Arvostelut
Loving Vincent (2017)
Visuaalisesti suurenmoinen elokuva luomisen tuskasta.
Carmen - Burlesque on Carmen (1916)
Lopussa matto vetäistään katsojan alta ja rikotaan vähän neljättä seinääkin.
20,000 Leagues Under the Sea (1916)
Klassinen oppikirjaesimerkki tosiasiasta, ettei innovatiivisuus tai pioneeristatus yksin välttämättä riitä tekemään elokuvasta erityisen hyvää tai viihdyttävää.
Maanalainen New York - The Regeneration (1915)
Epätasainen, mutta kiehtova gangsterileffojen pioneerityö genren tulevan mestarin nuoruusvuosilta.
Judith of Bethulia (1914)
Griffithin visioiden suuruudenhulluus oli nupuillaan jo Judith of Bethulian aikaan.
The Mystery of the Leaping Fish (1916)
Kokkelia nokkaan, Sherlock!
Wagon Tracks (1919)
Joka suhteessa harmaan keskinkertainen esitys.
The Aryan (1916)
The Aryan edustaa pelkästään hyvällä tavalla perinteikkäintä mahdollista William S. Hart -yrmyilyä.
Hell's Hinges (1916)
Viimeistään jälkimmäisen puolikkaan räjähtäessä käyntiin täydellä voimallaan ei silmiään meinaa Hell’s Hingesistä saada irti väkivalloinkaan.
The Bargain (1914)
Alkuaikojen Hollywood-länkkäreiden kaanonissa The Bargain edustaa selkeästi parempaa laitaa.
Carmen (1915)
Carmen edustaa varsin perinteikästä aikansa Hollywood-viihdettä niin hyvässä kuin pahassakin.
Civilization (1915)
Civilizationin tekoajankohtaan nähden hämmästyttävän karu sotakuvaus hätkähdyttää edelleen.
Orleansin neitsyt - Joan the Woman (1916)
Siitä se ajatus sitten lähti.
Tumma kristalli - The Dark Crystal (1982)
Maagisen kaunista käsityötä – ehkä loisteliain "vanhan ajan" nukkeanimaatioista.
Dolemite Is My Name (2019)
Genrensä perinteistä tyyliä.
Maa on syntinen laulu (1973)
Mollbergin pitkälle viety naturalismi on karua, mutta iskevää kuin poromiehen puukko kylkiluiden välissä.
Jäniksen vuosi (1977)
Tarinassa näkyy ihmisen rahanahneus, ja välinpitämättömyys luontoa kohtaan alkaa joissain kohdissa tosissaan raivostuttaa.
Too Much Johnson (1938)
Too Much Johnson on raakileenakin äärimmäisen mielenkiintoinen pala elokuvan historiaa.
Jail Bait (1954)
Ed Woodin paras leffa on kehno rikosleffa.
Belladonna of Sadness - 哀しみのベラドンナ (1973)
Jos koskaan elämässäsi päätät katsoa yhden ainoan psykedeelis-eroottisen japanilaisen taideanimaation, pidä huoli että se on Belladonna of Sadness.
