Lauantai-illan huumaa (1977)
- Alkuperäinen nimi:
- Saturday night fever
- Tuotantovuosi:
- 1977
- Ohjaajat:
- John Badham
- Pääosissa:
- John Travolta, Karen Gorney
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 114 min
- Genret:
- Draama, Musiikki
- Elokuvasarja:
- Lauantai-illan huumaa, Staying alive
Tony Manero (Travolta) on 19 vuotias nuori mies, joka on maalikaupassa töissä arkipäivisin ja asuu vanhempiensa luona. Mutta kun tulee viikonloppu, hänet löytää tanssimasta paikallisesta diskosta, jonka kuningas Tony on. Tonyn unelma on tanssia työkseen, ja diskossa on kohta tanssikilpailu, ja Tony rupeaa harjoittelemaan tähän parinsa kanssa.
Elokuvassa ei ole pahemmin juonta, mutta Travolta tanssiminen ja 70-luvun meininki nostavat arvosanaa huimasti. Elokuva yrittää viritellä itsestään rakkauselokuvaa, mutta pahemmin ei tässä onnistu. Juonellisesti elokuva on tyhjä, mutta viihteenä astetta parempi leffa, joka kannattaa katsoa, jos haluaa tietää millaista meininki oli 70-luvulla.
Elokuvan musiikit ovat todella mahtavia, Bee Geessin biisit ovat todella hyviä, ja he suurimman osan elokuvan biiseistä hoitavatkin.
Tony Mareno (John Travolta) on nuorimies, jonka päivät kuluvat maalikaupan tiskin takana ja illat disco-lattialla, jossa hän on kiistaton kuningas. Tony haaveilee tähteydestä ja voitto paikallisessa disco-kilpailussa voisi antaa tähän mahdollisuuden...
Juonellisesti olemattoman elokuvan pelastaa Travoltan uskomaton tanssi ja 70-luvun discomusiikki, mikä on täyttä rautaa. Väkisinkin veri alkaa virtaamaan suonissa, jos taustalla soi Tramppsin "Disco Inferno" tai mikä tahansa Bee Geesin kappale (Bee Gees on väsännyt pääosan kappaleista leffaan).
Lauantai-illan huumaa nosti Travoltan Hollywoodin kovimmaksi miesnäyttelijäksi ja se määräsi myös 70-luvun lopun muodin ja musiikin. Leffa on nykypäivän mittapuulla hidastempoinen ja varmasti kaikille 70-luvun discomusiikkia inhoaville tuskaisaa seurattavaa, mutta siinä on selkeä sanoma: Tätä on 70-luku.
nimimerkki: Gargo
Arvostelija
Gargo
Vieras
Tony Manero (Travolta) on alempaan keskiluokkaan kuuluvan työläisperheen poika, papin veli, jonka elämä koostuu kahdesta erilaisesta maailmasta: Päivisin hän työskentelee pienessä maalikaupassa myyjänä/jokapaikanhöylänä ja iltaisin hänestä tulee kuningas, discotanssin kruunaamaton kuningas. Kuninkaana olohan ei tunnetusti kenellekään meistä ole riittävää, ellei päässä ole kruunua, ja tässä leffassa kruunun tavoittelu on kuvattu tanssikilpailuna, johon valmistautuminen on elokuvan punainen lanka.
Varoituksen sana: Jos pelkäät (eli et pidä siitä) 70-luvun discomusiikkia, et varmaankaan jaksa innostua tästä leffasta. Se on ladattu täyteen loistavaa pumppumusiikkia, eikä sitä voi katsoa ilman että tanssijalkaa alkaisi väpättämään. Tämä siis sillä edellytyksellä että veri vielä kiertää suonissasi... Leffan tunnetuimmat hittikappaleet (esim Stayin' Alive ja More Than a Woman) ovat Bee Gees:n tuotantoa. Veljesyhtyehän koki hiljattain kovia kun Maurice-veljes siirtyi suureen taivaalliseen discobändiin.
Leffassa käsitellään ohimennen luokka- ja rotuseikkoja, työläisperheen arkea 1970-luvun Ameriikassa ja monenlaista aikakaudelle tyypillistä asiaa, mutta pääpaino pysyy tiukasti disco-, jytä- ja beat-tanssin parissa. Leffalta ei siis kannata odottaakaan elämää suurempia repliikkejä tai edes kimaltelevan loistavia roolisuorituksia, mutta näkemättä tätä leffaa et voi todella ymmärtää 70-lukua. Aamen.
nimimerkki: Jaqqe Nakuttaja
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras























































