Villi sydän (1990)
- Alkuperäinen nimi:
- Wild at Heart
- Tuotantovuosi:
- 1990
- Ohjaajat:
- David Lynch
- Käsikirjoittajat:
- Barry Gifford, David Lynch
- Pääosissa:
- Calvin Lockhart, Crispin Glover, Diane Ladd, Harry Dean Stanton, Isabella Rossellini, J.E. Freeman, Laura Dern, Nicolas Cage, Willem Dafoe
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 124 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Rikos
Sailor (Cage) vapautuu vankilasta oltuaan siellä pitkään. Hän tappoi miehen joka yritti puukottaa hänet hengiltä. Syy siihen taas oli tyttöysävänsä, Lulan (Dern), kammottavan ilkeämielisen noitamainen äitimuori Marietta (Ladd).
Lula ja Sailor lähtevät anoppia pakoon kohti Kaliforniaa ja sehän ei äitimuoria miellytä. Hän lähettää perään ressukkamaisen Johnnien (Stanton), renttumaisen Santoksen (Freeman) ja nämä taas vetävät vielä isomman joukon vielä sekopäisempiä henkilöitä mukaan. Lynchiläisen kieroutuneen huumorin täyttämä matka alkaa.
David Lynch on erikoistunut tekemään omituisia ja kiemurtelevia aivorusentajia ja sellaisten sarjassa Villi sydän on hämmästyttävän helppotajuinen: sen henkilöt eivät vaihda nimiä ja sen kerronta loiki hetkestä ja paikasta toiseen. Epälynchiläisestä selkeydestään huolimatta Villissä sydämessä on useita Lynchin piirteitä. Se on visuaalisesti erittäin kaunis ja Angelo Badalamenti on luonnollisesti säveltänyt komeaa musiikkia. Badalamentin lisäksi mukana on heavya ja Elvistä, joilla tahdistetaan tyyliltään ja tunnesisällöltään pelkistettyjä kohtauksia.
Nicolas Cage ja Laura Dern ovat melkoisen sädehtiviä päärooleissa ja saavat aikaan todellista kipinöintiä. Villin sydämen uumenissa piileskelevä rakkaustarina on todellakin uskottava ja ei kärsi huonosta näyttelystä. Päähenkilöiden lisäksi mukana saapastelee usean elokuvan verran outoja, omituisia ja yksinkertaisesti kahjoja henkilöitä. Näiden kärjessä remuaa Mariettan lisäksi (Diane Ladd muuten on Laura Dernin oikea äiti) lismamöykky Bobby Peru (Dafoe), jonka vastenmielisyys ja törkeys on suunnatonta.
Kokonaisuutena Villi sydän on hulvattoman hauska, lihallisen kaunis ja surrealistisen hauska kokoelma sekopäisiä henkilöhahmoja, absurdia tarinaa ja ennen kaikkea se on sydämeltään villi ja pinnaltaan omituinen.
nimimerkki: Jurpo
Lulan (Dern) äiti on hirveä noita. Ensin se vikittelee tyttärensä renttumaista poikaystävää Sailoria (Cage), ja torjuttuaan tulleeksi katsoo parhaaksi päästää tämän päiviltä. Lula ja Sailor ovat sydämeltään villejä, ja päättävät jättää kurjan laiffinsa taakse. Alkaa Lynchmäinen road movie keltaista tietä pitkin, määränpäänä Kalifornian ihmemaa.
Barry Giffordin samannimisestä bestselleristä tehty Villi sydän on jännä leffa. Sen hullun Lynchin tavaramerkit on selkeästi läsnä, mutta filmi on kaiken synkkyydenkin keskellä kumman positiivinen. Ehkäpä alkuperäinen romaani on pitänyt miestä (jälleen) aisoissa. Pläjäys on oudoimmillaan irvokas versio Ihmemaa Ozista, tavallisimmillaan taas Natural Born Killersin tai True Romancen kaltainen julistus kahlitsemattomalle ja ikuiselle Ärrälle. Jutut tuntuvat välillä kahdelta erilliseltä leffalta jotka on yritetty ujuttaa yhteen, ja homma pysyy kasassa pitkälti hyvän kerronnan ansiosta.
Villin sydämen jopa syntiseltä tuntuva charmi on käsinkosketeltavaa. Parhaimmillaan fiilis on halvoissa hotelleissa ja tien päällä. Autoradioon tökätty Chris Isaakin Wicked Game käy yksiin kohtauksensa kanssa aivan mahtavasti. Diane Ladd on uskottava noita, Dafoe vetäisee loistoroolin ja sivuhahmot ovat muutenkin hillittömiä. Cage ja Dern näyttelevät kyllä ihan mukiinmenevästi, mutta jäävät aavistuksen verran muiden varjoon.
Väkivaltaskenet hälvenevät, ja Villi sydän osoittautuu lopulta Ihmemaa Ozin kaltaiseksi sokeripaukuksi, jonka omintakeiselle huumorille uskaliaimmat kehtaavat jopa nauraa. Pikkujutuistaan huolimatta virkistävä duuni Lynchiltä, ainakin jos katsoja on oikeassa mielentilassa.























































