Kolme vuotta täydellisen hienon Imperiumin vastaiskun jälkeen trilogia saatiin päätösosaan. Tyyli vaihtu enemmän New Hopen kaltaiseen seikkailuhenkeen, vaikka Imperiumin vastaiskun synkistelyitäkään ei täysin unohdettu. Jedin paluu yhdisteleekin kahden aikasemman osan tyylittelyitä ja saa kokoon varsin hienon paketin, joka saattaa yhden kaikkien aikojen parhaista trilogioista kunniakkaan päätökseen.
Kourallinen kapinallisia koittaa pelastaa jäädytetyn Han Solon Jabba The Hutin palatsista. Luke on kehittynyt jedinä huimasti sitten viime näkemän ja omaakin hyvin niin voiman käytön kuin valomiekkailutkin. Darth Vader jatkaa edelleen kiihkeästi Luken etsintää viedäkseen tämän Imperiumin johtajalle keisarille, jonka pahuus hakee vertaansa jopa saatanasta. Elokuva jakautuu kolmeen samaan aikaan tapahtuvaan ja toisiinsa tiivisti yhteydessä olevaan tarinaan. Han Solon, Leian, C-3PO:n, R2 D2:n, Chewbaccan ja pienten Ewokkien taisteluun Imperiumin joukkoja vastaan metsässä, Luken, Keisarin ja Darth Vaderin välien selvittelyyn, sekä Lando Calrissian johtamaan hyökkäykseen kuolemantähteen.
Jedin paluu saattaa olla pettymys monille, jotka odottavat näkevänsä jotain yhtä hienoa kuin Imperiumin vastaisku. Aivan samalla tasolla edeltäjänsä kanssa ei kilpailla, mutta siitä huolimatta Jedin paluu on elokuvana todella hyvä. Aikasemmassa osassa vain hologrammina nähty keisari nähdään nyt koko ”komeudessaan”, sekä pienet, monien mielestä niin ärsyttävät Ewokit. Itse en mitenkään erikoisemmin vihaa Ewokkeja, vaikka heille annetaan ehkä vähän liian paljon jalansijaa elokuvassa. Tästä ajasta osan olisi voinut käyttää esim. Darth Vaderin ja Luken välienselvittelyyn (johon kuitenkaan paneudutaan loppujen lopuksi ihan riittävästi). Jabba the hut nähdään myös ensimmäistä kertaa ja hepusta on saatu mahdollisimman vastemielinen niin ulkonäöltä, kuin olemukseltaankin. Ikävän pieneksi jää silti esim Bobba Fettin osuus, joka olisi kaivannut jo Imperiumin vastaiskussa hieman lisävalotusta. Vaikka meno on välillä turhankin hilpeää, saadaan väliin ängettyä juuri sopivasti synkistelyä Vaderin, Luken ja keisarin kohtauksessa. Kaikenkaikkiian tarina liikkuu kuitenkin sukkelaa vauhtia eteenpäin, eikä tylsistytä missään vaiheessa.
Ohjaajana hääri tälläkertaa Richard Marquand, joka saa ihan hyvännäköistä jälkeä aikaiseksi. John Williamssin musiikit paukkuvat edelleen juuri niihin sopivissa kohdissa ja maskeeraus- sekä erikoistehostetiimi on tehnyt jälleen hienoa työtä. Avaruuslentelyt ovat entistä näyttävämpiä, eikä valomiekkailussakaan ole menty huonompaan suuntaan. Edellisissä osissa nähdyt näyttelijät jatkavat samaa hyvää linjaa ja uutena kasvona nähtävä Ian McDiarmid vetäisee keisarin roolin hyvin ja saa tehtyä hahmostaa oikeasti pahan ja paikoitellen jopa todella karmivan. Kunnon draamaakin saadaan paikoitellen rakenettua, eikä Vaderin ja Luken kohtaukset mene siirappiseksi tai muuten vaan ylidramaattiseksi. Lucasille ainakin nykyään tyypillistä törmäily-huumoria on edeltäjäänsä enemmän, joka ei pakolla ole kovinkaan positiivinen asia. Muuten leffa onnistuu viihdyttämään hyvin, mikä sen perimmäinen tarkoitus selvästi onkin.
Kuten jo aikaisemmin tuli todettua Jedin paluu on hyvä elokuva, hyvä tähtien sota ja hyvä trilogian lopettaja. Muutama pikkurike sakottaa puolitähteä täydestä viidestä pojosta, mutta se ei ole suurikaan menetys, kun kyseessä on näinkin hieno elokuva.
nimimerkki: Siperia Jones
