Shrek 2 (2004)

Jatkaa siitä, mihin edeltäjä jäi. Satumaista kiiltoa ja hupia piisaa.

”Aargh, että se hölösuu aasi osasikin olla ärsyttävä ja Shrek oli taas niiiiiin symppis”. Noin joku tokaisi vihreän jätin seikkailujen ensimmäisen osan kohdalla. Toisen osan kohdalla mieli ei varmasti paljoa pääse muuttumaan: Shrek 2 jatkaa siitä, mihin edeltäjä jäi. Eikä nauruhermoja kutkuttavaa vitsiosuutta ole unohdettu tälläkään kertaa.

Päähahmo Shrekistä (ääninäyttelijänä Austin Powersina paremmin tunnettu Mike Myers) saadaan esiin aivan uusia puolia, ja ristiriitaisia tunteita aiheuttava Donkey-aasi on entistä ilkikurisemmalla tuulella. Allekirjoittaneen täytyy myöntää, että Eddie Murphyn vattumainen sönkötys pääsee oikeuksiinsa ärsytystä ympäristössään luovan vitsiniekka-aasin kohdalla. Olisiko tämä harmauteen vajonneen Eddien Suuri rooli?

Tarinan kauniimman, mutta silti vihreän, sankarin eli prinsessa Fionan hahmo jää auttamattomasti muiden jalkoihin, mutta paikkailijoita löytyy. Antonio Banderasin äänellä varustettu bootsikatti tarjoaa varmasti suurimmat naurut tällä kertaa. Ja onhan se kissan hämäävä ”sööttiysilme” legendaarinen! Haastajaksi nousee naisten alkkareihin pukeutuva Pinokkio.

Juonellisesti Shrek 2 ei raaski tarjota mitään mullistavaa. Poikkeavuus on synti myös satumaailmassa, ja sen pääparivaljakko saa kokea. Fionan ilkeämieliset vanhemmat tai perässä roikkuva egoonsa hukkuva prinssi eivät asiaa auta. Donkey ja Zorroakin parodioiva kisu sen sijaan hehkuvat ystävyyden voimaa.

Shrek 2 muistaa piruilla 2000-luvun viihteen merkkipaaluille ja tekee sen häiritsemättä lapsikatsojan katseluelämystä. Satumaista kiiltoa ja hupia piisaa yllin kyllin. Vaikka vauhdissa ohitetaan jopa edeltäjä, niin korkeammallekin riman olisi voinut nostaa.

DVD:llä on mukavia bonuksia. Ääniraitaa löytyy monella kielellä, ja enkkuäänillä homma on hauskinta (suomennoksia yhtään väheksymättä). Lisäosion Idols-sketsiä kelpaa katsella useastikin, onhan mukana jopa Simon Cowell tuomitsemassa leffan sankareiden leppoisia lauluesityksiä.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 14.06.2005
Katsottu: DVD

Hahmot ovat vieläkin pohjattoman sympaattisia, ja meininki kolahtaa sekä lapsiin että aikuisiin.

Juuri kun olin menettää uskoni länsimaiseen animaation lopullisesti, tuli Shrek. Filmi ei ollut pelkästään vänkä tekninen suoritus, vaan se onnistui myös irvailemaan osuvasti genrensä säännöille, ja repimään ympäristöstään irti vieläpä mukavan kieroa huumoria. Rahaa tonneittain tahkonneelle kassamagneetille tuli tietysti ennen pitkää myös jatkis, mutta hyppääkö se elokuvana lähellekään edeltäjänsä asettamaa rimaa?

Shrek 2:n juonikuviot starttaavat, kun kuherruskuukaudelta juuri palanneet jätit, Shrek (Myers) ja Fiona (Diaz), sekä heidän uljas ratsunsa Aasi (Murphy) kutsutaan kaukaiseen valtakuntaan tapaamaan Fionan vanhempia. Shrek suhtautuu miitinkiin epäilyksellä, eikä syyttä: Fionan isä (Cleese) ei ole järin mieltynyt tyttärensä sulhovalintaan. Onneksi tätä kulunutta "karu appiukko"-asetelmaa ei jäädä jynssäilemään liiaksi, vaan juoni lähtee poukkoilemaan vielä vaikka ja mihin. Keskeiseksi hahmoksi nousee juonen edetessä haltiatarkummitäti (Saunders), joka on... ärsyttävä. Naikkosen dieettisotkuissa, lauluesityksessä ja kummissa suunnitelmissa ei ole mitään, mille oikeasti jaksaisi hymähdellä. Vastapainoksi hommassa on tosin mukana hillitön Saapasjalkakissa (Banderas), jonka mausteinen dialogi ja sympatiapointseja keräävä viaton ilme on vähintään yhtä nauruhermoja reväyttävää kuin Murphyn setti.

Animaatio on yhä kovin kaunista katsella, vaikka uusia visuaalisia kikkoja ei ole juuri viljelty - ja hyvä niin. Musapuolikin on sujuvasti rullaavaa: biisivalinnat ovat melko tuoreita, mutta istuvat tilanteisiinsa. Casting on ensiosan tavoin mennyt nappiin viimeistäkin sivuhahmoa myöten.

Shrek 2 on loppujen lopuksi melko perinteinen jatkis, mutta hyvin onnistunut sellainen. Edeltäjää apinoidaan sopivassa suhteessa, uusia idiksiä unohtamatta. Mukana on edelleen massoittain viittauksia nykypäivän populaarikulttuuriin. Hahmot ovat vieläkin pohjattoman sympaattisia, ja meininki kolahtaa sekä lapsiin että aikuisiin. Eihän tämä ole lähellekään ykkösosan veroinen, mutta siihen tykästyneet pitänevät tätäkin ihan letkeänä.

Pingutyyppi
Tykittäjä, 232 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 26.07.2004
Katsottu: Teatterissa