Muumio (1999)

”Muumiosta, tuosta muinaisegyptiläisestä kävelevästä raadosta, on aikojen kuluessa tehty useita elokuvia. Milloin enemmän, milloin vähemmän onnistuneesti. Stephen Sommersin Muumio on melko keskikertainen. Elokuva on sekoitusta aiempia Muumioelokuvia ja Indiana Jonesia.

Kolmetuhatta vuotta sitten ylipappi Imhotep (Vosloo) pelehtii faaraon rakastajattaren kanssa. He jäävät kiinni ja tappavat faaraon, mutta rakastajatar tekee itsarin ja Imhotep pääsee pakoon. Mutta mies napataan hänen suorittaessaan rituaalia, jonka on määrä herättää rakastajatar henkiin, ja mies haudattaan elävältä hirveän kirouksen saattelemana.

1920-luvulla Rick O’Connell (Fraser) ja Evelyn Carnahan (Weisz) saapuvat haudalle ja herättävät vahingossa Imhotepin muumion. Sitten alkaakin vitsaukset vaivaamaan egyptiläisiä. Eikä muumiokaan tunnu olevan kovin hyvällä päällä.

Muumiossa yhdistyy ihan kivasti kauhuelokuvat ja Indiana Jones. Kauhua tästä ei kuitenkaan löydy. Muutama kohtaus kyllä hieman säikäyttää, mutta sen enempää ei kauhun saralta kannatta odottaa. Indiana Jones -tyylistä meininkiä on sitten paljon luvassa. Kadonneet aarteet ja kirotut haudat ovat jo turhankin tuttua kamaa.

Toki tähän on saatu perinteisten seikkailuelokuvien tapaan paljon toimintaa ja huumoria. Toimintapuoli ainakin takaa sen, ettei katsoja pääse pahemmin tylsistymään. Toiminta on melko huumoripitoista, eikä mitenkään vakavasti otettavia, mutta se ei liene tarkoituskaan.

Muumiostahan löytyy kliseitä vaikka millä mitalla. On kirottuja hautoja, rahaa ja kunniaa havittelevia arkeologeja ja muita tuttuja juttuja. Myös dialogi on melko tönkköä, eikä yksiulotteiset hahmotkaan oikein vakuutta. Mutta vaikka elokuva onkin äärimmäisen kliseinen, niin kyllä tämä silti jaksaa viihdyttää kestonsa ajan.

nimimerkki: Ville

Pisteet:
Arvosteltu: 29.01.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
474 arvostelua

Imhotep (Arnold Vosloo) on pappi muinaisessa egyptissä joka typeryyksissään rakastuu faaraon rakastajattareen Anuksunamuniin. Faarao saa tämän selville, mutta rakkauden tähden Imhotep ja Anuksunamun murhaavat faaraon. Aika imelää, eikö vain? Imhotep joutuu teosta tilille ja sitten hän onkin mullan alla elävänä sarkofagissa kielettömänä, joka kuhisee ötököitä.

3000 vuotta myöhemmin Rick O`Connell johdattaa arkeologin(Rachel Weisz) Hamunapatraan jonne Imhotep on haudattu ja jossa tarujen mukaan on suunnaton aarre. Mukaan tuppautuu myös jenkkiporukka, arkeologin hulttioveli, Imhotepin haudan vartijat ja muita värikkäitä luonteita. Kun tämä poppoo herättää Imhotepin on siitä leikki kaukana.

Tämä todella monipuolinen elokuva on yksi parhaita toimintakomedioita mitä olen ikinä nähnyt. Muutenkin tämä on todella monipuolinen filkka. Tarjolla on kauhua, joka todella säikäyttää ja hieman romantiikkaa. Roolisuoritukset ovat osuneet kaikinpuolin nappiin. Brendan Fraserista voisi ehkä tulla jopa seuraava "Raaka-Arska" jos hieman olisi machompi. Rachel Weisz on ilo silmälle muiden tähtien joukossa. Arnold Vosloo hoitaa pahiksen roolin vähän niin ja näin. Paljoa heppu ei pukahda ja ei olemuskaan kovin pelottava ole. Joku Jack Nicholsonin tyyppinen olisi voinut nostaa tunnelmaa. John Hannah tulkitsee hauskasti hulttioveljeä ja brittiaksentti lisää vain pökköä pesään.

Erikoistehosteet ovat todella olennainen osa ja muumioiden toteutus on huippulaatua. Kaikki pillerinpyörittäjätkin sekä hiekkaseinämäkin tuovat vastinetta ajalle. Pelottavuus on sitä luokkaa että minäkin huusin ihan oikeasti. Viime kerran huusin kun näin Tappajahain. Tyypilliset säpsähdyskohtaukset toimivat todella.

Juoni ei kyllä ole mitenkään erikoinen. Tämmöisiähän kaikki muumioelokuvat ovat. Silti hyvällä porukalla voi saada aikaan todella hyvää viihdettä. Kaikenkaikkiaan tämä elokuva on parasta kaupallista viihdettä miesmuistiin. Tämän voi katsoa putkeen viisi kertaa ja ei kyllästy!

Pisteet:
Arvosteltu: 16.03.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä
152 arvostelua