

[I]”Next time, you better plan your massacre more carefully or I’ll start with *you*! ”[/I]

Sam Peckinpahin ohjaustyö on dramaattisissa kohtauksissa hyvin konservatiivista. Mutta kun laajamittainen toiminta alkaa, hajoaa aika, merkitykset ja ennen kaikkea kudos – ja luotien halkoessa ilmaa on meno hurjaa. Hidastukset, hypnoottisen hektinen leikkaus ja kaarissa roiskuva veri tarkoittavat sitä että Hurjan joukon suuret ammuskelukohtaukset ovat silkkaa kauhua sanan hyvässä merkityksessä.

[I]”It’s *covered*, ya two-bit, redneck peckerwood! ”[/I]

Kokonaisuutena Hurja Joukko on Villin Lännen verinen loppu ja avaa tien epämääräiselle hyvien ja pahojen väliselle erolle ja järjestelmälliselle väkivallalle. Onko kyseessä hyvä vai huono asia, on epämääräinen asia kuten kaikki muutkin, mutta varmuudella Piken ja hänen koplansa tie oli väkivallan tie ja he kulkivat sen loppuun asti.

Arvosteltu: 06.07.2008

Lisää luettavaa