Luke Skywalker ja muut tutut sankarimme yrittävät pelastaa Han Solon pahamaineisen Jabba The Huttin kynsistä, samaan aikaan kun salaperäinen Keisari katsoo tyytyväisenä toisen Kuolemantähden valmistumista ja punoo pahoja Luken päänmenoksi. Sillä välin Darth Vader haluaa myös kohdata uudestaan poikansa Luken, ja käännyttää poikansa liittolaiseksi…
Elokuvan on ohjannut Richard Marquand, joka jäi jostain syystä kovin tuntemattomaksi ohjaajaksi katsojien silmissä. Marquand kuitenkin tekee hyvää ohjaustyötä, sillä elokuva on toimiva ja johdonmukainen kokonaisuus, joka on enemmän kuin vain osiensa summa. Näyttelijät, musiikki, käsikirjoitus ja monet muut asiat ovat hyvin tärkeitä kokonaisuuden osia, mutta ohjaaja pitkälti vastaa siitä, että näistä yksittäisistä hyvistä osista saadaan muodostettua hyvä kokonaisuus. George Lucas avusti myös elokuvan ohjaamisessa jonkin verran, eli hänelle kunniaa ja kiitosta myös siitä että elokuva on toimiva kokonaisuus.
Näyttelijät tekevät tässä elokuva hyvää ja ammatillisen oloista työtä, mutta ylitse muiden minulle nousee tässä elokuvassa erityisesti Mark Hamill ja Ian Mcdiarmid. Mark Hamill tekee tässä elokuvassa yhden parhaista roolisuorituksistaan Luke Skywalkerina, joka on alkuperäisen Tähtien Sota-trilogian aikana kasvanut maalaispojasta voimakkaaksi ja viisaaksi jediritariksi. Jokaisessa trilogian elokuvassa Luke on erilainen ja kasvaa vähitellen, ja tässä elokuvassa Luken kasvu saavuttaa eeppisimmän kohtansa. Tässä elokuvassa Luke ei ole enää Uuden Toivon tapaan kärsimätön maalaispoika joka haaveilee suuruudesta, eikä Imperiumin Vastaiskun tapaan ovela mutta kärsimätön, joka ei osaa hallita temperamenttiaan ja on kovin kärsimätön Jediksi tulemisen suhteen ja joka temperamenttinsa vuoksi joutuu usein pulaan. Ei, tässä elokuvassa Luke on kasvanut virheistään ja hänestä on tullut voimakas ja viisas jedi, joka ajattelee ennen kuin toimii ja osaa käyttää harkintakykyynsä ja uskoo hyvään. Mark Hamill näytteleekin Jedin Paluussa Lukea loistavasti, hän osaa tehdä Lukesta hyvin uskottavan ja samaistuttavan hahmon, josta on helppo pitää. Luke on monesti hyvin sankarimainen elokuvan aikana, mutta joissain kohtauksissa tuntee selvästi suurta surua ja stressiä. Mark Hamillista aistii että häntä luultavasti oikeasti myös kiinnosti Luken näytteleminen, sillä Luken kohtaukset ovat niin uskottavia ja aidon tuntuisia. Erityisesti Luken kohtaus Yodan kanssa ja Luken viimeiset kohtaukset elokuvassa ovat hyvin vahvoja tunteellisesti, ja Hamillin näyttely on jopa koskettavaa. Samoin voin mainita, että kun Luke julistaa olevansa Jedi, kylmät väreet nousevat minulla aina kun tämän kohtauksen katson, ja näistä kohtauksista aistii vahvan tunnelatauksen.
Ian Mcdiarmid taas näyttelee tässä elokuvassa salaperäistä Keisaria, jota Darth Vaderkin tottelee kiltisti. Pidän Ian Mcdiarmidia yhtenä tämän trilogian parhaista näyttelijöistä, hän on onnistunut tekemään Keisarista niin yksinkertaisesti pahan oloisen hahmon, että jo tämän puheäänestä ja ulkonäöstä aistii tämän suuren pahuuden. Mcdiarmid kuitenkin onnistuu loihtimaan Keisarista näin iljettävän oloisen hahmon ilman, että hänen tarvitsee ylinäytellä tai huutaa jatkuvasti. Ei, Mcdiarmid ei elokuvassa huuda vaan näyttelee hyvin rauhallisen oloisesti, hänen näyttelytyöstään huomaa, että hän tekee Keisarista vastenmielisen hahmon muilla keinoilla. Keisari puhuu elokuvassa pahan kuuloisella äänellä, mistä aistii pahuuteen viekoittelevan sävyn, ja Keisarin nauru nostaa aina verenpaineen korkealle inhottavuuden määrällään. Keisari oli pienenä minusta suunnattoman ärsyttävä, jota minun teki mieli lyödä. Nykyään taas arvostan suuresti hahmoa ja sitä, miten Paha hän selvästi on, niin paha, että Keisari on minulle yksi suurimmista pahuuden kuvista, vaikka kyseessä onkin fiktionaalinen hahmo. Mcdiarmid ansaitsee tästä suuret kehut ja kiitokset. Henkilökohtaisesti ajattelen, että sekä Hamill että Mcdiarmid tekevät tässä elokuvassa Oscarin arvoiset suoritukset.
Hehkutin kovasta näitä kahta näyttelijää, mutta myös muut näyttelijät tekee tosi hyviä suorituksia. Carrie Fisher näyttelee taas kerran mainiosti Prinsessa Leiaa, joka on rakastunut Han Soloon mutta ei kuitenkin ryhdy avuttomaksi naiseksi, vaan on edellään yhtä sinnikäs ja vahva henkisesti kuin ennenkin. Fisher näyttelee myös erityisesti yhteiset kohtaukset Hamillin kanssa koskettavasti. Harrison Ford tekee myös ammattitaitoisen roolisuorituksen Han Solona, josta on trilogian aikana tullut paljon kiltimpi ja sankarillisempi. Moni on kritoisunut Jedin Paluuta siitä, että Han Solo ei ole tässä elokuvassa yhtä siisti tai viileä kuin Uudessa Toivossa tai Imperiumin Vastaiskussa, olen tästä samaa mieltä, mutta en pidä tätä huonona asiana, vaan tällä on tarinallinen ja hahmonkaareen kuuluva tarkoitus. Han Solon on tarkoituskin uskoakseni olla tässä elokuvassa vähemmän viileä kuin ennen, ja enemmän kiltti mies, joka välittää nyt muistakin kuin itsestään. Tämä voi kuulostaa laimealta, mutta itse pidän tätä hienona hahmon kehityksenä. Myös Anthony Daniels, Kenny Baker ja Billy Dee Williams suoriutuvat hyvin rooleissaan, Daniels höpsönä mutta hyväntahtoisena C-3PO:na, Baker pienenä mutta urheana R2-D2:na ja Williams karismaattisena ja kypsyneenä Lando Calrissianina. Myös Frank Oz ja Alec Guinness tekevät hienot ja voimakkaat roolisuoritukset Yodana ja Obi-Wanina pienissä, mutta tärkeissä rooleissaan. James Earl Jones taas tekee tässä elokuvassa yhden parhaista töistään Darth Vaderina, josta aistii tässä elokuvassa myös hyviä piirteitä, ja joka käy elokuvan aikana henkistä kamppailua hyvän ja pahan välillä. Vaderin viimeiset kohtaukset ovatkin surullisia ja kauniita. Elokuvan musiikin voin sanoa sen verran, että Williams tekee tässäkin elokuvassa erinomaisen suorituksen musiikin säveltäjänä, ja tässä elokuvassa kuuleekin aiemmista elokuvista tuttua musiikkia, mutta myös uutta musiikkia on paljon, ja tämä uusi musiikki on upeaa kuunneltavaa, ja sopii kohtauksiin kuin nyrkki silmään. Williams osaa hienosti tehdä musiikistaan yhden tavan kertoa tarinaa, ja viedä sitä eteenpäin.
Jotta ei menisi liialliseksi maasta taivaaseen ylistämiseksi, sanottakoon, että on tässä elokuvassa joitain huonompia puolia. Elokuvan rakenne on hieman epätasainen; ensimmäinen kolmannes on hyvin otteessa pitävä ja intensiivinen, samoin myös viimeinen kolmannes, mutta elokuvan puolessa välissä elokuva junnaa vähän aikaa paikallaan. Pidän Ewokeista, jotka ovat hauskoja ja mielenkiintoinen lisä Tähtien Sota-maailmaan, mutta pakko myöntää, että elokuvan puolessa välissä niihin keskitytään vähän liikaa, tai ainakin niiden koomisiin puoliin. Ewokit vangitsevat sankarijoukon elokuvan puolessavälissä, mihin menee noin 10 minuuttia. Vaikka pidän tätä hauskana kohtauksena, tästä kohtauksesta ollaan tehty liian pitkä ja asian olisi voinut ratkaista nopeammin. Onneksi tämä rakenteellinen epätasaisuus näkyy vain elokuvan puolessavälissä, eikä siinäkään kovin kauan. Olisin myös toivonut Luken ja Darth Vaderin valosapeliottelun olleen pidempi, heidän taistelu on hyvin intensiivinen ja hieno, mutta valitettavan lyhyt, johon olisi voinut käyttää enemmän aikaa.
Moni pitää Jedin Paluuta hyvänä elokuva, mutta jonkin verran huonompana kuin Uutta Toivoa ja Imperiumin Vastaiskua, mutta itse olen eri mieltä. Jedin Paluussa on kyllä joitain juttuja, mitkä tekevät siitä mielestäni hieman huonomman ja epätasapainoisemman kokonaisuuden kuin Imperiumin Vastaiskusta, mutta silti Jedin Paluu on minusta kutakuinkin täydellinen lopetus trilogialle, ja trilogian toiseksi paras osa. Erityisesti Jedin Paluun viimeiset 20 minuuttia ovat mahdollisesti parasta elokuvataidetta, mitä olen koskaan nähnyt.
Lyhyestä virsi kaunis: Hyvin vahva ja onnistunut päätös alkuperäiselle Tähtien Sota-trilogialle, jota ei voi kuin lämpimästi suositella. Kyseessä on oma suosikkitrilogiani kaikista elokuvasarjoista.
