Saw V (2008)
- Tuotantovuosi:
- 2008
- Ohjaajat:
- David Hackl
- Käsikirjoittajat:
- Marcus Dunstan, Patrick Melton
- Pääosissa:
- Betsy Russell, Carlo Rota, Costas Mandylor, Greg Bryk, Julie Benz, Laura Gordon, Mark Rolston, Meagan Good, Samantha Lemole, Scott Patterson, Shawnee Smith, Tobin Bell
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 92 min
- Genret:
- Trilleri, Kauhu, Rikos
- Elokuvasarja:
- Saw, Saw II, Saw III, Saw IV, Saw V
Saw-saaga imaisi allekirjoittaneen ensimmäisen osan myötä omaan kieroutuneeseen maailmaansa ja kolmen ensimmäisen osan parissa viihtyi todella hyvin. Murhaajan kuoltua tekijöiden ideat näyttivät loppuneen, mutta mitä vielä... He päättivät tehdä kolme Saw-leffaa lisää. Saw IV vaikutti alkuunsa pelkältä rahastusteokselta, joka se tottakai onkin, mutta samalla se on myös pohjustus viidennelle ja kuudennelle osalle. Saw V:sta ei missään nimessä kannata katsoa, ennen kuin kaikki edelliset osat on nähtynä ja nelososa mieluiten tuoreessa muistissa. Lukijoille siis tiedoksi ja varoitukseksi, älä jatka tämän arvostelun lukemista, mikäli et ole katsonut kaikkia edeltäviä osia, sillä niistä muutama spoileri on luvassa.
Neljännen osan "shokkipäätöksessä" Jigsaw:n perilliseksi paljastettiin rikostutkija Hoffman. Saw V keskittyy kaiken juonisekoilunsa keskellä selittämään Jigsaw:n ja Hoffmanin suhdetta toisiinsa. Paljon takaumia ja mielenkiintoista informaatiota on siis luvassa.
Käsikirjoittajat näyttivät jälleen huippuosaamisensa ja onnistuivat kuin onnistuivatkin jatkamaan Saw-saagaa kolmannenkin osan jälkeen mielenkiintoisella otteella. Silti väkisin jatkamisen makua on havaittavissa, vaikka tämän parempaa lopputulosta kolmosen jälkeisiltä jatko-osilta on vaikea pyytää. Henkilökohtaisesti itselleni nämä IV ja V eivät tunnu aidoilta Saw-leffoilta. Edellisissä loppuratkaisu ja juonikuvio tuntuivat nerokkailta, kun taas IV:ssa ja V:ssa täysin epäaidoilta. Tarkoitan siis, että tekijöiden pakollinen halu ja tarve hämmästyttää katsoja loppuratkaisulla paistaa lopputuloksesta liian selvästi, eivätkä ne etene yhtä määrätietoisesti ja luontevasti loppuun asti.
Missään nimessä Saw V:sta ei voi leimata huonoksi elokuvaksi, sillä kaikki toimii selvästi keskivertoa paremmin. Juoni pitää katsojan mielenkiintoa yllä ja aivotkin saavat leffan edetessä pientä aivojumppaa, kun täytyy yrittää pysyä pysyä juonessa mukana ja samalla muistella edellisten osien tapahtumia. Saw V ei kuitenkaan ole vaikeaselkoinen, vaikka käsiteltäviä asioita on paljon, joten plussaa ohjaaja David Hackl:lle.
Uudenlaisia mielenkiintoisia ansoja on jälleen keksitty ja niitä ei voi olla kehumatta. Uhrit joutuvat jälleen laittamaan itsensä kirjaimellisesti likoon ja heidän kärsimäänsä ahdistukseen ja kipuun Saw V takertuu edeltäjiänsä ponnekkaammin. Tätä olenkin kaivannut ja juuri sitä tunnetta, että katsoja tuntee kotisohvalle saakka näyttelijöiden käymän tuskan. Vieläkin pidemmälle ja sadistisemmalle tasolla asiaa olisi voinut viedä, mutta hyvin kyseinen osa-alue toimii näinkin.
Näyttelijät eivät vakuuta tässäkään ja syy on selvä; Saw-saagan hyvyys keskittyy selkeästi sen taidokkaasti rakennettuihin käsikirjoituksiin ja sadistisiin kidutuslaitteisiin, ei henkilöhahmoihin. Hahmoille ei anneta syvyyttä, vaan heidät esitellään yleisölle pelinappuloina, joka on ainakin omasta mielestäni toimiva ratkaisu. Jotkut tästä aina valittavat, mutta itseäni hahmojen ohuus ei häiritse pätkääkään.
Edellisistä osista pitäneille tätä on helppo suositella, sillä tarina jatkuu yhä, eikä Jigsaw jätä elämää arvostamattomia ihmisiä rankaisematta.
"Today, five people will become one, with the goal of surviving."
Jälleen on se aika vuodesta kun hieman elämäntilanteen menettäneille ja muutamille viattomillekin ihmisille opetetaan elämän merkitystä sarjamurhaajamestari Jigsaw'n johdolla jo Saw sarjan viidennessä osassa. James Wanin ja Darren Lynn Bousmanin ohjaustöiden jälkeen ohjaajan pallille istahtaa David Hackl, joka on ollut mukana aijempien Saw-elokuvien taustatiimissä. James Wan ja Leigh Whannel pysyttelevät tuttuun tapaan myös mukana tuottajina ja kyllä viides osakin vielä kaiken epäröinnin jälkeen taattua Saw-viihdettä tarjoaa siitä pitäville.
(Seuraava kappale sisältää pienen spoilerin)
Saw V:n tarina käynnistyy melkein suoraan siitä mihin IV-loppui, joten jos et ole tuota nähnyt tämä kappale kannattaa jättää lukematta. Etsivä Mark Hoffman (Mandylor) on ainoa eloonjäänyt, joka tietää John "Jigsaw" Kramerin (Bell) elämästä joitain taustoja. Pian kuin tyhjästä kourallinen ihmisiä löytää itsensä oudosta huoneesta, joka on täytetty oikein kivoilla ansoilla ja elämä saa jälleen uuden arvostuksen, mutta samaan aikaan agentti Strahm (Patterson) joutuu vieläkin ikävämpään testiin ja aika käy vähiin.
Siinä missä monet vastaavat elokuva-sarjat menettävät tehonsa jo parin jatko-osan jälkeen niin Saw pitää kuin pitääkin pintansa vielä viidennellä kerrallakin. Vaikka nämä Saw:n jatko-osat tuntuvat jakavan mielipiteitä enemmän kuin rajusti kahtia, niin kyllä näiden seurassa silti hyvin viihtyy, vaikka pientä toistoa onkin jo ilmassa, mutta ei paljoa. Juonellisesti liikutaan jälleen kaikkien aiempien Saw-elokuvien maastossa, eli jos et ole aiempia nähnyt, voi tarinan seuraaminen tuntua välillä hieman sekavalta, mutta jos on nähnyt edelliset Saw:t, niin tietää mitä on luvassa ja vähän ekstraakin voi saada.
Saw V:ssä saadaan jälleen uusia vastauksia vanhoihin kysymyksiin ja arvauksiin. Toki mukaan on laitettu pari uutta kärsimysmenetelmää joka kertoo sen, että gorea hakevat eivät tule tälläkään kertaa pettymään tarinaan. Audiovisuaalisesti Saw V tarjoaa sitä samaa synkkäsävyistä kerrontaa, jota ollaan nähty jo aiemmissakin osissa. Kerrontaa tukevat mainiosti Charlie Clouserin erinomaiset sävellykset. Käsikirjoitukseen on saatu toimivasti imua, tosin aivan terävintä Saw-terää ei tällä kertaa tavoiteta. Saw-elokuvien tapaan lopetus jättää kuitenkin jälleen hymyn suupieleen.
Saw-elokuvien sensei Tobin Bell ja turhan vähän elokuvissa nykyään käytetty Costas Mandylor suoriutuvat rooleistaan varmalla rutiinilla. Pienemmissä rooleissa nähtävät Julie Benz (Rambo), Carlo Rota (tv-sarja 24), Greg Bryg (A History of Violence) ja Scott Patterson tekevät myös toimivaa työtä palkkojensa eteen, vaikka osa heistä käykin vain heittämässä veivit nopeasti tarinassa. Pieninä flashbackeinä nähdään myös vilauksia edellisten osien tutuista hahmoista.
Kokonaisuutena Saw V on perusturvallista kauhutrilleri-viihdettä Saw-elokuvista pitäville. On se vain hienoa kun Charlie Clouserin säveltämä Saw-tunnuskappale kajahtaa käyntiin suuressa salissa. Ttuon jälkeen olikin mukava mennä haukkaamaan raitista ilmaa tämän väkivaltatuokion jälkeen.
Saw V jatkuu suoraan aikaisemmista osista, joten ennen katselua suosittelisin aikaisempien osien uudelleen katselua muistinvirkistämiseksi. Juonta on aika vaikea kertoa paljastamatta liikaa, mutta yritän kertoa sen tässä nyt kuitenkin parhaani mukaan.
Saw alkaa perinteisesti muiden elokuvien tapaan kekseliäällä ansalla, jonka jälkeen alkaa rikosten selvittely. Aikaisemmasta osassa murhaajana toiminut poliisi on nyt ylennetty poliisina uroteostaan pelastamalla pienen tytön. Selviytyjiin kuitenkin liittyy toinenkin rikostutkija, joka selviytyi tämän edellä mainitun poliisin ansasta. Kyseinen rikostutkija alkaa alta aikayksikön epäilemään nelososan poliisia ja aloittaa vanhoihin murhiin liittyvät tutkimukset etsimällä mahdollisia yhteisiä tekijöitä Jigsawista ja kyseisestä poliisista ensimmäisistä murhista lähtien. Samaan aikaan Saw-elokuvien tyyliin viisi ihmistä herää tuntemattomasta paikasta lukittuina kaulastaan kiinni seinään. Tämän jälkeen videolle ilmestyy legendaarinen Saw-nukke ja leikki saa alkaa...
"Everybody deserves a chance."
Juoni ei välttämättä kuulosta parhaalta mahdolliselta muihin Saw-elokuviin verrattuna, mutta se onkin korjattu varsin mielenkiintoisilla flashbackeillä. Flashbackit ovat ehdottomasti elokuvan parasta antia ja ne (Jigsaw mukaanlaskettuna) myös pelastavat muuten hieman keskivertotason alapuolelle vajoavan elokuvan. Tosin täytyy myöntää, että vaikka tuo viiden ihmisen lukitseminen samaan huoneeseen kuulostaa jo todella vanhalta idealta näin Saw-elokuvia katselleena, on se kuitenkin paljon viihdyttävämpi kuin nelososassa. Kliseitä löytyy muutamia kyseisten viiden henkilöhahmon joukosta, mutta se ei menoa haittaa.
Näyttelijäsuorituksissa ei oikeastaan ole paljoa kehumista, Jigsawia näyttelevää Tobin Belliä lukuunottamatta. Oikeastaan jokainen muu näyttelijä tekee hieman keskivertotasoa alemman roolisuorituksen, mutta se ei kuitenkaan ärsytä. Haluaisin kuitenkin erikseen nostaa hattua Tobin Bellille aivan loistavasta roolisuorituksesta. Hän tuo juuri sopivasta pelkoa ja karismaa esittämäänsä roolihahmoon, Jigsawiin.
"I suggest you don't use your instincts."
Visuaalisuus on tosi paikallaan. Varsinkin nopeatempoisilla, korkeilla ja pelottavilla äänillä höystetyt kohtaukset on toteutettu todella tyylikkäästi. Äänitehosteet ja nopeat leikkaukset luovat eräisiin kohtauksiin todella mahtavan ja pelottavan tunnelman. Siitäkin voi elokuvaa kehua, että se ei missään vaiheessa jää laahaamaan paikalleen vaan jatkaa loppuun saakka jättämättä katsojaa rauhaan piinaavilta ääniltä ja kekseliäiltä ansoilta. Dialogissa en huomannut mitään moitittavaa tai kliseistä toimintaa, mutta ei se sisältänyt hirveästi mitään erikoistakaan - muutamaa Jigsawin repliikkiä lukuunottamatta.
Elokuva ylittää selkeästi hieman keskenkertaiseksi jääneen Sawin neljännen osan, mutta ei kuitenkaan pääse kolmen ensimmäisen osan tasolle. Elokuvaa voi kuitenkin kaikista virheistään huolimatta suositella kelle tahansa pelottavan ja tummasävyisen kauhukokemuksen etsijöille.
"I am the man you call Jigsaw."























































