The Rock - paluu helvettiin (1996)

Kun ohjaajana on Michael Bay ja tuottajana Jerry Bruckheimer, on tulevalta elokuvalta turhaa odottaa mitään syvällistä. Nämä herrat tekevät helposti sulavaa, suurilla sykäyksillä etenevää elokuvaa joka vetoaa riittävän suureen ihmisjoukkoon jotta tämänkaltaisten elokuvien tekeminen yleensä kannattaa. Ongelmana onkin se, etteivät laatu ja menestys läheskään aina kohtaa. Onko The Rock siis hyvin menestynyt elävä kuva, josta ei lopputekstien jälkeen jää mitään mieleen?

Itse asiassa pieleen menee. Siis ennakkoarvelut. The Rock on paras Michael Bayn ohjaama leffa ja ainakin minusta yksi 1990-luvun viihdyttävimpiä elokuvia. Se kestää kiitettävästi katselukertoja ja toteutus osuu lähemmäs napakymppiä. Erotellaan siis laatuosioita vähemmän onnistuneista:

The Rockin mieleenjäävin asia on sen tunnelmallinen ja kuvallista ilmaisua esimerkillisesti tukeva soundtrack. Useiden säveltäjien tuotosta oleva musiikkisuunnittelu (mm. Nick Glennie-Smith & Harry Gregson- Williams) on elokuvalle sopivaa mahtipontista tyylittelyä, joka ajaa katsojan selkään kylmiä väristyksiä useammassakin kohdassa. Kaikki on tasapainossa; sävellykset päästetään valloilleen toiminnan saavuttaessa huippupisteensä. Musiikki on erittäin tarttuvaa ja mieleenjäävää tavaraa.

Näyttelijätyö on kautta linjan hyvää. Ed Harris on Abyssista saakka ollut yksi suosikeistani ja tässä elokuvassa hän antaa jälleen näytteen kyvyistään. Nicolas Cagesta kaikki tuskin pitävät, muttei hänen roolityönsä suinkaan huono ole. Sean Connery vetää ehkä koko castingista sen pisimmän korren.

Kun vielä todetaan elokuvan tapahtumapaikan olevan sekä visuaalisesti nautinnollinen että kiinnostusta herättävä, on kasassa erittäin hyvään lopputulokseen johtavat palat. Elokuvasta on turha etsiä suuria kysymyksiä, dialogin kautta välittyviä ahaa-elämyksiä tai toimintaelokuvien rutiineista poikkeavia toteutustapoja. Sen sijaan The Rock on hulppeasti viihdyttävä reilu kaksituntinen, jonka sujauttaa dvd-kelkkaan pelkästään äänimaailman takia. Viihdearvo on kohdallaan.

nimimerkki: Mikko Ijäs

Pisteet:
Arvosteltu: 30.12.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Mikko Ijäs
Vieras

The Rock on varsin tyypillinen Michael Bayn ja Jerry Bruckheimerin tuotos. Näiltä pojiltahan ei voi liikoja odottaa. Sen ovat todistaneet muun muassa Armageddon ja Pearl Harbor. Tosin The Rock on heiltä yllättävän onnistunut leffa. Ei tämäkään maailman parhaimpia elokuvia ole, mutta Bayn ja Bruckheimerin parhaimpiin leffoihin tämän voi laskea melko kevyesti.

Katkeroitunut Vietnamin ja Persianlahden veteraani kenraali Francis X. Hummel (Harris) linnoittautuu miehineen museona toimivaan Alcatrazin vankilaan. Hän ottaa panttivangeikseen 81 ihmistä. Hummelilla on myös äärimmäisen tappavalla hermokaasulla varusteltuja ohjuksia, jotka on suunnattu kohti San Franciscoa. Kemiallisten aseiden asiantuntijan Stanley Goodspeedin (Cage) ja Alcatrazista ainoana vankina paennut John Masonin (Connery) on nyt tunkeuduttava Alcatraziin tekemään aseet vaarattomiksi.

Kuten jo mainitsinkin, niin tämä on melko tyypillinen Michael Bayn ja Jerry Bruckheimerin elokuva. Tässä näkyy paljon heidän tyyliään. Tosin toisin kuin Bayn ja Bruckheimerin elokuvat yleensä, niin tämä sentään on melko viihdyttävä. Mokia ja epäloogisuuksia tästä leffasta kyllä löytyy, mutta se ei menoa haittaa. Paikkoja ainakin tuhotaan tyylillä. Pari joukkotaistelukohtausta on toteutettu aika hölmösti, mutta se ei niin hirveästi leffaa pilaa. Eikä jenkkilippuakaan heiluteta niin paljon kuin Bayn ja Btruckheimerin myöhemmissä elokuvissa Armageddonissa ja Pearl Harborissa.

Elokuvan kruunaa mahtavat näyttelijäsuoritukset. Sean Connery täyttää ruudun mittavalla karismallaan. Karisma tuntuu, vaikka alussa olisikin parturille töitä. Eikä Nicolas Cagekaan huono ole. Hän vetää roolinsa hyvin, vaikka jääkin Conneryn varjoon. Myös Ed Harris tekee hyvää työtä leffan pääpahiksena.

Pisteet:
Arvosteltu: 17.10.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
483 arvostelua

Räjähtävää toimintaa hienolla asenteella, mukana suuret tähdet Sean Connery ja Nicholas Cage: mitä muuta puhtaalta viihdeleffalta voi vaatia? Eipä oikeastaan mitään, tämän actionleffan jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen, ja sen kliseet pystyy hyväksymään tavallista actionräminää paremmin: The Rock on selvästi lajityyppinsä klassikko.

Pieni terroristi ryhmä kaappaa USA:n vankilasaari Alcatrazin haltuunsa ja uhkaa ampua San Fransiscoon erittäin myrkyllisellä hermokaasulla varustettuja taistelukärkiä, ellei hallitus anna unohtamilleen sotasankareille heille kuuluvaa arvostusta. Niin patrioottista, ja jenkkityyliin yli-imelää, mutta Michael Bayn teokselle sallitaan sekin. Sen verran mahtavasti taistot the Rockin eli Alcatrazin ympärillä käydään ja, ennen kaikkea, asenteella, jota moniin toimintaelokuviin kaipaisi.

Ed Harris on totutusti pahis. Hänen hahmonsa kenraali Frank Hummel on jopa sympaattinen hulluine unelmineen. Hiukan liiallisesti mukana ärjyvä Cage ja karismaattinen Connery kuljettavat tarinaa hyppysissään hienosti ja kiinnostavuutta ylläpitäen. Kyllä tällaista suoritusta kelpaa katsoa.

Hans Zimmerin musiikki näyttelee suurta osaa elokuvassa, ja varsinkin erikoisjoukkojen verisessä kohtaamisessa ja loppuhuipennuksessa musiikki soi mahtipontisesti ja koskettavasti. Tunnari soi ylväästi päässä vielä päiviä leffan jälkeenkin. Kymmenen ikimuistoisimman leffasävelen joukossa ollaan kirkkaasti tällä suorituksella.

The Rock on toimintahömpän legenda jo kahdeksan vuoden ja (vielä) neljän katselukerrankin jälkeen. Suosittelen kernaasti: Ei muuta kuin ajatusosasto vapaalle ja katsomaan hyvää toimintaleffaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.04.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

The Rock eli Alcatraz, tuo San Franciscon edustalla kelluva vankilasaari, toimii tämän pläjäyksen päänäyttämönä. Nimittäin maailmalle kalavelkoja maksava katkeroitunut veteraanikapiainen (Ed Harris) on palkka-armeijoineen kaapannut valtavan turistiryhmän panttivangeikseen ja lisäksi uhkaa Amerikan hallitusta parin kemiallisen taistelukärjen räjäyttämisellä -tietysti sievoista lunnasvaatimusta vastaan. taistelukärjet sisältävät uutta kemiallista myrkkyä, jotka killuvat kauniisssa vihreiden kuulien ketjuissa. Äkkiähän on pelastusoperaatioon pestattu ex-vanki, joka on hallituksen kätköistä kaivettu, ainut saarelta paennut, elinkautista kärsivä ukkeli (Connery) ja kemiaexpertti (Cage) omine erikoisine piirteineen.

The Rock on rakennettu juuri genrelleen oikealla kaavalla: rehellisen vähällä järjellä, mutta suurella sydämellä. Ja varmasti sitäkin paksummalla lompakolla. Bruckheimer tuo toimintapläjäysten megamoguli häärää taas tontillaan. Se tosiasiahan voidaan todistaa, että istui nyt ohjaajan pallilla kuka tahansa, niin näissä elokuvissa tuottajan rooli näkyy ja sillä selvä. No, tässä tapauksessa on ohjaajan puikoissa Mr Bay. Herrojen yhteistyöhän on poikinut myös sellaisia "aivot narikkaan" pläjäyksiä kuin: Pearl Harbor, Armageddon, Bad Boys. Kysehän on rehellisestä toimintaelokuvien tuotteistamisesta, eihän siinä välttämättä mitään pahaa ole.

The Rock on suoraan kliseinen: ylimitoitetut toimintakohtaukset (jos nyt kaahataan San Fransiscon kaduilla, niin kaahataan sitten kunnolla), ylinäytteleminen -etenkin Cage, typerät letkautukset jne.. Juonessakin on aukkoja jos oikeiein aletaan viilata. So f**king What!! Jos kuitenkin katsellaan siltä kantilta miltä tällaista tapausta kuuluukin, niin puhutaan yllättävänkin viihdyttävästä perusäksönistä. Mielestäni tämä on Bruckheimerin megatoimintaelokuvien parhainta antia. Vielä kuitenkin maltetaan pysyä tarpeeksi kuosissa eikä aivan käsittämättömiin ylilyönteihin sorruta, kuten pilluralliin kuun pinnalla, kuten Armageddonissa tehtiin.

Patrioottinen asenne on kuitenkin mukana. Tällä kertaa kuitenkin pällistellään ennemminkin sieltä "Rambo-vinkkelistä" ja pohditaan niitä sorrettuja sotasankareita. Kättä kyllä vedetään alkumetreillä lippaan naama näkkileivällä, mutta ei anneta sen hämätä -aivot vaan kiltisti sinne narikkaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.02.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua