Rakastaa... ei rakasta (2002)
- Alkuperäinen nimi:
- À la folie... pas du tout
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Laetitia Colombani
- Pääosissa:
- Audrey Tautou, Clément Sibony, Isabelle Carré, Samuel Le Bihan
- Maat:
- Ranska
- Pituus:
- 92 min
- Genret:
- Trilleri
Angélique on löytänyt elämänsä rakkauden, 35-vuotiaan sydänlääkääkärin. Pari on menossa naimisiin. Pienoisena esteenä on vaan se että lääkäri on naimisissa ja vaimo raskaana. No, mies on jättämässä vaimonsa... Vai onko?
Elokuvan tarina on kuin kolikko, jossa on kaksi puolta. Alun siirappinen love-story muuttuu leffan edetessä hiukan toisen tyyppiseksi ja lopussa ollaankin jo jännärin parissa.
Leffa jakaantuu selkeästi kahteen osaan. Erotomaniasta kärsivän Angéliquen omiin kuvitelmiin ja sydänlääkäri Loïcin reailistiseen maailmaan. Kaikki asiat mennään leffan edetessä kahteen kertaan ja on hienoa huomata kuinka asiat voi mennä toisin kuin ne ensin näyttää. Jos jostain näkee vain osan niin se on helppo käsittää väärin. Kakkostarina tavallaan yhdistää puuttuvat palaset ja paljastaa todellisuuden. Toki tälle ns. tuplajutun molemmille tarinoille on valittu persoonaa korostava eri tyyppinen lähestymistapa, kameran käyttö ja kuvakulmavalinnat.
Pidin suuresti tästä pläjäyksestä. Juonenkäänteet ovat todellakin nokkelia juttuja. Angéliqueta näyttelevä nukkemainen nappisilmä Audrey Tautouhan nähtiin Ameliena aiemmin ja tuo leffa yllätti aikoinaan myös erittäin positiivisesti. Nyt käy tismalleen samoin. Vaikka olin huomannut tämän olevan kohtuukatsottu leffa, en odottanut tämän olevan ihan näin hyvä. Kannattaa katsoa!
Audrey Tautou on nätti kuin mikä. Moni yhdistää neidon kasvot varmasti yltiöiloiseksi tekevään Améliehen, jota hän esitti Jeunetin samannimisessä leffassa. Rakastaa... ei rakasta-rainan Angélique on Améliesta kaukana, vaikka nimi alkaakin samalla kirjaimella ja se hassu aksenttimerkki löytyy.
Leffa nähdään kahdesta näkökulmasta, nuoren Angéliquen ja tri. Loïcin (Bihan). Noin puolivälissä raina kelaa kirjaimellisesti takaisin alkuun, ja pyörittää nauhaa toisesta paikasta. Asetelma on kuitenkin se, että Angéliquella on Loïciin suhde, mutta mies on naimisissa ja hänen vaimonsa odottaa lasta.
Rakastaa... ei rakasta näyttää aluksi tylsäntavalliselta ihmissuhdedraamalta. Pläjäys on oikeastaan ekalta puoliskoltaan melko kuivaa katseltavaa - sydämiä särkyy tuttuun tapaan ja itketään mielettömästi. Hohhoijakkaa. Kun katsoja sinnittelee tarpeeksi kauan, Loïcin näkökulma pelastaa leffan. Muutamat kummalta tuntuneet asiat alkavat loksahdella pikku hiljaa paikalleen, ja kaiken selkiyttävä juonenkäänne on hieno.
Tautou suoriutuu loppua kohden vaikeammaksi käyvästä roolihahmostaan hyvin. Nainen oli hauska nähdä tällaisessa roolissa. Muu remmikin toimii, vaikka sivuhahmot jäävät turhan varjoon. Musiikki on mainiota ja yleisilme muutenkin kohdallaan.
Leffa nojaa pitkälti pieniin nokkeluuksiin ja isoon käänteeseensä. Käsiksessä olisi mieluusti voinut olla vielä enemmän särmää, sillä alkua on tylsähkö seurata. Romanttista hömppää kaipaavat pettyvät, mutta avoimella mielellä raina tuskin jättää ihan kylmäksi. Kuulia eniten herkulliselle idealle.























































