Rosemaryn painajainen (1968)
- Alkuperäinen nimi:
- Rosemary's Baby
- Tuotantovuosi:
- 1968
- Ohjaajat:
- Roman Polanski
- Pääosissa:
- John Cassavetes, Maurice Evans, Mia Farrow, Ralph Bellamy, Ruth Gordon, Sidney Blackmer
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 135 min
- Genret:
- Trilleri, Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (151): 
Oma pikatuomio
Rosemaryn painajainen on sekä kirjana että elokuvaan hyvin omaperäinen tapaus kauhun saralla, sillä muista kauhuelokuvista poiketen leffa ei lyö katsojan eteen painostavia lavasteita ja musiikkia, tai näytä paranormaaleja ilmiöitä. Elokuva rakentaa itsensä katsojan kautta. Se ei yritä säikäyttää katsojaansa nopeilla efekteillä, vaan elokuva luottaa katsojaan. Katsoja itse huomaa jonkin olevan pielessä ja näin kauhu alkaa syntyä pikkuhiljaa.
Juonta ohjaillaan pienin, varovaisin liikkein kuten kirjassakin ja vasta aivan lopussa katsojalle näytetään mistä oikein on kyse.
Polanski ohjasi Rosemaryn painajaisen hyvin uskollisesti Ira Lewin kirjan pohjalta. Monet hyvin pienetkin yksityiskohdat on saatu mukaan elokuvaan.
Elokuva kertoo Rosemary ja Guy Woodhousesta, jotka muuttavat uuteen asuntoonsa, jolla (yllätys, yllätys) on kolkko historia. Heidän naapurissaan asuva vanha pariskunta tuntuvat olevan oudolla tavalla kiinnostuneita Woodhouseista. Pian Rosemary huomaa tulleensa raskaaksi oudon unen saattelemana ja pian heidän naapurinsa pörräävät Rosemaryn ympärillään herkeämättä.
Elokuva on ensisijaisesti älyllinen. Katsojan on hyvä keskittyä alusta loppuun kunnolla, jotta kauhu uppoaisi kunnolla luihin. Leffassa pyritäänkin siihen, että katsoja on asemassa, jossa hän itse huomaisi asioiden olevan perin pohjin pielessä. Jotkin oudot tapahtumat eivät saa missään vaiheessa selitystä, eivätkä ne tarvitsekkaan. Ne ovat enemmänkin tunnelman luomista varten, vaikka ne ovat omalla tavallaan hyvin tärkeitä osia juonen kuljetuksessa.
Elokuvan tunnelma on outo. Se luodaan sekä elokuvassa että kirjassa paljolti katsojan pään sisälle, mutta lopussa katsojaa on ohjailtu niin taidokkaasti, että jopa arkiset asiat luovat pelottavan tunnelman. Mia Farrow vetää hienon roolin Rosemaryna, joka varsinkin elokuvan loppuvaiheessa luo synkkyydessään pelottavaa fiilistä.
Kuten aikaisemmin on todettu, tämän leffan kauhu ei synny musiikista tai lavasteista. Se syntyy enimmäkseen hahmojen teoista ja leffan oudoista tapahtumista. Tästä syystä elokuvaa ei voi suositella aivan kärsimättömille katsojille, jotka ovat tottuneet katsomaan enemmän gorepornoa. He saattavat odottaa elokuvan olevan fyysisesti voimakas, mutta elokuvan valtti onkin muualla.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.10.2008
Katsottu: Kotona
Roman Polanski jakaa mielipiteet. Monet pitävät häntä nerona.Toiset taas tekotaiteellisena suharina, jota minun täytyy ihmetellä, sillä Chinatownin, Pianistin ja tämän leffan ohjaajaa en pahimmalla tahdollanikaan voisi sanoa miksikään suhariksi. Ei tälläisen leffan tekemiseen kuka tahansa pysty.
Rosemary ja hänen miehensä ostavat asunnon, jolla on, perinteistä kyllä, paha historia. Mistään kummitustarinasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan homma alkaa muodostua vähitellen. Rosemary nimittäin tulee erään oudon unen saattelemana raskaaksi. Pariskunnan naapurissa asuu toinen, vanhempi pariskunta, jotka ovat hieman omituisia ja ihmeen kiinnostuneita Rosemaryn vauvasta. Ja pian alkaa selvitä todella kummia. Jännitys alkaa kasvaa. Taustalla väijyy kysymys, onko kaikki totta vai onko kaikki vain raskaana olevan naisen kuvitelmaa?
Elokuvan ilmapiiri on omaperäinen, mutta jännittävä. Tässä leffassa ei väkivaltaa juuri ole, vaan jännitys syntyy muista asioista, niinkuin sen kuuluukin tehdä. Jännitys kootaan päänsisällä ja Polanski on rakentaa sitä rauhallisesti, mutta varmasti, eikä päästä tarkaavaista katsojaa tippumaan kärryiltä. Ehkäpä juuri sen vuoksi tämä ei sovellu keskivertoteinille, jonka lempikauhuleffa on joku Tiedän mitä teit viimekesänä -tyylinen teinipläjäys. Ei, tästä elokuvasta ei teinikauhua saa tekemälläkään!
Polanski hallitsee myös henkilöohjauksen hyvin ja käsikirjoitus on uskomattoman ovela. Itselleni kävi niin, että luulin tietäväni kaiken elokuvasta, mutta puolessa välissä iski epävarmuus ja pian olin aivan äimänkäkenä. En siis tietämättömyyttäni, vaan siksi että olin yllättynyt. Lopputuloksen saatoin kuitenkin arvata, joten pieni rokotus siitä.
Näyttelijät osaavat asiansa. Mia Farrow loistaa herkän Rosemaryn roolissa, eivätkä muutkaan jälkeen jää. Näyttelijätyössä ei kertakaikkiaan ole valittamista.
Kokonaisuudessaan Rosemaryn painajainen on jännittävä, mielenkiintoinen ja kohtuullisen yllättävä elokuva, joka kuuluu ilmanmuuta yleissivistykseen. Vaikkei Polanskista yleensä pitäisikään, tämä kannattaa silti tarkistaa. Ainoat, jolle tämä ei sovi, on elokuvataiteesta mitään ymmärtämättömät toimintafriikit ja teinikauhuihin kauhuleffakokemuksensa pohjaavat sivistymättömät yksilöt.
PS: Jos tämä leffa onnistui kutkuttamaan mieltäsi, tutustu ilman muuta samoilla aihepiireillä liikkuvaan Ennustus -leffaan.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 12.04.2006
Katsottu: VHS
Rosemary Woodhouse muuttaa miehensä Guyn kanssa uuteen asuntoon, erääseen vanhaan kerrostaloon. Hän saa kuulla että talossa on aikanaan tapahtunut outoja, okkulttistisia asioita, mutta menneet ovat menneitä, ovathan? Pian Rosemary tulee raskaaksi, ja elämä hymyilee. Yliystävällinen naapurin vanha pariskunta neuvoo loistavan lääkärin, Guy saa yllättäen töitä, jne. jne. Mutta. Jotenkin Rosemarystä tuntuu että kaikki ei ole kohdallaan... naapurista kuuluu outoa muminaa, ja Guy alkaa käyttää pyjamaa.
Roman Polanski on kiistelty ohjaaja, jota toiset sanovat tekotaiteilijaksi, ja toiset neroksi. Itse en kallistu kumpaankaan suuntaan. Polanskin elokuvista olen nähnyt Chinatownin ja tämän, ja sanon kyllä että Polanski on hyvä ohjaaja, mutta nero? Ehei. Kuitenkin, Rosemaryn painajainen on hienosti ohjattu kauhuklassikko.
Näyttelijät onnistuvat kaikki hyvin, ja käsikirjoitus on hyvä. Elokuva alkaa hieman takellellen, mutta mitä pidemmälle mennään, sen paremmaksi leffa muuttuu. Viimeinen puolituntinen onkin jo omaa luokkaansa.
Kaikenkaikkiaan Rosemaryn painajainen on jännittävä klassikkoelokuva, joka kuljettaa juonta eteenpäin ilman ääretöntä verenroiskimista, murhia ja sisälmyksensyömisiä. Teinisplattereiden ystävät voisivat sanoa tätä kerrontatapaa tylsäksi, minä sanon jännittäväksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.07.2004
Katsottu: VHS
Rosemaryn painajainen on kauhuklassikko, joka kertoo tavallisesta kotirouvastasta nimeltä Rosemary Woodhouse (Mia Farrow). Rosemary ja hänen miehensä Guy (John Cassavetes) ostavat uuden ison asunnon, jolla on kuitenkn hämärä menneisyys, liittyen saatananpalvontaan. Piakkoin talossa tapahtuu kuitenkin itsemurha ja muutenkin fiilis on Rosemaryn mielestä hieman outo, mutta kun hän huomaa olevansa raskaana elämä alkaa jälleen hymyilemään ja murheet katoavat. Yliauttavaiset naapurit, hieman omalaatuinen tohtori ja Rosemaryn aviomies alkavat käyttäytyä kummallisesti ja kaikki tuntuu liittyvän Rosemaryn syntymättömään lapseen, vai onko Rosemary vain tulossa hulluksi?
Edellisen kappaleen viimeinen rivi kuvaa leffan aikalailla leffan pääkysymystä. Polanski ei anna aivan selvää vastausta tähän ja muutenkin jättää paljon katsojan itsensä mietittäväksi. Polanskin ohjaus toimii muutenkin hyvin. Jännitystä saadaan luotua juuri sopivasti ja fiilis on alusta alkaen hieman ahdistava ja pelottava, vaikka ensimmäiseen puoleentoista tuntiin ei mitään erikoista tapadukkaan. Polanskin ohjaus on myös visuaalisesti ihailtavan hienoa ja kekseliästä.
Näyttelijät tekevät hyvää työtä. Mia Farrow sopii Rosemaryn rooliin kuin sukka päähän, eikä hänen aviomiestään näyttelevä John Cassavetes jää yhtään huonommaksi. Naapureina nähtävät Ruth Gordon ja Sidney Blackmer onnistuvat näyttelemään sekopääroolejaan hyvin, eivätkä sorru (ainakaan silmiinpistävän pahasti) ylilyönteihin. Tohtori Abraham Sapirsteininä nähtävä Ralph Bellamy vetää roolinsa ehkä vähän turhan vaisusti, mutta ei pääse silti paljon häirisemään. Käsikirjoitus on loistava ja täynnä pikkujippoja. Tarina jätetään aina sopivasti auki kummittelemaan katsojan pääkoppaan. Henkilöhahmot ovat hyvinkirjoitettuja ja toimivia persoonia, joskaan ei kovin aidonoloisia johtuen ehkä leffan tyylistä. Kaikenkaikkiaan käsikirjoitus on kunnossa lukuunottamatta paikoitellen hieman tylsyyttäviä kohtia, joihin Polanski saa kuitenkin puhallettua tarpeeksi eloa.
Rosemaryn painajainen on onnistunut ja tunnemallinen kauhupätkä kultaiselta 60-luvulta. Verimässäilyä tai suolenpalasplatteria on turha leffasta hakea, mutta nykyajan kauhuohjaajat saisivat ottaa mallia Polanskin ihailtavan rauhallisesta, mutta niin pelottavasta tyylistä.
nimimerkki: Siperia Jones
Pisteet:
Arvosteltu: 24.06.2004
Katsottu: Kotona
