The Simpsons Movie (2007)
- Tuotantovuosi:
- 2007
- Ohjaajat:
- David Silverman
- Pääosissa:
- Albert Brooks, Dan Castellaneta, Hank Azaria, Harry Shearer, Joe Mantegna, Julie Kavner, Kelsey Grammer, Minnie Driver, Nancy Cartwright, Tom Hanks, Yeardley Smith
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 87 min
- Genret:
- Komedia, Animaatio
Simpsonit ovat täällä taas, nyt elokuvana! Homer on tuttu toilailuistaan ja tällä kertaa hän saastuttaa Springfieldin järven lemmikkipossunsa jätöksillä. Springfield leimataankin sitten USA:n saasteisimmaksi kaupungiksi ja kaupungin ylle tiputetaan jättimäinen lasikupu. Homerin paljastuttua syylliseksi, Simpsonit pakenevat Alaskaan. Homerille tuleekin sitten tiukka paikka, ja pelissä ovatkin Springfieldin ja Homerin oma tulevaisuus.
Presidentti Scwarzenegger: "I was elected to LEAD, not to READ!"
Supersuositun ja superviihdyttävän sarjan ensimmäinen elokuva, The Simpsons Movie, tuntui aluksi pelkältä rahastukselta, mutta kun näin sen, mieleni muuttui täysin. The Simpsons Movie sisältää sarjan tapaan oivaltavaa huumoria kokonaisen kolmen jakson verran! Suurin osa vitseistä naurattaa vielä kolmannellakin katselukerralla, ja ne mitkä eivät naurata, vähintäänkin hymyilyttävät. Animointikin on enemmän sarjakuvamaisempaa ja 3D-tyylistä, mikä vain kasvattaa elokuvan viihdearvoa. Ja kaikki, jotka seuraavat sarjaa, ovat varmasti huomanneet, että Simpsoneissa vierailee varsin usein henkilöitä julkkismaailmasta piirrosmuodossa. Tälläkin kertaa mukaan on saatu pari hauskaakin hahmoa, kuten Arnold Scwarzenegger presidentiksi.
Presidentti Scwarzenegger: "Nobody is opening jokes. I miss Danny DeVito."
The Simpsons Moviessa on myös hyvä sanoma. Tällä kertaa se koskee ilmastonmuutosta. Tämä asia kuitenkin haihtuu pois ensimmäisen puolentunnin aikana, kun juonessa siirrytään eteenpäin. Miinusta siitä ei kuitenkaan tule. Kaikille Simpsoneiden faneille suositeltava huumoripläjäys ei takuulla jätä ketään kylmäksi.
Olen ollut Simpsonien fani jo pienestä pitäen, joten odotukseni olivat melko korkealla kun ensimmäistä kertaa menin tätä elokuvaa katsomaan. En yleensä käy elokuvateattereissa, mutta tämä oli jo semmoinen tapaus, että oli pakko. The Simpsons Movie täytti odotukseni.
Homer onnistuu eristyttämään koko Sprinfieldin suuren kuvun sisään ja pakenee tekosiaan perheineen Alaskaan. Saastunut Springfield meinataan räjäyttää maailmankartalta Russ Cargillin johdolla, joten Homer joutuu miettimään, pitääkö hän matalaa profiilia Alaskassa vai lähteekö pelastamaan kotikaupunkinsa.
Vaikka Simpsoneiden taso onkin ehkä laskenut ajan myötä hitaasti, elokuva onnistuu säilyttämään sarjasta tutun huumorin melko hyvin. Ei kuitenkaan täydellisesti, sillä onhan se vaikea keksiä yhtä tasokkaita vitsejä kokonaisen elokuvan ajaksi, kuin mitä on ollut TV-sarjassakin. Suurin osa niistä osuu hyvin kohdalleen ja aiheuttaa katsojassa suuremman reaktion kuin pelkän huvittuneen tuhahduksen. Oli myös hauska huomata, että presidentiksi oli laitettu Schwarzenegger, vaikka häntä hieman kritisoidaankin:
”I was elected to lead, not to read.”
Negatiivistakin sanottavaa kuitenkin keksii jonkin verran. Oli nimittäin ikävää, että esim. suuri suosikkini Ralph Wiggum oli jätetty aika olemattomaan osaan ja muutenkin elokuva keskittyi lähinnä vain Simpsonien perheeseen. Juonikin on vedetty vähän överiksi, mutta ei se komedian kannalta niin tärkeää ole. Tärkeintä on että saa nauraa.
Minäkään en ymmärrä, miksi The Simpsons Movie on pitänyt dubata suomeksi. Kaikki vitsit eivät nimittäin sovi kovin paljon alle 10-vuotiaiden natiaisten järjenjuoksulle, joten en suosittelisi tätä perheen pienimmille. Mutta voin suositella elokuvaa huoletta kaikille Simpsoneiden ja hyvän huumorin ystäville, vaikkei se samalle tasolle TV-sarjan kanssa ylläkään.
Parempaa animaatioelokuvaa saa hakea ja pitkään!
The Simpsons Movie oli kesän 2007 odotetuin elokuva, mutta pieneksi pettymykseksi se kuitenkin kiistatta jäi; ainakin allekirjoittaneen mielestä, vaikka olenkin melko suuri Simpsons-fani. Pohjimmiltaan leffa ei tuo mitään uutta sarjaan, joka olisi pitänyt huumorin tason alentuessa ja ideoiden köyhtyessä jo lopettaa pari kautta sitten.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Simpsonit-leffassa on yllin kyllin. Juonihan on se, että Springfield suljetaan eristykseen muulta maailmalta jättimäiseen kupuun saasteongelmien vuoksi. Ja taustalla on tietysti häärinyt superryssijä Homer Simpson. Itse Simpsoneiden perhe pakenee kaupungista Alaskaan, mutta pian perhe oivaltaa, että kotikaupunki täytyy pelastaa sitä uhkaavalta tuholta.
Simpsoneiden huumori on aina purrut ironisuudellaan jotakin yhteiskunnallista tai populaarista asiaa kohtaan. Perinteinen Simpsons-huumori ei pääse elokuvassa kunnolla kukkimaan, vaikka toinen suuri sarjan valttikortti eli oikeat julkkisäänet onkin mukana Tom Hanksin muodossa.
Muutamaa nauruhermoja totaalisesti repeilyttävää kohtausta lukuunottamatta The Simpsons Movie on kuin tavallista heikompi ja pitkitetty sarjan jakso, johon olisi kaivannut syvällisempää otetta ja perinteisiin Simpsons-huumoriarvoihin luotaavaa näkökantaa.
Joo-o, olen Simpsonit fani. Seurasain aikoinaan sarjaa koko ajan kun se tuli mutta nyt olen nähnyt suurimmanosan jaksoista mitä esitetään joten en katso sitä enää niin paljon telkkarista. Olen alkanut ostamaan niitä dvd:lle silloin kun noita tuotantokausia ilmestyy. Minulla on tähän asti seaons 1-10 dvd:nä. Mutta Simpsonit rulettaa ja on luultavasti paras tv-sarja ikinä! Sanon tuon ehkä siksi etten paljon sarjoja seuraa. EI minusta ole sarjojen katsojaksi kun noissa leffoissakin riittää tekemistä. Niin kun sain tietää leffan tulosta niin olihan se ihan superjuttu ja piti se mennä ensi-iltaan katsomaan.
No Simpsoneita tuskin tarvitsee esitellä mutta monen kommelluksen jälkeen Homer aiheuttaa sen että Springfield aiotaan räjäyttää maailmankartalta pois Homerin pitää tietysti pelastaa Springfield.
Kuten tv-sarjassa, itse jakson juoneen päästään vasta kiinni monen kommelluksen jälkeen. Se on itse asiassa aika hauska piirre, kun miettii että miten tähän päädyttiin. Mutta leffa on loistava, kuten sarja. omer on varmasti leffan valovoimaisin tähti ja leffan paras (pää)hahmo. Ohhan leffa täynnä loistavia sivuhahmoja kuten esimerkiksi Sarjiskauppias, Mr. Burns ja Poliisi WIggum joista itse tykkään.
Kuten sanoin, kävin katsomassa tämän maailman ensi-illassa niin loistava juttu oli se että Spiderpigkin tuli ihan ylläyksenä. Ne jotka kävivät tämän myöhemmin katsomassa luultavasti kuulivat siitä tai näkivät Youtubesta videon. Mutta olihan leffa täynnä muitakin loistavia oivalluksia. Sain nauraa vedet silmissä tälle. Tottahan minua pelotti leffan alkaessa että onko tämä hyvä, mutta turhaan minä pelkäsin koska tämä on loistava ja varmasti parhaita animaatioelokuvia mitä on tehty!
Ostin tämän jälkeen päin dvd:lle ja ei ole hohto hävinnyt. Mahtava leffa edelleen. Rakastan sarjaa, rakastan tätä! Kaikkihan ovat joskus Simpsoneita katsoneet mutta en suosittele kenenkään joka ei sarjasta pidä tai ei ole sitä paljoa katsonut katsomaan tätä, ennen kuin on sarjaan perehtynyt koska helpoiten tämä uppoaa sarjan faneille. Kuten minulle.
TV-sarjasta elokuva...asenteet ja odotukset on muokattu. Hahmot ovat tuttuja...niiden sanomiset ja tekemiset ovat tuttuja. Kuin olisi ollut pitkään sähköposti- tai puhelinyhteydessä henkilöön ja ennakkoasenteet ovat valmiina live-tapaamiseen. Elävässä tilanteessa tuleekin vastapelurista esille uusia piirteitä ja vanhat kuvitelmat muokkautuvat. Tästä on kyse pidemmästä vierailusta Simpsonien maailmaankin
Ensimmäisestä Simpson’s-jaksosta lähtien faniutta tunnustaneena fiilikset elokuvaa kohtaan olivat hermostuneet. Ensimmäinen minuutti leffaa takana ja selän jännitys laskee niin että penkin ergonomia tukee rankaa. Meillähän synkkaa! Unohdetaan TV-sarja ja nautitaan leffasta.
Simpsonit-leffa onnistuu ajankohtaisuudessaan. Al Gore Epämiellyttävine totuuksineen on astunut eturintamaan joten animaatio jatkakoon samoilla sarkastisilla linjoillaaan ja tulkinnoillaan. The Kansalainen saastuttaa ajattelemattomuuttaan joten vaihtoehtoina on a) peittää ongelma tyhmän The Päättäjän sormen osoituksella tai b) kollektiivisesti päättää paremmasta tulevaisuudesta ja ottaa vastuuta. Simpson’s the Movie ottaa asiaan kantaa omalla tavallaan, tai oikeammin on yhteiskuntakriittinen vaikka jokaisessa Homerin lauseessa ei olisikaan kuolematon tyhmyys one-linerinä.
Jotta elokuva olisi elokuva, siinä on pääosat ja sivuosat. Tässä tapauksessa elokuva keskittyy perhe-Simpsonien edesottamuksiin ja sivuosassa ovat muut Springfieldin asukkaat ja USA:n hallintoelementit. Niin ja possu. Arvojärjestys on siis kohdillaan elokuvan nimenkin perusteella. Varsinkin possun ja hallinnon välillä.
Syvänalyysit sikseen, leffa pistää hekottamaan lyhyitä taukoja lukuun ottamatta. Ja nuo tauot herättävät tunteita joita ennakkoasenteet eivät olisi osanneet ennustaa. Lihaa luiden ympärille ilotulitukseen, sanoisivat pitkään pintapöhinöissä keskenään olleet. Nokkeluuksien, tahallisten ylilyöntien ja animaation mahdollistamien tuhoamisten välillä kuljetaan perusajatusten syvissä vesissä, jotka voivat mennä ohi niiltä jotka hekottavat koska ”tämän pitää olla koko ajan hauskaa, sanokoon tai tehköön kuka tahansa, mitä tahnsa”.
Simpsonit The Leffa on kokemus jonka jälkeen toivoisi että toinen leffa tulisi pian. Jutun juurta varmasti löytyisi ja kannatustakin tuntuisi olevan – eikä vähiten Suomessa. Toivottavasti vain tekijät pysyvät ruodussa eivätkä tee hahmoja tai tyyliä tämän enempää 3D-maiseksi. Nyt on jo nähtävillä pientä teknistä epätasaisuutta kun hahmot ovat ”vanhalla” tyylillä tehtyjä, mutta helikopterit sun muut härrävärkit ovatkin jo tarkempaa animointia. Ei Homerin mellevässä olemuksessa saa olla varjostuksia tai naamaryppyjä, eikä muissakaan härveleissä niitin tarkkaa kuvitusta.
Simpsons-elokuva on saanut aikaan paljon ristiriitaisia tuntemuksia etenkin sarjan fanien keskuudessa. Useiden mielestä tv-sarjamainen huumori puuttuu elokuvasta kokonaan ja toisten mielestä leffa on aivan loistava teos. Vuosikausia Simpsoneita telkusta kytänneenä "fanina" luokittelen itseni jälkimmäiseen porukkaan. Simspons-elokuva oli loistava.
Koska elokuvan juonen kertaaminen tässä on täysin turhaa, voin sanoa vain sen verran, että Springfieldin saastaisuus aiheuttaa "pienoista" päänvaivaa kaupungin asukkaille, kun ympäristöviranomaiset sulkevat koko paikan valtavan kuvun alle, Lisa törmää elämänsä rakkauteen ja Bart kamppailee vaikean isä-poikasuhteen kanssa. Huumoria revitään väkivallasta, alastomuudesta ja muusta vastaavasta. Niin ja totta kai Homerin hieman hitaasti toimivasta pääkopasta.
Itse ainakin nauraa hekotin koko elokuvan ajan. Vitsit todella toimivat, piirrosjälki on hienoa ja ääninäyttelijät vetävät homman hienosti. (Alkuperäisessä versiossa siis, suomeksi dubattua en uskaltanut mennä edes katsomaan.) Tv-sarjan ystävät tuskin tulevat pettymään, sen verran kova naurupläjäys elokuva oli.
nimimerkki: Ookami
Homer kippaa vaarallista jätettä (siansontaa) lampeen, ja koko lampi muuttuu höyryäväksi happoaltaaksi. Presidentti Arnold kokee parhaaksi eristää Springfield muusta maasta valtaisalla lasikuvulla. Pian Homer perheineen karkaa poliiseja ja vihaista väkijoukkoa Alaskaan. Selviää että Russ Cargill -niminen pukumies aikoo räjäyttää koko kaupungin tuusannuuskaksi. Ehtiikö Homer pelastaa kaupunkinsa? Vai onko pelastaja kenties Tom Hanks?
"Te kaikki yleisössä olette hulluja! Maksatte katsoaksene teatterissa samaa mitä voitte katsoa ilmaisesti televisiosta!" Näin toteaa Homer elokuvan alussa. Filmin ensimmäiset 30 minuuttia ovat mukavan sarjamaisia ja hauskoja. Sitten kaikki menee pieleen. Elokuvassa on murhia, itsemurhia ja liikaa actionia, joka olisi voitu korvata vaikka Moen baarissa juttelulla tai muulla mukavalla. Toinen suurin vika on, että kaikki hauskat sivuhahmot on jätetty pieniin cameo-rooleihin, paitsi Cletus,jolla on peräti kaksi kohtausta.
Yhteenveto. Simpsonit-elokuva on valtava pettymys niille, jotka pitävät sarjan absurdista huumorista. Upea animointi antaa syyn lisätä puoli tähteä.
nimimerkki: norman bates
Parhaillaan kesä taittuu vähitellen syksyksi ja piirroshahmotkin kellastuvat... Joskin Simpsonit tietysti ovat olleet yhtä keltaisia kuin Keltaisen pojan paita hamasta alustaan asti. Animaatioperheen tie maailman pitkäikäisimpien TV-sarjaperheiden joukkoon on ollut kevyen näköinen, mutta vaatinut oveluutta, luovuutta ja kovaa työtä. Koska jo Simpsonien nimikkosarja on varsin tasokas tuotos, elokuvan on vaikea sitä ylittää. Ja mitä uutta leffa voisi suosikkihahmoista vielä pusertaa? Homerkin muistuttaa elokuvan alussa, että leffateatteriin asti ei olisi kannattanut vaivautua, ellei ihan tosissaan tahdo nähdä TV-piirrettyä valkokankaalta.
Suomessa Simpsoneista on nähtävillä sekä tuttujen alkuperäisäänten tähdittämä originaaliversio että dubattu raina. Dubbaus kummastuttaa, sillä sitä kaipaavat ovat yleensä niin pieniä, ettei heille ole välttämättä soveliasta näyttää muita kuin Teletappeja. Sitä paitsi – ainahan Simpsoneita on esitetty maassamme tekstitettyinä. Originaaliversiossa alkuperäisäänten lisäksi esiintyvät mm. Tom Hanks, Joe Mantegna ja Albert Brooks, joka tunnetaan ehkä parhaiten tylsäpäisistä komediaohjauksistaan. Tässä leffassa herra Brooks kuitenkin pistää parastaan rentouttavan samettiselta kuulostavana Russ Cargillina. Vierailevien tähtien joukossa elämöi myös yhtye Green Day.
Perinteisen ääniakrobatian lisäksi elokuva tarjoaa perinteistä piirrettyjen huumoria. Väkivalta saa yleisön ulvomaan naurusta. Tai ainakin sen osan yleisöstä, jolla on vielä koulupojan huumorintajua. Väkivaltaisuuksien sivussa Lisa Simpson (Smith) löytää hengenheimolaisen, Homer (Castellaneta) vieraantuu pojastaan (Cartwright) ja Springfieldin ylle laskeutuu ympäristökatastrofin tumma hahmo. Homerin aivoituksista on lähtenyt moni hoopo asia liikkeelle tv-sarjassa, ja samaan kuvioon turvaudutaan leffassa. Simpsonien muulle perheelle jää siinä hyvin vähän toiminnanvaraa. Kaikki muut springfieldiläiset ovatkin sitten jo statistin tasolla. Itse asiassa heidän olonsa leffassa on yhtä tyhjän kanssa ainakin sellaiselle, joka ei ole Simpsoneita koskaan ennemmin seurannut. He ovat vain joukkokohtausten massaa.
Simpsons-elokuvaa on ollut kirjoittamassa hurja joukko ammattilaisia, mukaan lukien tietysti sarjan hahmojen luoja Matt Groening. Lopputulos on yllättävänkin tasainen. Väkinäisyydet peittyvät melko hyvin vitsien alle ja loppua kohden tapahtumiin saadaan jopa yllättävän ärhäkkää vauhdikkuutta. On ilo huomata, että keskinkertaisuuksien (esim. Iso Arska -vitsi) välistä pilkottaa edelleen yhteiskuntakritiikkiä, eikä leffa tuoksahda pelkälle rahastukselle. Mutta tavoite "paremmin, enemmän ja korkeammalle" ei silti nyt toteudu.























































