Koskemattomat (2011)
Alkuperäinen nimi: Intouchables
Tositapahtumiin perustuva Koskemattomat on hersyvän lämmin draamakomedia ystävyksistä, joiden ei luulisi edes tuntevan toisiaan. Philippe (François Cluzet) on pyörätuoliin sidottu neliraajahalvaantunut miljonääri, kun taas Driss (Omar Sy), piittaamaton pikkukonna, mieluummin lorvii ja pössyttelee, kuin kantaa vastuuta. Silti Driss hurmaa tarkoittamattaan Philippen, kun tämä etsii itselleen uutta hoitajaa auttamaan päivittäisessä arjessa. Driss virkistyy uusista hulppeista asuinpuitteista, Phi... Lue lisää
- Tunnetaan myös nimillä:
- Untouchable
- Ohjaajat:
- Eric Toledano, Olivier Nakache
- Käsikirjoittajat:
- Eric Toledano, Olivier Nakache
- Pääosanäyttelijät:
- Anne Le Ny, Audrey Fleurot, François Cluzet, Omar Sy
- Maat:
- Ranska
- Kielet:
- ranska
Arvostelut
Harvoin on mahdollista nähdä näin laadukasta, tunneskaalaltaan laajaa ja viihdyttävää elokuvaa.
Intouchables on ranskalaisohjaajien ja -käsikirjoittajien Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaama ja käsikirjoittama todellinen hyvän mielen draamakomedia. Elokuva oli ehdolla Ranskassa parhaan elokuvan César –palkinnon saajaksi, eikä todellakaan syyttä. Vaikka muuan The Artist nappasi palkinnon Intouchablesin ulottuvilta, ei se vie mitään pois tältä elokuvalta. Intouchables on eittämättä vuoden 2011 yksi parhaimmista elokuvista, ja voitaneenkin kummastella, miksei tämä elokuva ole päätynyt Suomen elokuvalevitykseen? Harvoin on mahdollista nähdä näin laadukasta, tunneskaalaltaan laajaa ja viihdyttävää elokuvaa.
Tarina on lähtökohdiltaan mielenkiintoinen, ja se perustuukin tositarinaan, josta on tehty vuonna 2004 dokumentti. Rikas ja hyvin idyllistä elämää elävä Philippe (François Cluzet) etsii itselleen uutta apulaista arkielämän haasteissa – se onkin Philippelle haastellista, sillä hän on neliraajahalvaantunut. Driss (Omar Sy) hakee paikkaa, sillä hänen täytyy käydä tarpeeksi monessa työhaastattelussa saadakseen työttömyystukensa. Driss edustaakin täysin eri maailmaa, missä Philippe elää: slummeissa kasvanut musta nuori, joka on jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle ja elää päivä kerrallaan elämäänsä vailla varsinaista päämäärää. Kuitenkin, Philippe haluaa juuri hänet avustajakseen, ja hän ottaa Drissin koeajalle. Alussa Drissillä on ongelmia ymmärtää Philippen rajoittuneisuutta ja tästä syntyykin monia koomisia tilanteita. Phillipe ei kuitenkaan loukkaannu tästä missään määrin. Hän halusi Drissin juuri sen vuoksi avustajakseen, koska hän ei kaipaa sääliä, vaan että häntä kohdellaan samalla tavalla kuin ei-rajoittunut ihmistä.
Intouchables on erittäin hauska elokuva. Etenkin Drissin tapa käsitellä Philipen vammaisuutta on hauskaa, mutta ei missään määrin ilkeää. Phillipe osaa nauraa itsekin omalle rajoittuneisuudelle. Myös kaverusten lähtökohdat luovat mainiot puitteet huumorille: Philippe on hyvin sivistynyt persoona, jonka mieltymyksiin kuuluvat Vivaldi, runous ja taide, kun taas Drissin kulttuuritietämys rajoittuu Earth, Wind and Firen tuotannon tuntemiseen. Philippe pääsee moneen otteeseen kuittailemaan Drissin tietämättömyydestä kulttuurin ja muiden asioiden saralla. Molempien rajoittuneisuus tiettyjen asioiden saralla on elokuvan komedian ydin.
Teemallisesti elokuva käsittelee pääasiallisesti ystävyyttä ja sitä, ettei ystävyydellä ole tiettyjä kriteereitä. Päähenkilöiden ystävyys ei katso ikää, koulutusta tai sosioekonomista asemaa. Henkilöiden eroavaisuus mahdollistaa heidän tutustuttamisen aivan uuteen maailmaan. Philippe on tottunut halvauksensa jälkeen elämään arkeaan täysin orjallisesti rutiiniensa mukaisesti, vaikka ennen halvaustaan hän piti vauhdikkaasta elämästä. Driss, omalla lapsenomaisella innostuksellaan, antoikin hänelle innon taas nauttia elämästään samalla tavalla kuin hän oli siitä aikaisemmin nauttinut. Toisaalta Driss taas Philippen seurassa heräsi omaan asemaansa yhtenä yhteiskunnan pyörivänä osana.
Cluzet ja Sy tekivät aivan mahtavan työn elokuvan päärooleissa. Henkilökemiat natsaavatkin täydellisesti. Molemmat heistä tarjosivat loistavat tulkinnat hahmoista, joiden iloisen ja hauskan ulkokuoren alla kuitenkin piileskelee huoli elämässä selviämisestä. Erityismaininta on annettava Sy'lle: tämä mies on sanalla sanoen hauska!
Ohjaus työskentely on sopivan vaihtelevaa: ajoittain suoraviivaista, lyhyitä kohtauksia sisältäviä jaksoja ja vastapainoksi taas hieman verkkaisempaa kerrontaa. Se sopiikin mainiosti elokuvan tunneskaalaan – komedia osuudet ovat chapstickmaisia ja nopeita kohtauksia, kun taas dramaattisemmat ovat huomattavasti verkkaisempia.
Elokuvan tunneskaala on laaja. Katsoja huomaa ajoittain nauravansa räkäisesti, kun taas hetkeä myöhemmin huomaa tuntevansa myötätuntoa ja surua. Kuitenkin, Intouchables on ehdottomasti hyvän mielen elokuva, eikä draama puoli korostu liikaa. Se ei sorru voivotteluun, johon se voisi helposti sortua huomioon ottaen hahmojen elämäntilanteet, vaan on erittäin optimistinen kuvaus elämästä.
Erityismaininta on annettava elokuvan musiikista. Elokuvan soundtrackilta löytyy todellisia helmiä, päällimäisenä äärimmäisen kauniit pianisti Ludovico Einaudin kappaleet Una Mattina ja Fly. Soundtrackilta löytyy myös kultaista discojytää 1970-luvulta Earth, Wind & Firen muodossa. Musiikkivalinnat ovat erinomaisia, ja ne istuvat kohtauksiinsa liki täydellisesti.
Intouchablesia suosittelen kaikille, jotka haluavat nähdä elokuvan täynnä elämäniloa ja riemua. Kyynikot voivat jättää tämän teoksen väliin. Intouchables jättää katsojaan kirkkaan, valoisan ja riemukkaan jäljen verkkokalvolle, joka tuottaa hyviä viboja katsojassa vielä pitkän ajan elokuvan päättymisen jälkeen. 5 tähteä ja papukaijamerkki, s'il te plaît!
May_Force_Be_With_U
Käyttäjä, 11 arvostelua
Arvosteltu: 21.06.2012
Katsottu: Kotona
Videot
Kuvat
Suosituksia
Kommentit
stranger in this town
Käyttäjä
shakk
Käyttäjä
Arvostelut
Harvoin on mahdollista nähdä näin laadukasta, tunneskaalaltaan laajaa ja viihdyttävää elokuvaa.
May_Force_Be_With_U 21.06.2012 03:09
Videot
Kommentit
stranger in this town
Käyttäjä
16.05.13 klo 11:24
Hyväntuulinen draama, jossa on mukana mustaa huumoria. Ranskalaisten huumorintaju eroaa ilmeisesti aika paljon omastani, sillä vähän väkinäistä huumori oli makuuni. Pitkään oli myös elokuvan musta pääosakaveri enemmänkin rasittava kuin sympatiaa herättävä. Lisäksi itse hoitoalalla työskentelevänä otti päähän elokuvan antama kuva hoitajantyöstä, joka leffan perusteella on likaista, vastenmielistä ja se sujuu keneltä vaan. Sitähän se ei aina ole ja ei luonaa joka kaduntallaajalta tuosta vaan. Parasta elokuvassa oli kuitenkin sanoma, että kaikilla on oikeus elämään ja nauttimaan elämästään vaikkakin rajoitetustikin. Halvaantuneen superviehättävä sihteeri saa myös yhden tähden minulta pelkästään kauneutensa vuoksi. Häntäkään ei elokuvassa oikein osattu hyödyntää tarpeeksi. Rooli jäi tyhjänpäiväisen torsoksi. Hyvä aihe josta saisi vaikka mitä, mutta tässä elokuvassa ei saatu oikein lämmintä ajatusta ja paria hymyä enempää aiheesta irti. Paljon hyvää, mutta jokin kitka vaivasi leffaa aiheuttamatta suuria tunteita. Sitä superhyvää Ranskalaista elokuvaa joutuu vieläkin odottamaan. Mahtaako sellaista edes olla?
shakk
Käyttäjä
06.05.13 klo 22:13
Ranskalaisten käsitys komediasta on melko kiero, draamaksi tämän luokittelisin itse. Mukavaa huumoria. Tarinassa on kuitenkin jotakin sellaisenaan toimivaan perusteemaan lisättyä turhaa kliseisyyttä.
Key
Käyttäjä
21.04.13 klo 10:00
Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaama draamakomedia on railakas kertomus ystävyydestä, mutta lattean loppuratkaisun vuoksi elokuva ei jää mieleen kovin pitkäksi aikaa.
Dreamer
Käyttäjä
05.04.13 klo 15:25
Hyväntuulinen ja lämpöinen elokuva, josta kuitenkin puuttuu draamaa. Enemmän olisi pitänyt saada alkuun synkkyyttä, jotta lopun hyväolo korostuisi arvoiselleen tasolle. Aika tasapaksu kokonaisuus siis. Huumori oli ajoittain varsin osuvaa ja pääosan esittäjät vetävät roolinsa hienosti. 7/10
Sinipiika
Käyttäjä
25.02.13 klo 19:24
Elokuva on loistava: hauska, aito ja siitä jäi tosi hyvä fiilis. Iso plussa myös hyvistä musiikkivalinnoista.
arska
Ylläpitäjä
29.12.12 klo 19:50
Todella hieno leffa. Kyllä leffan ympärillä vellovaan positiiviseen hypetykseen oli perusteet.
Tapsaa-
Käyttäjä
27.12.12 klo 20:15
Loistava elokuva kaiken kaikkiaan. Elokuvan teemana on ystävyys, joka ei katso ikää, ihonväriä tai varallisuuseroja. Elokuvassa on saatu hyvin esille varpaista niskaan asti neliraajahalvaantuneen Phillipen ja nuoren juuri vankilasta päässeen sosiaaliturvalla elävän Drissin ystävyys. Elokuvassa huumorin suhde draamaan on hyvä eikä elokuva lähde missään vaiheessa käsistä. Yksi sellainen ranskalainen elokuva, jonka lähes jokaisen olisi nähtävä. Elokuva valmistui vuonna 2011, mutta suuren kysynnän ja suosion ansiosta se päätettiin tuoda myös Finnkinon ohjelmistoon.
AAnyway
Käyttäjä
11.12.12 klo 13:25
Odotin koskettavaa draamaa ja varasin aika kasan nenäliinoja leffateatteriin. Mutta yllätyin positiivisesti, kun en tarvinnutkaan itkupaperia vaan nauru. Elokuva oli kenties hauskin ja viihdyttävin minkä olen hetkeen nähnyt. Toki teemat menivät syvälle ja elokuva oli aidon tuntuinen, mutta missään vaiheessa ei menty minkään itkudraaman puolelle, mikä oli tosi hieno juttu. Kiintoisaa välillä katsoa leffoja muullakin kielellä kuin englannilla. Tämä elokuva on todellakin palkintonsa ansainnut.
JohnRambo
Käyttäjä
09.12.12 klo 21:49
Kaikkien kehujen ja hypetystensä arvoinen tapaus. Ei kannata nössöltä näyttävän kansikuvan tai Oscar-hakuisen lässynlää-leffa-huhujen hämätä. Intouchablesin asenne on rehdillä ja rehellisellä tavalla positiivisen elämänmakuinen. Pariisin ghettomies tulee muistuttamaan raajavammaiselle rikkaalle ukolle miten elämässä pidetään hauskaa. Ja hauskaa on myös katsojallakin. Huumoria revitään kulttuuri- ja elintasoeroista, mutta myös henkilökohtaisista ominaisuuksista. Välillä tästä myös mennään aasin sillan kautta vakavaan draamaan, mutta tämä tehdään erittäin sujuvasti ja oikeastaan leffan molemmat osa-alueet toimivat loistavasti.
Leffan päänäyttelijäkaksikko tekee erinomaista työtä, etenkin Omar Sy on loistava Drissinä. Miehestä hehkuu helposti lähestyttävä hyväntuulisuus. Varmasti jonkin verran on Sy heittänyt ulosannistaan improna, sillä sen verran persoonallista on äijän tyyli.
Suosittelen ehdottomasti!
Rainafriikki
Käyttäjä
04.12.12 klo 21:00
Hyvä feel good -elokuva,joka oli juoneltansa toimiva ja roolisuoritukset olivat kaikenpuolin onnistuneita kahdelta päänäyttelijältä ja muilta.Ei aivan täydellinen elokuva,vaikka toimiikin hyvin draamakomediana mutta silti tuntuu hieman perus feel good- elokuvalta joka kuitenkin on keskivertoa on parempi.
eltsu
Käyttäjä
03.11.12 klo 14:42
loistava
jossu82
Käyttäjä
03.10.12 klo 21:07
ihan hyvä
Kuosimodo
Käyttäjä
19.07.12 klo 19:27
Uskomaton elokuva, tarjoaa jokaiselle jotakin turhia kaunistelematta. Jos et tykkää olet idiootti.
HoboGoblin
Käyttäjä
02.07.12 klo 03:33
Mikäli olisin vähän vielä kyynisempi paska, ärsyttäisi kuinka hyvälle tuulelle tämä elokuva sai.