Springfieldin joet voivat huonosti, kun ihmiset laittavat sinne jätteensä, siispä jokien ja järvien vedet ovat jo suorastaan myrkyllisiä. Lisa saa kannustettua Springfieldin väkeä tekemään parannuksen tässä, mutta hämähäkki-possu ja Russ Gargil, kukin omalla tavallaan, saa Springfieldin joen saastumaan pahasti, joten Springfieldin kaupunki laitetaan kupolin alle, josta vain Simpsonien perhe onnistuu pakenemaan. Homer ja hänen perheensä joutuvat nyt päättämään, palaavatko he auttamaan Springfieldiä, vai aloittavatko elämänsä muualla…
Olen ollut pienestä pitäen suuri Simpsonit-fani, joten elokuvaakin odotin vuosina 2006 ja 2007 kuin kuuta nousevaa. Lapsena toki pidin elokuvasta paljon, mutta nyt aikuisena en kyllä enää pidä elokuvaa erityisen hyvänä. Ei tämä edelleenkään huono ole, mutta ei myöskään erityisen hyvä. Elokuvan juono on mielestäni ihan jees, mutta ei kyllä mitenkään omaperäinen, ja pitkälti melko ennalta-arvattava. Elokuva pistää miettimään, että toimiiko Simpsonit välttämättä elokuva-formaatissa, vai kannattaako tyytyä jaksojen tekemiseen.
Simpsonit-elokuva kärsii mielestäni samoista ongelmista, mitkä koskevat myös uudempia Simpsonit-tuotantokausia. Elokuvassa Simpsonien perhe toistaa samoja kaavoja, mitä on sarjassa käsitelty jo noin tuhat kertaa. Esimerkiksi Homer käyttäytyy elokuvassa taas itsekkäästi, sitten hänen perheensä hyvästelee hänet, ja Homerin pitää taas tehdä töitä saadakseen perheensä takaisin, onnistuen tässä lopulta, ja lopulta taas Homerin mokat on unohdettu, ja Homer ja Marge pussailevat onnellisena pariskuntana elokuvan lopussa. Kuulostaako tutulta? Tämä on oikeastaan minusta Simpsonit-sarjan kulunein kaava, mikä kyllä ekoilla kerroilla oli hyvin käsikirjoitettua ja toimivaa, mutta nykyään tulee jo korvista ulos, ja oikeastaan tuntuu jo kovin imelältä ja siirappiselta. Toinen asia, mikä tuntuu vaivaavan sekä tätä elokuvaa, että uudempia Simpsonit-jaksoja, on, että niissä keskitytään liian paljon Simpsoneiden perheeseen, mihin kuuluu Homer, Marge, Lisa, Bart ja Maggie, ja vielä lemmikit eli Pukin pikku apulainen ja Lumipallo II. Simpsoneiden perhe toki muodostaa sarjan keskeisimmät hahmot, mutta mielestäni Simpsonit-sarjan yksi suurimmista rikkauksista on juuri sen lukemattoman monet hyvät hahmot, joista mainittakoon vaikkapa Ned Flander, Moe Szyslak, Monty Burns, rehtori Skinner ja niin edelleen. Toki näitä muitakin hahmoja yhä esiintyy sarjassa ja elokuvassa, mutta nykyään melkein aina jaksoissa on pääosassa Simpsoneiden perhe, kun taas ensimmäisillä tuotantokausilla oli välillä kokonaisia jaksoja, missä Simpsoneiden perhe lähinnä vilahtaa, ja huomio on pitkälti muissa hahmoissa. Simpsonit-elokuvan ehkä harmillisin asia onkin minusta, että melkein kaikki hahmot Simpsoneiden perhettä, ja uusia hahmoja, lukuunottamatta muut vanhat tutut lähinnä sanovat yksi tai lausetta elokuvassa, ja se on siinä. Mikäli vielä tehdään toinen Simpsonit-elokuva, mitä vähän jo epäilen, toivoisin, että siinä keskityttäisiin enemmän muihinkin hahmoihin kuin Simpsoneiden perheeseen.
Noh, on elokuvassa myös asioita, joista pidän. Elokuvassa on kyllä mukavasti hauskoja kohtauksia, jotka vieläkin jaksavat naurattaa, kuten hämähäkkipossun sähläykset ja seinillä kävely. Hämähäkkipossu tosin esiintyy lähinnä elokuvan alkupuolella, ja sen jälkeen ei enää elokuvassa edes piipahtele. Pidin myös siitä elokuvassa, että tässä elokuvassa Lisa löytää pojan, jonka kanssa synkkaa ja josta hän kiinnostuu, vaikkakin heidän tutustuminen ja suhteeseen eteminen tapahtuu kyllä turhan nopeasti, ja tempo tuntuu siis aika väkinäiseltä. Ehkäpä tämä olisi toiminut paremmin, jos Lisan ja Colin olisivat tässä elokuvassa lähinnä tutustuneet toisiinsa paremmin, ja sitten itse sarjaan olisi voinut tuoda mukaan tämän Colinin, ja siinä oltaisiin ajan kanssa voitu pikkuhiljaa paneutua Lisan ja Colinin suhteeseen. Harmi, että Colinia ei tuotu sarjaan.
Aiemmin totesin, että tämä elokuva keskittyy liikaa Simpsoneiden perheeseen muiden hahmojen kustannuksella. Onneksi elokuvassa yksi muukin hahmo saa kivasti kangasaikaa ja huomiota, nimittäin Homerin inhokkinaapuri, vanha kunnon Ned Flanders, joka onkin yksi lempihahmoistani Simpsoneissa. Elokuvassa on yhtenä sivujuonena Bartin ja Nedin lähentyminen, Bart kun alkaa kaipaamaan tasaisempaa isähahmoa, joka myös kuuntelee Bartia, eikä esimerkiksi kurista häntä, joten Nedin lämpö ja välittäminen alkavat tarttua Bartiin, ja hän alkaa etääntyä isästään Homerista. Tätä sivujuonta oli mukava seurata, ja sen lisäksi se oli kohtalaisen uusi juonikuvio Simpsoneissa. Bart on kyllä muutaman kerran ennenkin kaivannut uutta isähahmoa, mutta muistaakseni aiemmin hän ei ole lähentynyt Nedin kanssa. Pidän myös siitä, että Ned sanoi Bartille, että ei lasta saa koskaan kuristaa. Simpsonit-sarjassa kun Bartin kuristamiseen kukaan ei oikeastaan melkein ikinä yhtään reagoi, joten oli kiva katsoa, että tässä elokuvassa asia tuli puheeksi. Tämä oli mielestäni elokuvan paras osio, joten pisteet siitä!
Elokuvassa näyttelee samat ääninäyttelijät, kuin sarjassa. Dan Castellaneta, Julie Kavner ja muut ääninäyttelijät tekevät tasaista laadukasta ääninäyttelyä elokuvassa, mihin olenkin jo sarjan kautta ehtinyt tottumaan. He hoitavat työnsä mallikkaasti, eli heidän roolisuorituksista ei tule valittamista. Elokuvassa piipahtelee myös muutama vieraileva tähti, joista mainittakoon Albert Brooks, joka ääninäyttelee häijyä Russ Cargillia. Brooks tekee hyvää työtä Cargillina, joka toimii elokuvan roistona, mutta jää kyllä hyvin pintapuoliseksi hahmoksi, joka ei aiheuttanut paljon tunnereaktioita. En kuitenkaan syytä tästä hahmon pintapuolisuudesta Brooksia, vaan hahmo vain on käsikirjoitettu mielestäni varsin pintapuoliseksi.
Simpsonit-elokuvassa ei ole mielestäni sinänsä isoja vikoja, vaan enemmänkin ongelmana on siinä, että suurin osa sen jutuista menee ihan jees-tasolle. Elokuvan juoni on ihan jees, useimpien hahmojen juonikuviot ovat ihan jees ja niin edelleen. Pienenä pidin elokuvasta enemmän, mutta valitettavasti tämä elokuva ei ole ikääntynyt erityisen hyvin. Antaisin elokuvalle muuten varmaankin tasan kolme tähteä, mikä tarkoittaa minulle elokuvan olevan ok, mutta Bartin ja Nedin yhteinen mielenkiintoinen, ja liikuttavakin, juovikuvio, antaa elokuvalle puolikkaan lisätähden, eli annan elokuvalle kolme ja puoli tähteä, eli minusta tämä on ihan hyvä elokuva, vaikka ei kyllä pääse lähellekään parhaiden Simpsonit-jaksojen tasoa. Simpsonit-elokuva ei ollut käytännössä niin hyvä, kuin olisi voinut odottaa. Uskon, että moni odotti Simpsonit-elokuvan olevan todella hyvä, minä mukaan lukien, joten elokuva tuntuu ainakin nyt aikuisena pieneltä pettymykseltä. Simpsonit-jaksojen ystäville kyllä suosittelen tätä elokuvaa, kunhan ei odota aivan liikoja, mutta muille elokuvien ystäville pitää todeta, että kannattaa tutustua ainakin vähän Simpsonit-jaksoihin, ennen kuin katsoo tämän elokuvan.