Punaparta (1965)

Kuten samuraielokuviakin, myös sairaaloihin ja sairaanhoitoon liittyviä leffoja löytyy Akira Kurosawan filmografiasta enemmän kuin yksi. Punaparta kuuluu jälkimmäisten joukkoon. Se ei ole hauskinta ja toiminnallisinta Kurosawaa, muttei missään nimessä ohjaajan tuotannon tylsintäkään päätä.

Nuori, vasta opintonsa päättänyt tohtori Yasumoto (Kayama) päätyy vasten tahtoaan tohtori Niiden alias Punaparran(Mifune) sairaalaan töihin. Yasumoto tahtoisi hyödyntää hienoja oppejaan rahakkaammissa puitteissa, mutta vanha tohtori Niide katsoo pojalle paremmaksi paiskia hommia köyhälistön kanssa. Yasumoto panee hanttiin ja kapinoi yrmyä Punapartaa vastaan, kunnes ympäristö ja sen ihmiset tuovat uutta sisältöä nuoren höyrypään elämään.

Punaparta ei mustavalkoisena ja pituutensakin vuoksi ole erikoisen viihdyttävä elokuva – ei ainakaan siinä tapauksessa, jos siltä odottaa ryskyviä mittelöitä ja taukoamatonta sanailun ilotulitusta. Silti sitä ei voi myöskään pitää elokuvana, jonka äärestä olisi helppo poistua noutamaan apetta milloin vain, taukonappia painamatta. Tarina imee sisäänsä. Elokuvassa on niin monta mutkaa, ettei sen seuraaminen kerta kaikkiaan onnistu puolitehoisesti. Tässä on samalla sen suurin ongelma; jos ohjaaja haluaisi saada jonkin tärkeän viestin välitettyä yleisölleen, eikö hänen pitäisi silloin sanoa sanottavansa selkeästi ja lyhyesti?

Vaikka leffa on opettavainen, Kurosawa ei suuremmin äidy tällä kertaa saarnaamaan. Mielenkiintoa pitää tietysti lisäksi yllä (taas) roolissaan loistava Toshiro Mifune. Hänen Punaparrassaan on everstimäistä ärjyä lempeyttä, joka huumaa katsojan tuossa tuokiossa puolelleen. Mifunen rakastettavan hahmon varjosta puskee päätään esiin Yuzo Kayama, joka on oikeastaan melkein yhtä hyvä, muttei heikomman roolinsa vuoksi pysty keräämään samanlaista sympatiapisteiden määrää kuin Mifune. Koko kestonsa aikana Punaparta tarjoaa niin iloa kuin suruakin, kuten kunnon draaman pitääkin. Jos leffa ei miltään tuntuisi, se olisi täysi turhake.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.05.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
643 arvostelua

Punaparta on Akira Kurosawan ja Toshiro Mifunen viimeinen yhteinen elokuva. Tämä on myös Kurosawan viimeinen mustavalkoinen elokuva. Elokuva on myös ollut Golden Globe-ehdokkaana. Toshiro Mifune voitti tästä leffasta parhaan pääosanäyttelijän palkinnon Venetsian elokuvafestivaaleilla. Tämä poikkeaa myös useimmista muista Kurosawan 1950- ja 1960-luvun elokuvista. Samurai-touhua tässä ei ole, mutta aikakausi on sama.

Lääketiedettä vuosia opiskellut tohtori Yasumoto (Kayama) saapuu Koishikawa-klinikalle, joka on erikoistunut köyhien hoitamiseen. Sairaalaa johtaa Punaparraksi kutsuttu tohtori Niide (Mifune). Yasumoto joutuu jäämään pidemmäksi aikaa sairaalaan. Miehellä ei kuitenkaan ole haluja jäädä sinne töihin. Mutta sieltä ei ole helppo lähteä. Yasumoto tutustuu siellä ollessaan monenlaisiin ihmiskohtaloihin. Mies itsekin kokee muutoksia.

Tämä leffa sai aika hyvin kansainvälistä huomiotta. Eikä syyttä. Tämä kyllä antaa aika hyvän kuvan kahdensadan vuoden takaisen Japanin yhteiskunnasta. Tuolloin oli köyhyys melko yleistä, mutta kukaan ei piitannut. Tämä elokuva osuu myös nykyajan hermoon. Tässä on paljon asioitta, joita löytyy nykyäänkin. Näyttelijäpuolikin on todella hyvää. Toshiro Mifune tekee todella hyvän roolisuorituksen. Eikä muissakaan näyttelijöissä valittamista ole. Tosin elokuvaa vaivaa sen eteneminen. Se on turhan laahaavaa ja sitä olisikin joistakin kohdin leikata.

Pisteet:
Arvosteltu: 20.06.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
483 arvostelua