Pan's Labyrinth

Synkkä, kaunis, pelottava ja upea. Pan's Labyrinth on kaikkea tätä ja vielä enemmän. Halusin nähdä elokuvan jo teatterissa, mutta se jäi joten katsoin sen kotisohvalta.

Heti alussa, kun Ofelia astuu autosta ulos ja näkee hyönteisen, hypätään jo keijukaisten maailmaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään helinä-keijujen paratiisi, vaan karuakin karumpi pikkutytön fantasiamaailma, joka hönkii pahuutta.

Ofelian päästessä sadistisen sotilasisänsä luo Espanjan sisällis-sodan aikaiseen "tukikohtaan", löytää hän labyrintin ja labyrintistä maailman, jonka vain pikkutyttö voi löytää. Sammalten ja juurien peittämä fauni kertoo Ofelialle kolmesta tehtävästä, jotka suorittamalla hänen ei tarvitsisi elää enää sodan runtelkemassa Espanjassa. Ofelia saa kulla myös olevansa prinsessa.

Elokuvaa ei voi kuvailla yhdellä genrellä, vaan siihen sisältyy niin draamaa kuin fantasiaakin. Sitä vaan seuraa miten fantastisen hieno joka ikinen hetki on. Kauheiden otusten, ja painajaismaisen ympäristön keskellä kuuluu kaunis musiikki, joka tuo tarinan synkkyydelle vastapainoa. Elokuva tuo esille niin sodan traagisuuden, kuin Ofelian fantasiamaailmankin. Pan's Labyrinth vie mukanaan ja pitää kiinni loppuun saakka.

Eräs parhaista elokuvista, mitä koskaan olen nähnyt. Kyllä harmittaa, kun ei tullut lähdettyä elokuviin

Pisteet:
Arvosteltu: 01.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arzibaba
Käyttäjä
5 arvostelua

Espanjan sisällissodan väkivaltaisuuksien raivotessa ympärillä, nuori Ofelia matkustaa äitinsä kanssa kohti varuskuntaa, jota johtaa hänen isäpuolensa sadistinen, julma kapteeni Vidal. Ofelia uppoutuu syvälle fantasian maailmaan pakoon raakuuksilta jotka riehuvat ympärillä. Hän tapaa Faunin, olennon joka ei tunnu olevan tästä maailmasta. Tämä tarunomainen olento kertoo Ofelian olevan prinsessa, joka on poistunut valtakunnastaan jo kauan sitten. Fauni tarjoaa mahdollisuuden suorittaa kolme tehtävää, joiden vastapainoksi Ofelia pääsisi palaamaan omaan maailmaansa, pakoon sodan kauheuksia.

Pan's Labyrinth on mustanpuhuva sekoitus draamaa, kauhua ja fantasiaa. Guillermo Del Toro vie meidät maailmaan, jossa mielikuvitus ei tunne rajoja, maailmaan, jonka olennot eivät ole mitään kilttejä keijukaisia. Elokuvasta yhä synkemmän tekevät sodan säälimättömät väkivaltaisuudet, jotka välillä tulevat niin yllättäen, ettei ehdi edes juuri reagoida. Elokuvan olennot ovat jostain aivan muualta, yksi olento erityisesti herätti väristyksiä kauheudellaan, jääden vainoamaan mielen sopukoita vielä kauan elokuvan jälkeenkin.

Näyttely- ja ohjaustyö ovat kuin räätälöityjä tähän tummaan kummaan eepokseen. Erityisesti Sergi López inhottavan kapteenin roolissaan jäi mieleen. Myös Ivana Baquero tekee kelpo roolin omissa maailmoissaan leijailevan 12-vuotiaan Ofelia tyttösen roolissa.
Ohjaajana Guillermo Del Toro on löytänyt oman tiensä ja kulkee sitä voitokkaana.

Pan's labyrinth on enemmän kuin elokuva, se on maailma joka painajaismaisuudellaan kiehtoo jokaista kauhun ystävää, joka on avoin myös astetta synkemmälle fantasialle. Yllättävien, sadististen väkivaltakohtauksien ja yhä häiriintyneemmän näköisten olentojen vuoksi on siinä ja siinä riittääköö K15-leima. Vaikka elokuva ei sinällään verellä mässäile, on siinä kuitenkin julmaa väkivaltaa, jota ei ole mukava katsoa. Elokuva on pitkä ja juoneltaan monisävyinen, sen katsominen vaatii oman asennoitumisena ja keskittymisen. Mutta jos etsit elokuvaa joka rikkoo rajat ja ei kaadu yksinkertaisuuteen, on tämä juuri sellainen.

Pisteet:
Arvosteltu: 31.07.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Nalle Pub
Käyttäjä
20 arvostelua

Hyvinkin poikkeuksellinen fantasiaelokuva. Synkkä ilmapiiri pysyy mukana koko ajan.”

Kesäkuussa 1944 Espanjassa fasistien ja tasavaltalaisten joukot taistelevat edelleen toisiaan vastaan, vaikka sisällissota olikin virallisesti päättynyt jo viisi vuotta sitten. 12-vuotias Ofelia (Ivana Baquero) saapuu äitinsä kanssa isäpuolensa kapteeni Vidalin (Sergi López) johtamaan fasistien maatila-varuskuntaan. Siellä Ofelia törmää toisesta maailmasta kotoisin olevaan Fauniin. Tämä olento kertoo Ofelialle, että hän on valtakunnastaan kauan sitten poistunut prinsessa ja että hän pääsisi takaisin suorittamalla kolme tehtävää ennen täysikuutta.

Meksikolaissyntyinen Guillermo del Toro (Blade II, Hellboy) ohjasi viime vuonna ajan tavan mukaisesti fantasiaelokuvan. Mutta Pan’s Labyrinth poikkeaa paljon perinteisestä fantasiasta. Fantasiamaailma ja meidän maailmamme on sekoitettu erittäin mielenkiintoisella tavalla. Toki tällaista on aiemminkin nähty, mutta ei näin selkeästi. Paljon ollaan tekemisissä meidän maailmamme juttujen kanssa. Eipä ole varmaankaan laitettu fantasiaa yhtä hyvin historiallisten tapahtumien konteksiin. Tässä ei edes paljon nähdä niitä fantasiaolentoja, eivätkä ne ole mitään perinteisiä haltioita ja velhoja, vaan jotain aivan muuta.

Muutenkin Pan’s Labyrinth on fantasiaelokuvaksi yllättävän synkkä. Synkkää tunnelmaa korostaa todella hyvin sotatilanne ja fantasiapuolikin menee synkissä tunnelmissa. Homma tuntuu vieläkin piinaavammalta, kun sekaan heitetään lapsi, joka yrittää paeta todellisuutta fantasiamaailmaan. Myös musiikki korostaa elokuvan synkkyyttä. Tämä elokuva poikkeaa muutenkin todella paljon Hollywood-tyylistä. Voi vain toivoa, ettei tätä aleta remakettamaan, sillä sellainen ei voi onnistua, niin epähollywoodmainen tämä on. Myös loppu on melko poikkeava. Siinä ei edes tiedä, miten pitäisi reagoida, sen verran ristiriitaiset fiilikset se jättää.

Fantasiapuoli on toteutettu todella mielenkiintoisesti. Kuten jo aiemminkin totesin, niin tässä ei pyöri mitään haltioita ja velhoja. Mutta tässä on sitten muita todella oudon näköisiä olioita. Jotkut niistä ovat jopa suorastaan luotaantyöntäviä ja pelottaviakin. Myös fantasiapuolen arkkitehtuuriin on panostettu todella hyvin. Se on jylhää ja kolkkoa. Tuo hieman mieleen Tim Burtonin elokuvat. Pan’s Labyrinth sisältää fantasiaelokuvaksi yllättävän paljon brutaalia väkivaltaa. Ihmisiä hakataan, viillellään ja ammutaan. Väkivalta on todella realistisen näköistä. Mitään ei kaunistella, mutta sentään ei ruveta sillä mässäilemään. Elokuvan väkivalta aiheuttaa jopa hieman ahdistumista.

Myös hahmopuoleen on panostettu todella hyvin. Ofelia on uskottavan oloinen pikkutyttö, joka haluaisi paeta todellisuutta. Uskottavuutta nostaa vielä Ivana Baqueron uskottava roolisuoritus. Kapteeni Vidal sitten menee pahisgalleriassani pahimpien pahisten listalle. Katsoja saadaan jo heti alkumetreillä halveksimaan miestä. Hän on erittäin koppava ja muutenkin epämiellyttävän oloinen mies. Itselleni tuli jo heti miehestä mieleen toisen maailmansodan ajan SS-upseerit. Vidal ei ole perinteinen summittaisesti kiduttava ja tappava pahis, vaan hänen toimintansa takana on tietty logiikka. Se oikeastaan tekee hänestä vieläkin epämiellyttävämmän. Sergi López tekee Vidalin roolissa erittäin uskottavaa työtä. Joku muu olisi voinut sortua jo ylinäyttelemiseen. Muutkin näyttelijät ovat loistavia.

Pan’s Labyrinth ei todellakaan ole mikään perinteinen fantasiaelokuva, vaan hyvin synkkä ja groteski elokuva. Tätä voin kyllä suositella niillekin, joita ei perinteinen fantasia kiinnosta. Tämä on vuoden 2006 parhaimpia elokuvia.

nimimerkki: Ville

Pisteet:
Arvosteltu: 22.10.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
461 arvostelua

Toinen maailmansota on loppumaisillaan. Espanjassa on sisällissosta täydessa hulinassa. Sodan keskelle eräälle kampukselle saapuu nuori Ofelia (Ivana Baquero) äitinsä kanssa. Kampusta johtaa pahamaineinen kapteeni Vidal (Sergi López), joka ei kaihda keinoja kiduttamisessa ja tappamisessa. Ofelian äiti odottaa hänelle lasta, josta puolestaan Ofelia ei ole mielissään. Ofelia kohtaa sattumalta eräänlaisen keijun, joka johdattaa hänet läheisessä metsässä sijaitsevaan labyrinttiin, jossa hän kohtaa sarvipäisen Panin (Doug Jones), joka väittää Ofelialle olevan osa suurta satua. Pan antaa Ofelialle muutamia tehtäviä, joita tämä tekee mielellään kadottaakseen ympärillään riehuvan sodan.

Enpä ole hienompaa elokuvaa miesmuistiin nähnyt kuin Pan's Labyrinth. Guillermo Del Toro on erittäin nerokas elokuvan tekijä sen ovat todistaneet jo edellinen espanjankielinen mysteeri-draama Devil's Backbone ja nyt tämä Pan's Labyrinth. Pan's Labyrinth on kyllä fantasiaelokuvaa parhaimillaan, vaikka pelkkä fantasiaelokuva se ei kuitenkaan ole. Kapteeni Vidalin jatkuva teurastus ulkopuolella näytetään niin läheltä, että kipeää tekee. Väkivalta on hyvin aitoa,ja se näytetään kunnolla.

Satumaailma on visuaalisesti loistava kaikkine otuksineen. Räjähtävä sammakko ja pöydän päässä istuva hirvitys Pale-Man ovat loisteliasta työtä. Pan's Labyrinth yhdistää nerokkaasti todellisuuden ja epätodellisuuden rajan, jollaista ainakaan itse ole montaakaan kertaa nähnyt. Enpä muista hetkeen mikä elokuva olisi jäänyt mieleen kummitelemaan yhtä tehokkaasti kuin Pan's Labyrinth. Sergi López antaa pahuudelle todellisen ihmisruumiin Vidalin roolissa. Miehessä on pahuutta enemmän kuin Hannibal Lecterissä ja John "Jigsaw" Cramerissa yhteensä. Muutkin näyttelijät osaavat asiansa hyvin ja saavat roolihahmonsa aidoiksi henkilöiksi.

Pan's Labyrinth on visuaalinen elämys. Yksi parhaista, ellei jopa paras fantasiaelokuva mitä on tullut nähtyä. Pan's Labyrinth on elokuva, joka tekee yksin sen missä tusinat muut elokuvat epäonnistuvat. Kiehtova, epätodellinen ja raaka matka ihmisen pahimpiin syöväreihin. Mielikuvitusta tehokkaasti hyväksi käyttävä Pan's Labyrinth on yksi vuosituhannen vaihteen ainutlaatuisimmista elokuvista.

nimimerkki: Jalmari

Pisteet:
Arvosteltu: 21.01.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Jalmari
Vieras

Jo reilut kymmenen vuotta sitten käsikirjoittaja-ohjaaja Guillermo del Toro ehti näyttää maailmalle harvinaisen terävät kyntensä esikoiselokuva Cronoksen muodossa. Nyt useiden muiden projektejen (mm. Blade II, Hellboy) jälkeen meksikolaistaituri on palannut juurilleen ja saanut aikaan luultavasti vuoden parhaan elokuvan El laberinto del faunon.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1944 Espanjaan keskelle sissisodan viimeisiä hengenvetoja, joiden ilmavirtauksen mukana kulkee myös Ofelia-tyttö. Ofelia matkaa raskaana olevan äitinsä kanssa tämän uuden miehen kapteeni Vidalin luokse, jonka luonne vetää vertoja sodan sadistisille piirteille. Todellisuuden murjaistessa Ofeliaa kasvoihin tyttö käyttää oljenkortenaan mielikuvituksen antamaa pakotietä ja huomaa pian päätyneensä keskelle Pan-nimisen sorkkakoiven isännöimää labyrinttiä. Panin antaessa Ofelialle toinen toistaan merkillisempiä ja myös vaarallisempia tehtäviä tyttö ajautuu yhä syvemmälle labyrintin uumeniin päätyen kasvoikkain mitä merkillisempien elämänmuotojen kanssa.

El laberinto del fauno edustaa fantasia-elokuvaa parhaimmillaan ja korjaa väärinkäsitykset genren kaavamaisuudesta ja kliseisyydestä. Lähes sadismiin ajoittain yltävä kuvaus yhdistettynä keijun siipien havinaan näyttää maailman sellaisena kuin se on; yhtenäisenä värikuvana ilman mustavalkoista jaottelua. Elokuva lumoaa taiallaan ja saa samalla voimaan pahoin; vastakohtien voima on uskomaton. Kuin surullinen duuri tai toisinpäin.

Del Toro on onnistunut luomaan ainutlaatuisen miljöön mielenkintoisine hahmoineen ja teemattisine tasoineen, jonka harmoniaa loistava näyttelijäkaarti korostaa. Elokuvan tunnelma jää asustamaan pitkäksi toviksi jonnekkin pääkopan salattuu lokeroon, kenties iäksi.

nimimerkki: Salina

Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Salina
Käyttäjä
6 arvostelua

Meksikolaisyntyinen fantasian taikurin Guillermo del Toron uusin taidonnäyte on toiseen maailmansotaan sijoittuva draamaa-fantasia ja kauhua nerokkaasti yhdistävä Pan's Labyrinth (El Laberinto del Fauno). Pan's Labyrintiä on sanottu pelkäksi fantasiaelokuvaksi, sitä se ei pelkästään ole. Del Toro on näyttävän fantasian ohella ripotellut mukaan niin sodan julmuutta ja puhdasta kauhuakin.

Pan's Labyrinthin tapahtumapaikka on Espanaja vuonna 1944. Sisällissota on käynnissä. Nuori Ofelia-tyttö saapuu äitinsä kanssa pieneen kylään, jota johtaa sadistinen kapteeni Vidal, jolle Ofelian äiti odottaa lasta. Ofelia löytää lähistöltä mystisen labyrintin, jonne hän lähtee ajatuksiaan pakoon ja tulee samalla ajautuneeksi vanhaan tarinaan, jossa mukaan tulee sarvipäinen Fauni. Pian Ofelian todellisuus ja epätodellisuus sekoittuvat keskenään.

Guillermo del Toron tapa luoda näinkin hieno tarina on ennenäkemättömän upeaa katseltavaa. Fantasia-genrestään huolimatta Pan's Labyrinth ei ole mikään iloinen satuelokuva, vaan hyvinkin julma ja raaka tarina. Del Toro kertoo samaan aikaan kahta tarinaa, samaan aikaan kun Ofelia menee pidemmälle mielen labyrintissään, niin kapteeni Vidal jatkaa julmaa sotaansa.

Ofelian ja Faunin maailma labyrintissä on visuaalisen kiehtova, samoin kuin ulkopuolen vuoden 1944 Espanja. Pienestä budjetistaan huolimatta Pan's Labyrinth on erittäin näyttävä elokuva. Del Toro kuvaa erilaisia tapahtumapaikkoja kuin oikeassa sadussa. Pienimmätkin asiat näytetään kunnolla, oli kyseessä satumaailman olio, tai Videlin tekemä julmuus. Pan's Labyrinthin hahmot ovat toimivia ja erilaisia toisiaan kohti. Viattoman Ofelia-tytön vastakohta on sadistinen kapteeni Vidal.

Kokonaisuutena Pan's Labyrinth on omaperäinen matka ihmismielen syöväreihin. Sodan julmuutta ja fantasiamaailman kauneutta nerokkaasti yhdistävä Guillermo del Toron uusin elokuva on taitavasti rakenettu kokonaisuus. Nousee kirkkaasti vuoden kärkikastiin.

nimimerkki: andy

Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

andy
Käyttäjä
291 arvostelua