Saippuaprinssi (2006)
- Tuotantovuosi:
- 2006
- Ohjaajat:
- Janne Kuusi
- Pääosissa:
- Anna Paavilainen, Jani Volanen, Janne Reinikainen, Juha Veijonen, Jukka-Pekka Palo, Kristiina Halttu, Mikko Leppilampi, Minttu Mustakallio, Outi Mäenpää, Pamela Tola, Pete Lattu, Risto Kaskilahti, Sari Havas
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 97 min
- Genret:
- Komedia, Draama
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (67):
Oma pikatuomio
Ilona on näyttelijän alku, joka pyrkii tv-ohjelmaan näyttelijäksi. Vaikka hän ei saakkaan roolia, pääsee Ilona silti tv-tuotantoon mukaan, nimittäin kirjoittamaan b-luokan saippuasarja Tulisuudelmaa. Kapuloita rattaisiin viskoo Outi Mäenpään esittämä kiero tuottaja Raakel.
Saippuaprinssi on kuivalla huumorilla kuorrutettu romanttinen draama-komedia,joka tekee ankaraa herjaa kehnoista saippuasarjoista. Suomessa niitä ei juuri Salkkareita lukuunottamatta ole tehty, mutta Amerikassa niitä on syntynyt useita,kuten Kauniit ja rohkeat sekä Merloce Place. Itse inhoan kaikennäköistä saippuaoopperaa, mutta pidän saippuasarjaparodioista, kuten Soap. Erikoismainita tulee komeista alkuteksteistä. Harmi kyllä Saippuaprinssi ei tuo mitään uutta saippuaparodioihin. Muutama mehukas sivurooli kuitenkin löytyy.
Yhteenveto. Saippuaprinssi on kyllästyttävän perinteinen komediaelokuva, jonka pelastavat näyttelijät ja mahtavat alkutekstit.
nimimerkki: norman bates
Pisteet: 
Arvosteltu: 10.07.2007
Katsottu: DVD
Saippuaprinssi oli niitä viime kevään elokuvia, joka tuli ja meni ilman sen suurempaa hehkutusta. Sinänsä mielenkiintoinen juttu, onhan elokuva ryyditetty nyt pinnalla olevilla näyttelijöillä ja muutenkin hommasta näkee, että katsojamassoja sillä on tavoiteltu. Kasassa on siis mielikuvituksettoman massaviihdehutun ainekset, mutta millainen leffa Saippuprinssi sitten onkaan?
Pienteatterin näyttelijä Ilona (Pamela Tola) unelmoi tv-tähteydestä. Roolia ei tipu, mutta tyttö päätyykin puolivahingossa pahinta laatua olevan huttusaippuan, Tuli suudelman pääkäsikirjoittajien joukkoon. Miehistä aina vikoja löytävä Ilona alkaa huomata viehättyvänsä yhä enemmän ja enemmän sarjan komean päänäyttelijä Kallesta (Mikko Leppilampi), josta sarjan tuottaja Raakel (Outi Mäenpää) pitää kuitenkin tiukasti kiinni. Seuraa juonitteluja, hauskoja tilanteita, saippuaa, yleisöä kosiskelevaa meininkiä kaikkine karrikatyyrihahmoineen (tv-sarjan hahmot eli palomies, sairaanhoitaja jne.) ja ennenkaikkea ei-niin-vakavasti otettavaa viihdettä.
Saippuapinssi on yllättävän letkeä tapaus. Leffa, joka ei pyrikään mihinkään muuhun kuin katsojan viihdyttämiseen, onnistuen tarkoituksessaan vallan mainiosti. Putipuhdasta viihdettä ilman sen suurempia maailmanparannusideoita tarjoava pätkä viihdyttää koko kestonsa ajan, eikä tylsistymistä pahemmin ole.
Elokuvan juoni ei omaperäisyydellään juhli (itseasiassa samantapainen oli muistaakseni eräässä Aku Ankassa takavuosina), mutta onnistuu silti olemaan tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta elokuvaan jaksaa syventyä juuri sen verran kuin tarvitsee. Mediasatiirillakin paikoin leikkivä käsikirjoitus ei mitään olennaisesti uusia kikkoja keksi, mutta muutama nerokas oivallus on mukaan saatu. Valitettavasti myös tyhjänkäyntiä ja ajoittaista lannistumista on havaittavissa, mikä syö hieman viihdearvoa. Suurimmalta osalta käsis liikkuu kuitenkin melko positiivisilla vesillä.
Näyttelijät ovat leffan parasta tarjottavaa. Pamela Tola ei vakuuta vieläkään, mutta ei hän tälläiseksi perus-keskitaso-salkkari-käenpesä-näyttelijäksi kovin huono ole. Mikko Leppilampi tekee itselleen tyypillisen mitäänsanomattoman roolityön Kallena, mutta Outi Mäenpää taas tuo ammattitaitoisuutta peliin. Sivuosissa häärii paljon tähtiä, kuten Minttu Mustakallio, Sari Havas ja Risto Kaskilahti, joiden näkeminen pelkästään piristää. Pete Lattu onnistuu naurattamaan oikeasti muutamaan otteeseen.
Elokuva on ilmapiiriltään letkeä ja menevä. Pirteä värimaailma ja duurivoittoiset musiikit ovat omiaan tehostamaan elokuvan viihtyisyyttä, vaikkeivat yksin sitä pystyisi tekemäänkään.
Kokonaisuutena Saippuaprinssi on positiivisesti yllättävä, ainoastaan viihdettä tarjoileva letkeä ja kevyt komedia, jota voi kertakatsomiseksi suositella varauksetta lähes jokaiselle. Helppo leffaa on moittia, mutta vaikea sitä on totaalisen surkeaksikaan haukkua. Saippuasarjojen kuluttajat ovat varmasti kaikkein eniten kotonaan tätä leffaa katsellessa.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 29.10.2006
Katsottu: DVD
Tällaisella nimellä varustetun leffan on oltava hömppää, turhaa touhua ja kohkausta. Jos Saippuaprinssin katsomisen aloittaa tällä mielialalla, raina pääsee ehkä hiukan yllättämäänkin. Tuottaja-käsikirjoittaja Aleksi Bardy omaa pitkän kokemuksen kotimaisen saippuan maailmasta, joten hän tietenkin käyttää historiaansa elokuvassa hyväksi. Miksikään sisäpiirin zoukiksi tekele ei kuitenkaan lysähdä.
Ilona (Tola) on Kellariteatterin älykäs aktiivijäsen. Ryhmän turkkalaiselta näyttävät ja kuulostavat kappaleet roiskahtelevat inhorealismia – mutta vain kouralliselle yleisöä. Koska vähäinen yleisö tuo myös heikosti rahaa, on sisukkaiden teatterilaisten joskus nieltävä ylpeytensä ja hakeuduttuva ”oikeisiin” töihin. Niinpä Ilona lähtee saippuasarja Tulisuudelman koekuvauksiin – löytääkseen itsensä sen käsikirjoittajatiimistä. Häpeällistä… Ystävilleen neitokainen valehtelee heittävänsä siivouskeikkaa. Sarjan sisällä ja ympärillä pyörii kaoottinen myllerrys, jonka ansiosta Ilonakin lentää pian niin korkealla, että siivet ovat palaa. Käsikirjoittajatiimi ja sarjan päähahmon esittäjään, Kalleen (Leppilampi), omistajan elkein suhtautuva tuottaja Raakel Terävä (Mäenpää), elävät mielipuolisen kiinni työssään. Fiktiosta tulee faktaa ja toisinpäin. Ja kaaos sen kun pahenee.
Elokuva vilisee hupsuja karikatyyrejä maanisella vimmalla työhönsä suhtautuvista taiteilijoista ja hömppätehtailijoista. Herkullisimpia henkilöistä ovat loputonta harlekiinitason tekstiä suoltava dialogikirjoittaja (Havas), Kellariteatterin suuri toivo ja yhteiskunnallisen tuskan tulkitsija Leo (riemastuttavan päällehyökyvä Lattu) sekä tarinaryhmän kahelikkointellektuellit Eeva (Mustakallio) ja Vesa (Reinikainen). Varsinaisista päähenkilöistä Mikko Leppilammen Kalle/Antero on selkeästi tyyppinä ylitse muiden, johtuneeko tämä siitä, että miehen on ehkä helpompi kirjoittaa miehelle ja miehestä. Näin ollen Leppilampi pääsee paremmin hahmo(je)nsa sisään kuin esimerkiksi Pamela Tola, jonka Ilona vaikuttaa ajoittain jotenkin päämäärättömältä. Kumpikin näyttelijä kykenee silti hienosti luovimaan työnsä ohi suurimpien ylinäyttelemisen syöverien.
Kaikkia hahmoja ohjaaja ei ole kahlinnut siedettäviin mittoihin. Jukka-Pekka Palon kanavajohtaja Kalela on niin alleviivaten piirretty sovinistikarju, että toppuuttelua jää kaipaamaan. Kaikkein surkein sähellys nähdään kuitenkin Outi Mäenpäältä, jonka Raakel on ehkä jonkin todellisen miespuolisen tuottajan muunnelma, mutta tällaisenaan lopulta niin kaukana realismista (siitä epätodellisen tuntuisestakin), ettei esikuvaa voi tunnistaa tai Mäenpäätä edes yrittää kehua. Sinänsä sääli, sillä Raakel on leffan keskeisimpiä naamoja.
Jos joidenkin hahmojen kehittely olisi vaatinutkin vielä hiomista, ovat elokuvan tarina ja juoni pääasiassa kelvollisia. Juonitwistejä riittää, ja kerronta etenee jouhevasti, vaikka tai koska sisältö ei käykään käsiksi vakaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Erityismaininnan ansaitsevat elokuvan puvustus, meikkaus ja lavastus, joihin on laitettu sen verran euroja, että niitä on ilo katsoa. Komea ja yllättävän hauska kokonaisuus – hömpäksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 07.02.2006
Katsottu: Teatterissa
