Jedin paluu (1983)
- Alkuperäinen nimi:
- Return Of The Jedi
- Tuotantovuosi:
- 1983
- Ohjaajat:
- Richard Marquand
- Käsikirjoittajat:
- George Lucas, Lawrence Kasdan
- Pääosissa:
- Alec Guinness, Billy Dee Williams, Carrie Fisher, Frank Oz, Harrison Ford, James Earl Jones, Mark Hamill
- Maat:
- USA
- Kielet:
- Englanti
- Pituus:
- 134 min
- Genret:
- Seikkailu, Sci-fi, Fantasia
- Elokuvasarja:
- Star Wars Episodi I - Pimeä uhka, Star Wars Episodi II - Kloonien hyökkäys, Star Wars Episodi III - Sithin Kosto, Tähtien sota, Imperiumin vastaisku, Jedin paluu
Voi, voi! Taisi George Lucasilta loppua ideat kolmanteen Star Warsiin kun näin tönkön osan meni tekemään. Kahden edellisen mestariteoksen jälkeen luulisi Georgen tietävän mitä meni kirjoittamaan kun oli onnistunut edellisissäkin niin hyvin. Mahtava ensimmäinen osa on kulttipätkä, seuraavana paras jatko-osa ikinä ja ylitti melkein esimmäisen. Mutta mikä meni vikaan Jedin paluussa?
Ensinnäkin elokuvan alku on harvinaisen pitkäveteinen joka ei sisällä muuta kuin tylsää pölinää ilman sen suurempaa jännitystä. Alun pölinöiden jälkeen siirrytään ponnettomaan ilmalaivalla taisteluun. Alkua voi kuvailla sanalla turhauttava. Alun jälkeen elokuva paranee huomattavasti. Vanhat sankarit lähtevät Endorin metsäkuuhun tuhoamaan suojakilpigeneraatorin jotta kapinalliset voisivat hyökätä uutta kuolemantähteä vastaan kun siellä majailee itse Keisari, Imperiumin pää-piru, joka tahtoisi käännyttää Luken pimeälle puolelle Darth Vaderin seuraajaksi.
Tarinan heikkous piilee siinä että se kierrättää kaikki Uuden toivon elementit ja on poistanut Imperiumin vastaiskusta tulleen synkkyyden ja laittanut sen tilalle Uuden toivon seikkailuhengen. Mielestäni tarinassa olisi saanut olla paljon synkempi tunnelma. Sen sijaan tilalle laittettiin lapsille suunnattu meininki jota korostaa ennen kaikkea Endorin metsäkuussa asuavat nallemaiset Ewokit. Elokuvan ainoa synkkä kohta on Vaderin ja Luken välien selvittely, johon olisi saanut varata paljoin enemmän aikaa Endoranin metsäkuun taistelun sijaan.
Mutta ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin; näytteliät tekevät jälleen kerran nappi suorituksen ja efektipuoli on mainitsemisen arvoinen joskaan ei yhtä häikäisevä kuin Uudessa toivossa ja Imperiumin vastaiskussa. Keisari on juuri tarpeeksi inhottavan ja häijyn oloinen kuin Imperiumin johtajan pitääkin olla. Tunteeliset kohtaukset toimivat hyvin.
Mutta jokin jää vain puuttumaan ja ilman sitä jotakin tarina tuntuu enemmän pakolla kuin ilolla tehdyltä. Yksi palukka tulee synkistelystä ja loput kaksi Star Warsin Midaan kosketuksesta. Ja täytyy muistaa että toimiihan tämä paljon paremmin kuin esim. Pimeän uhka.
nimimerkki: varikkodroidi
Kolme vuotta täydellisen hienon Imperiumin vastaiskun jälkeen trilogia saatiin päätösosaan. Tyyli vaihtu enemmän New Hopen kaltaiseen seikkailuhenkeen, vaikka Imperiumin vastaiskun synkistelyitäkään ei täysin unohdettu. Jedin paluu yhdisteleekin kahden aikasemman osan tyylittelyitä ja saa kokoon varsin hienon paketin, joka saattaa yhden kaikkien aikojen parhaista trilogioista kunniakkaan päätökseen.
Kourallinen kapinallisia koittaa pelastaa jäädytetyn Han Solon Jabba The Hutin palatsista. Luke on kehittynyt jedinä huimasti sitten viime näkemän ja omaakin hyvin niin voiman käytön kuin valomiekkailutkin. Darth Vader jatkaa edelleen kiihkeästi Luken etsintää viedäkseen tämän Imperiumin johtajalle keisarille, jonka pahuus hakee vertaansa jopa saatanasta. Elokuva jakautuu kolmeen samaan aikaan tapahtuvaan ja toisiinsa tiivisti yhteydessä olevaan tarinaan. Han Solon, Leian, C-3PO:n, R2 D2:n, Chewbaccan ja pienten Ewokkien taisteluun Imperiumin joukkoja vastaan metsässä, Luken, Keisarin ja Darth Vaderin välien selvittelyyn, sekä Lando Calrissian johtamaan hyökkäykseen kuolemantähteen.
Jedin paluu saattaa olla pettymys monille, jotka odottavat näkevänsä jotain yhtä hienoa kuin Imperiumin vastaisku. Aivan samalla tasolla edeltäjänsä kanssa ei kilpailla, mutta siitä huolimatta Jedin paluu on elokuvana todella hyvä. Aikasemmassa osassa vain hologrammina nähty keisari nähdään nyt koko "komeudessaan", sekä pienet, monien mielestä niin ärsyttävät Ewokit. Itse en mitenkään erikoisemmin vihaa Ewokkeja, vaikka heille annetaan ehkä vähän liian paljon jalansijaa elokuvassa. Tästä ajasta osan olisi voinut käyttää esim. Darth Vaderin ja Luken välienselvittelyyn (johon kuitenkaan paneudutaan loppujen lopuksi ihan riittävästi). Jabba the hut nähdään myös ensimmäistä kertaa ja hepusta on saatu mahdollisimman vastemielinen niin ulkonäöltä, kuin olemukseltaankin. Ikävän pieneksi jää silti esim Bobba Fettin osuus, joka olisi kaivannut jo Imperiumin vastaiskussa hieman lisävalotusta. Vaikka meno on välillä turhankin hilpeää, saadaan väliin ängettyä juuri sopivasti synkistelyä Vaderin, Luken ja keisarin kohtauksessa. Kaikenkaikkiian tarina liikkuu kuitenkin sukkelaa vauhtia eteenpäin, eikä tylsistytä missään vaiheessa.
Ohjaajana hääri tälläkertaa Richard Marquand, joka saa ihan hyvännäköistä jälkeä aikaiseksi. John Williamssin musiikit paukkuvat edelleen juuri niihin sopivissa kohdissa ja maskeeraus- sekä erikoistehostetiimi on tehnyt jälleen hienoa työtä. Avaruuslentelyt ovat entistä näyttävämpiä, eikä valomiekkailussakaan ole menty huonompaan suuntaan. Edellisissä osissa nähdyt näyttelijät jatkavat samaa hyvää linjaa ja uutena kasvona nähtävä Ian McDiarmid vetäisee keisarin roolin hyvin ja saa tehtyä hahmostaa oikeasti pahan ja paikoitellen jopa todella karmivan. Kunnon draamaakin saadaan paikoitellen rakenettua, eikä Vaderin ja Luken kohtaukset mene siirappiseksi tai muuten vaan ylidramaattiseksi. Lucasille ainakin nykyään tyypillistä törmäily-huumoria on edeltäjäänsä enemmän, joka ei pakolla ole kovinkaan positiivinen asia. Muuten leffa onnistuu viihdyttämään hyvin, mikä sen perimmäinen tarkoitus selvästi onkin.
Kuten jo aikaisemmin tuli todettua Jedin paluu on hyvä elokuva, hyvä tähtien sota ja hyvä trilogian lopettaja. Muutama pikkurike sakottaa puolitähteä täydestä viidestä pojosta, mutta se ei ole suurikaan menetys, kun kyseessä on näinkin hieno elokuva.
nimimerkki: Siperia Jones
Kronologisesti viimeinen Star Wars elokuva kokoaa kaikki langat yhteen. Han Solo (Ford) on yhä Jabba the Hutin vankina, mutta pelastuu Luke Skywalkerin (Hamill) ja muiden sankareiden toimesta. Sitten siirrytäänkin suoraan dynaamiseen toimintaan ja jännitykseen. Keisari (Ian McDiarmid) on saapunut valvomaan uuden, entistä tappavamman Kuolemantähden valmistumista ja vastarinta aikoo tuhota tämän. Samalla Darth Vader parhaansa mukaan käännyttää Lukea Pimeälle Puolelle.
Jedin paluu on hieno pläjäys. Sen voi katsoa aivottoman scifi-actionina tai sitten vakavan melodraaman klimaattisena huipentumana. Näyttelijöiden suoritukset ovat laadukkaat ja erityisesti Luken ja Vaderin välisissä kohtauksissa on dramaattista tunnelmaa. Kaiken yllä on kuitenkin Keisarin silkkaa pahuutta huokuva hahmo. McDiarmidin suoritus tekee hahmosta täydellisen pahan. Hänessä ei ole mitään hyvää inhimillistä ominaisuutta.
John Williamsin musiikki toimii hienosti ja Jedin paluu päättyy kauniisti. Darth Vader on ehdottomasti parhaiten kirjoitettu hahmo ja on mielenkiintoista havaita että todella paha tyyppi on päätä lyhyempi ja huomattavasti laihempi kuin hänen tärkein kätyrinsä.
Hieno elokuva. Asetelma on mustavalkoinen, mutta se toimii.
nimimerkki: Jurpo
Tähtien sota -saagan virallinen päätösosa (eli siis episodi 6) jatkuu siitä, mihin Imperiumin vastaisku jäi. Jabba the Hutt rellestää luolassaan ja Luke Skywalkerin silmäpussit roikkuvat sen verran alhaalla, että elokuvamaailman ulkopuolinen todellisuus tunkee pakostikin esiin. Kerrotaan, että Jedin paluun budjetti oli tarpeisiin nähden liian pieni (ja se näkyy ainakin originaalissa versiossa selvänä tehosteiden ja maskien kökköytenä), koska Imperiumin vastaisku oli imenyt liikaa rahaa. Myös näyttelijät aiheuttivat ongelmia. Päihdekierteessä kieriskelivät ainakin Mark Hamill (Luke) ja Carrie Fisher (prinsessa Leia).
Nostetta filkkaan tuo "vanha kunnon" Darth Vader, joka yrittää yhä houkutella Lukea voiman pimeälle puolelle. Kun niin moni tuttu ja turvallinen henkilö Luken elämässä on kuollut, poikaparka saa taistella monella tasolla löytääkseen oikean tien.
Kaksi synkeää hahmoa ajautuu taas ottamaan mittaa toisistaan valomiekoilla. Myös ultrapahalla keisarilla on sormensa kirjaimellisesti pelissä. Lopussa kuullaan järisyttäva totuus ja pidetään juhlat kuin pienessä gallialaisessa kylässä joskus muinoin.
Tästäkin elokuvasta ilmestyi special edition-versio vuonna 1997. Tehosteiden (ja hieman erilaisen lopun) kannalta suosittelen katsottavaksi mieluummin tätä uudempaa versiota.
****
Tähtien sota -saaga oikeassa järjestyksessä:
Star Wars Episodi I: Pimeän uhka, 2000
Star Wars Episodi II: Kloonien hyökkäys, 2002
Star Wars Episodi III: - nimi ei vielä varmistunut - (Revenge of the Sith), 2005
Tähtien sota (Episodi IV), 1977 (sp. ed. 1997)
Imperiumin vastaisku (Episodi V), 1980 (sp. ed. 1997)
Jedin paluu (Episodi VI), 1983 (sp. ed. 1997)























































