Paholainen pukeutuu Pradaan (2006)

Andy (Anne Hathaway) on nuori ja lupaava kirjoittavan alku, joka saa töitä muotilehti Runwayn hirviömäisen päätoimittajan, Miranda Priestlyn (Meryl Streep) assistenttina. Hiljaisella äänellä ja kovalla otteella hallitseva Miranda keksii mahdottomalta tuntuvia tehtäviä, joita Andy yrittää parhaansa mukaan toteuttaa. Samalla nainen tulee uhranneensa perheensä, ystävänsä ja ihanan poikaystävänsä (Adrian Grenier) Pradan takkien ja Jimmy Choon kenkien takia.

Paholainen pukeutuu Pradaan töksähtää ehkä sen takia, että se elokuva ei oikein täytä katsojan odotuksia. Ennen leffan ilmestymistä vuonna 2006 siitä kohuttiin niin paljon ja kehuttiin maasta taivaisiin, että leffa petti ainakin minun odotukseni. The Devil Wears Prada perustuu myös Lauren Weisbergerin menestysromaaniin.

Näyttelijätyö kyllä pelaa hyvin. Anne Hathaway loistaa nuorena Andreanan ja Meryl Streep kantaa koko elokuvaa. Streep on omaksunut Mirandan roolin erittäin hienosti. Stanley Tucci on hauska ja Emily Blunt hurmaava nouseva tähti.

Paholainen pukeutuu Pradaan on hyvä elokuva, mutta ei todella hyvä.

Pisteet:
Arvosteltu: 14.07.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Veeraaa
Käyttäjä
75 arvostelua

Nuori, omaleimainen ja viaton tyttö huomaa muuttuvansa pinnalliseksi, toisten kartoittaman tien kulkijaksi suurkaupungin sykkeessä. Muotimaailman ilkeistä malleista ja muotilehtien päätoimittajista kertova Paholainen pukeutuu Pradaan (The Devil Wears Prada, 2006) onnistuu kiertämään hienosti kaikki kliseeansat, kiitos Lauren Weisbergerin romaanin, jonka pohjalta Aline Bosch McKenna on kirjoittanut hyvin nasevaa irvikuvaa muotialan turhamaisista työntekijöistä.

Anne Hathaway esittää nuorta Andy Sachsia, joka saa avustajan paikan arvostetusta Runway-lehdestä, jota johtaa jääkuningattareksi haukuttu Miranda Priestley, jonka korkokengissä kävelevä Meryl Streep tekee pikkumaisuudesta ja turhamaisuudesta yhden naisen esityksen. Ruskeatukkainen Hathaway ei ole osoittanut suuren elokuvanäyttelijän lupausta, mutta hän on onnistunut löytämään tiensä suurten tähtien joukkoon. Aikaisemmin Hathaway työskenteli Julie Andrewsin kanssa Prinsessapäiväkirjoissa.

Kauniita vaatteita

Streepin ja Stanley Stuccin roolisuorituksessa on pähkinänkuoressa ne tekijät, jotka tekevät hyvän käsikirjoituksen lisäksi Pradasta menestyjän - heidän hahmonsa ovat tuttuja, muttei stereotyyppisiä. Vaikka Miranda Priestley onkin julma työnantaja, Streep ammentaa julmuutensa hämäävästä suloisuudesta. "Siinä kaikki", hän ilmoittaa ohimenevästi käskiessään alaistaan tekemään moraalittomia tai mahdottomia tehtäviä.

Tällaista elokuvaa ei myöskään voi ohjata kuka tahansa. Ohjaaja David Frankel on ollut tietoinen naisten sielunelämästä, kauniista vaatteista ja komediasta jo ohjatessaan Sinkkuelämää-sarjaa. Paholaisella onkin hauska ja hyvä sydän, jonka jokainen sykäys tuo katsojalle hymyn tai pienen kyynelen silmään. Vakavaa aikalaiskritiikkiä on turhaa etsimällä etsiä, Prada on loppujen lopuksi aika viaton kuvaus menetetystä inhimillisyydestä.

nimimerkki: Martin van Wetten

Pisteet:
Arvosteltu: 07.10.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Martin van Wetten
Vieras

Meryl Streep (s. 1949) on tämän elokuvan ehdoton tähti. Leffa toki kertoo Anne Hathawayn esittämän Andrea ”Andy” Sachsin möykkyisestä tiestä muotilehti Runawayn päätoimittajan assistenttina, mutta itseään päätoimittajaa esittävä Streep varastaa show’n itselleen vähän väliä.

Se, että nimekäs ja taitava näyttelijä omii kohtauksen kohtauksen perään, ei tässä tapauksessa ole katsojan kannalta kovinkaan ikävää. Streep, joka ulkoisesti roolissaan muistuttaa hieman Glenn Closea 101 dalmatialaisessa, vetää narttumaisen Mirandan osan välillä hyvinkin lähelle yliammuttua. Toisin kuin Close, Streep ei silti missään vaiheessa erehdy liioittelemaan inhaa muotiakkaansa sellaiseksi, etteikö hahmolle olisi helpohkoa löytää vastineita tosielämästä. Se on vähintään hymyilyn arvoista. Onhan näitä, paholaismaisen kovia naisihmisiä, johtotehtävissä siellä täällä. Ja kuten tämäkin leffa antaa ymmärtää, ilman tulta tällainen lohikäärme ei olisi se kaikkien pelkäämä peto, jolle kaikki on uhrattava.

Paholainen pukeutuu Pradaan perustuu kirjaan, jolla huhutaan olevan ainakin jonkinlainen todellisuuspohja. Sen kirjoittaja, Lauren Weisberger, oli jonkin aikaa samanlaisessa tilanteessa kuin tarinan Andrea. Elokuvassa Andreaa kehutaan älykkääksi ja hänen ansioitaan toimittajana katsellaan myönteisin silmin. Jossakin määrin hahmo vaikuttaa epäonnistuneelta. Vaikutelma on monen asian summa; kun Andrea ei esimerkiksi tiedä, miten Dolce & Gabbanan ”Gabbana” kirjoitetaan, herää kysymys, miten aukkoinen tyttöparan sivistys todellisuudessa onkaan (toisaalta Gabbana-vitsi on hyvä, sillä yksinkertaisuudessaan se avautunee useimmille katsojille). Yksi Andrean omituisuus on myös se, ettei hän dialogissa sano kokevansa ilkeäksi muita työpaikkansa muotifanaatikkoja kuin pomonsa. Viimekädessä Miranda on kuitenkin koko lafkassa ainut nainen, joka ei ole Andrealle yhtään sen ilkeämpi kuin muillekaan ihmisille. Ja se on jo paljon se.

Elokuvan sivuhenkilöistä Stanley Tuccin Nigel, niin ikään muotimaailmaan imeytynyt tyyppi, on sekä miellyttävästi kirjoitettu että tulkittu hahmo. Tucci on tuttu monista sivurooleista (mm. Road to Perdition ja The Life and Death of Peter Sellers), mutta vasta tässä roolissaan hänellä on sen verran näkyvyyttä (ainoana kiinnostavana mieshahmona), ettei miehen performanssi huku muiden joukkoon.

Kuten edeltä käy ilmi, Paholainen pukeutuu Pradaan on pitkälti näyttelijöiden elokuva. Ohjaaja David Frankel ei ole työssään kovin persoonalliseksi äitynyt. Kun tarina esimerkiksi siirtyy Amerikasta Ranskaan, katsojalle mantereen vaihtuminen alleviivataan kliseisesti kuvalla, jossa se-tietty-torni näkyy hotellin ikkunasta. Kaikeksi onneksi itse tarina ei ole niin persoonaton. Se sisältää monta hyvää ajatusta työnteosta ja omistautumisesta. Vaikka elokuvan tapahtumat sijoittuvatkin muodin pöhkönoloiseen maailmaan, juuri se auttaa nostamaan tarinan parhaimmat ajatukset paremmin esille. Mitään työtä ei pitäisi halveksia, mutta minkään työn ei myöskään pitäisi antaa tulla kotiin asti.

Pisteet:
Arvosteltu: 04.10.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
643 arvostelua