Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989)

Fordin ja Conneryn välinen yhteistyö on loistavaa.

Aloittava takauma esittää pienen episodin Indiana Jonesin (River Phoenix) nuoruudesta ja hänen kiinnostuksensa olivat jo silloin samat. Samainen tapahtuma antoi myös pelon käärmeitä kohtaan ja sen ikonisen lysmyisen reuhkan. Myöhemmin hän (Harrison Ford) jatkaa kadonneen isänsä, Henryn (Sean Connery) elämäntyökseen ottamaa tutkimusta ja soppaan liittyy paitsi juoksemista, tappelemista ja hengen roikkumista hiuskarvan varassa myös eversti Vogelin (Michael Byrne) johdolla natseja ja tekeepä Walther PPK myös ironisen esiintymisen.

Kolmas Indiana Jonesin seikkailu noudattaa edeltäjiensä antamaa vauhdikkaan, kevytsävyisen seikkailun kaavaa ja lisää soppaan paitsi ruhjottavan sankarhahmonsa menneisyyttä myös melkoisen annoksen komediaa. Mukana remuamisessa ovat luonnollisesti Sallah (John Rhys-Davies) ja Marcus Brody (Denholm Elliott), joka aiheuttaa rankkaa komediaa. Spielbergin ohjaus on tasaisen vahvaa ja kerronnan ollessa nopeaa ei katsoja ihmetellä juonen oiottuja mutkia yhtään.

Harrison Fordin resuinen karisma on täysin toimiva murjottavalle Indylle ja karismaveteraani Sean Connery antaa Fordin johtaa showta, vaikka napauttelee kommenttejaan hieman hassahtaneena Henry Jonesina rennolla varmuudella. Denholm Elliott ja John Rhys-Davies ovat yhtä vankkoja tukipilareita kokonaisuudessa.

Vaikka henkilöhahmot ovat ohuita ja juonenkin mutkat oiottuja, niin moiset rypyt eivät ehdi haitata tarinan ollessa takeltelemattoman vauhdikas ja näyttelijäsuoritusten ollessa erittäin hyviä. Erityisesti Fordin ja Conneryn välinen yhteistyö on loistavaa katseltavaa.

Erinomaisen viihdyttävä elokuva ja mitään suurempia, vakavampia arvoja on turha ruveta etsimään, sillä jos niitä on niin ne eivät ole pääasiana.

Jurpo
Tähtääjä, 564 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 27.07.2009
Katsottu: Kotona

Indy-sarjan kolmas osa paljastui yllättäen parhaaksi.

Olen aina pitänyt seikkailuelokuvista, erityisesti komediapitoisista sellaisista. Humoristinen toiminta on iskenyt allekirjoittaneeseen enemmän kuin täysin vakavissaan tehty. Komediaseikkailuissa on sitä jotain, ne ovat (onnistuneina siis) vauhdikkaita, hauskoja ja ennenkaikkea viihdyttäviä. Indiana Jones ja Viimeinen Ristiretki on loistava esimerkki tällaisesta.

Vaikka pidänkin Indy-leffoista, niin mikään sarjan fani en ole. Ensimmäinen Indy, vuonna 1981 valmistunut Kadonneen Aarteen Metsästäjät oli komediapitoinen seikkailu, ja erinomainen elokuva. Seuraava osa, vuoden 1984 Tuomion Temppeli taas oli roima pettymys. Kolmas osa, vuonna 1989 ilmestynyt Viimeinen Ristiretki taas paljastui yllättäen kolmesta ensimmäisestä Indystä parhaaksi.

Indiana Jonesin (Harrison Ford) isä, Henry Jones Senior (Sean Connery) on koko ikänsä etsinyt Graalin Maljaa, joka tarun mukaan tuo juojalleen kuolemattomuuden. Indy saa kuulla, että hänen isänsä on kadonnut, ja lähtee etsimään tätä. Myös natsit sotkeutuvat mukaan, ja hekin näyttävät olevan kiinnostuneita Graalin Maljasta. Indy paiskautuukin isänsä kanssa tahtomattaan mukaan pelastamaan Graalin Maljaa natseilta. Indyä auttamassa on myös hänen hieman hölmö ystävänsä Marcus Brody (Denholm Elliot).

Humoristinen Kadonneen Aarteen Metsästäjät oli loistava elokuva, mutta paikoittaisen (onneksi vain paikoittainen) tylsyys vähensi leffan pisteitä. Surkea kakkososa, Tuomion Temppeli oli tunnelmaltaan synkkä ja selvästi verisin kolmesta Indystä. Viimeisessä Ristiretkessä taas ei ole mitään synkkää, ja vaikka pari vähän raakaa kohtaustakin löytyy, niin mitenkään verinenkään ei filmi ole. Eikä myöskään missään vaiheessa tylsä.

Indiana Jones ja Viimeinen Ristiretki on miltei täydellinen elokuva. Ainoana miinuspisteenä hieman sekava alku, mutta muuten kaikki osa-alueet toimivat, ja Spielberg ohjaa jälleen loistavasti. Huumoria on tuotu mukaan entistä enemmän ja siihen on selvästi panostettu, ja vaikkei kertaakaan pyrskähdetä nauruun oikein kunnolla, niin pientä tirskahtelua kyllä syntyy.

Harrison Ford vetää loistosuorituksen Indynä. Indy on vahva persoona: hän laukoo vitsejä, mutta ei pelkää tappelua, ja pitää päänsä kylmänä pahassakin paikassa. Sean Connerykin on loistava, ja Denholm Elliot huvittava. Sivunäyttelijöissäkään ei ole moittimista. Käsikirjoitus toimii, juoni kulkee sujuvasti eteenpäin. Okei, paljon juttuja on lainattu Kadonneen Aarteen metsästäjistä, mutta myös ne jutut toimivat edelleen. Aivot narikkaan-toimintaahan tämä on, mutta loistavaa sellaista. Erittäin viihdyttävä leffa.

vomppa
Käyttäjä, 44 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 15.01.2009
Katsottu: Kotona

Tuomion temppelissä vähän väsähtäneeltä vaikuttanut Ford saa taas itsensä siihen tuuttuun, hyvään vireeseen.

Indy-sarjan surkean kakkososan, Tuomion temppelin, jälkeen en enää odottanut, että Indiana Jones nousisi pohjamudista. Mutta kun koitti tilaisuus katsastaa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, en voinut mitenkään kieltäytyä. Oltiinhan pääosaan saatu Harrin lisäksi maanmainio Sean "007" Connery.

Elokuva alkaa prologilla kertomalla Indyn nuoruudesta (tässä kohtauksessa häntä esittää nuorena kuollut River Phoenix), ja päätyy sitten vuoteen 1936. Indiana Jones (Ford) lähtee etsimään kadonnutta isäänsä Henry Jonesia (Connery), ja päätyy sitten poikaansa vähemmän seikkailunhaluisen, mutta vähintäänkin yhtä innokkaan isäukkonsa kanssa jahtaamaan Graalin maljaa, apureina tietenkin Sallah (Davies) ja Marcus Brody (Denholm Elliott). Ja katsojan suureksi "yllätykseksi" myös natsit havittelevat maljaa.

Tuomion temppeli oli saanut kovaa kritiikkiä, joten Spielberg ja Lucas päättivät nostaa Indyn takaisin jaloilleen tekemällä vielä yhden osan, josta oli tarkoitus tulla Kadonneen aarteen metsästäjien tyylinen, eli humoristinen toimintaseikkailu. Siinä kyllä onnistuttiin harvinaisen hyvin, sillä toimintakohtauksiin ovelasti ja näpsäkästi sulautettu huumori onkin koko elokuvan tukipylväs. Huumoria on jopa enemmän kuin Kadonneen aarteen metsästäjissä, mikä on pelkästään pääkaksikon, Indyn ja Henryn ansiota. Heidän dialogi on nokkelaa ja hauskaa, ja mikä parasta, heidän kemiansa pelaavat todella, siis todella hyvin. Tämän takia heidän ei tarvitse edes puhua keskenään, kun jo katsojaa alkaa naurattamaan. Kuulostaa hullulta, mutta totta se on!

Molempien näyttelytyö on myös laadukasta. Tuomion temppelissä jo vähän väsähtäneeltä vaikuttanut Ford saa taas itsensä siihen tuttuun, hyvään vireeseen, mitä katsoja sai ihailla jo ekassa Indyssä. Fordissa näkyy tosin jo pienen pieni vanheneminen, ja se että hän ei pysy kovin hyvin enää menossa mukana. Mutta sen voi jo antaa anteeksi, sillä leffan edetessä hän alkaa vaikuttaa todella nuorekkaalta Conneryn rinnalla. Connery puolestaan suorittaa roolin hyvin, ja näyttää siltä että herran näyttelytaito vain paranee vanhetessaan.

Miinuksiakin on. Elokuva on todella taidokkaasti kirjoitettu ja ohjattu, mutta silti tekijöiltä puuttuu into, ja koko homma alkaisi vaikuttaa väkisin väänneltyltä jolleivat näyttelijät omistautuisi rooleilleen. Seikkailuosuus jää varsin vähäiseksi, ja osasyynä tähän on tylsä, ruskean pölyinen arabialainen kaupunkimiljöö. Koko leffan aikana ei nimittäin päästä vierailemaan ollenkaan Tuomion temppelin tapaan värikkäässä viidakossa.

Indiana Jones ja viimeinen ristiretki onnistuu pikkuvioistaan huolimatta viihdyttämään hyvin. Tasoltaan tämä on jossain siinä ykkösen ja kakkosen välimaastossa.

MiiCa
Käyttäjä, 78 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 16.11.2008
Katsottu: Kotona

Ehkä komediallisin kolmesta Indystä, josta merkittävä kiitos Denholm Elliotin hahmon lahopäisyydelle.

Indiana Jonesin isä on kadonnut ollessaan pyhää graalin maljaa etsimässä. Graalin maljan etsintä on ollut isukin elämäntyö, jolle tämä on uhrannut 40 vuotta elämästään. Malja antaa legendan mukaan omistajalleen ikuisen elämän, joten on ihan ymmärrettävää että maljaa etsii Indyn isukin lisäksi eräs viiksekäs Berliinissä aikoinaan asustanut setä nimeltä Aatu.

Indy lähtee etsimään ja pelastamaan isäänsä natsien kynsistä ja matka vie Indyn Venetsian kautta Berliiniin, jossa Indy pienessä sivujuonessa parahilleen kerkeää mukaan paikallisille kirjamessuille ja tapaa paikalla mielenkiintoisia ihmisiä. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan haluaisi millään päästää Indyä ja isukkia pois Saksanmaalta, mutta Joneksen pojilla on niin kova hinku graalin maljan perään, että he ovat lähes pitelemättömiä.

Toistaiseksi viimeisin Indy-trilogian osa muistuttaa toiminnaltaan ensimmäistä ja parasta osaa ylittäen kakkososan toimintamattomuuden. Aivan ykkösen tasolle ei kuitenkaan ylletä, vaikka Sean Connery täydentääkin näyttelijäkaartia mainiosti Indyn hieman hajaamielisenä isänä, jonka suhteesta poikaansa voidaan olla montaakin eri mieltä.

Elokuva on loistava ja ehkä komediallisin kolmesta Indystä, josta merkittävä kiitos Denholm Elliotin hahmon lahopäisyydelle. Natsikaartin näyttelijät tässä on osattu valita harvinaisen huonosti, mutta hehän ovatkin vain pakollisia sivupersoonia, joita ilman Indyllä ei olisi maailmassa muuta kuin kamuja.

Elokuvan loppukohtaukselle on valittu hienot puitteet. Ne on kuvattu Jordanian Petrassa, jossa itsekin pääsin käymään pari vuotta Indyn jälkeen. Mitä temppelin sisältä oikeasti löytyikään, jääköön minun ja Indyn väliseksi salaisuudeksi. Nyt vain odotellaan pari vuotta Indiana Jones IV:tä.

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 07.11.2003
Katsottu: DVD

Spielberg näytti jälleen kerran osaamistaan erinomaisena kamerakikkailijana.

Heikon Tuomion temppelin jälkeen odotin henkilökohtaisesti Indiana Jones -sarjan kolmannelta osalta selvää parannusta. Tällä kertaa Indianan isä ollaan saatu pukattua mukaan seikkailuun, ja vanhaa herraa näyttelee toinen vanha herra, itse Sean "Bond" Connery. Conneryn näyttelijän taidot tietäen odotin elokuvasta hyvin mielenkiintoista katselukokemusta.

Tällä kertaa maailmankuulu arkeologi Indiana Jones saa kuulla isänsä, Henry Jones Seniorin olevan kadoksissa. Isukki oli elämänsä ajan yrittänyt etsiä pyhää Graalin maljaa. Indy lähtee etsimään isäänsä, apunaan vanha tuttu, hiukan koominen, mutta sympaattinen Marcus Brody (Denholm Elliot). Indy kuitenkin päätyy samalla etsimään Graalin maljaa kursailemattomat natsit jälleen kerran perässään.

Viimeinen ristiretki oli todella miellyttävä katsomuselämys. Varsinkin Conneryn ja Fordin kemiat pelasivat loistavasti yhteen. Conneryn upea roolisuoritus olikin odotettavissa. Kolmas Indy pätkä erosi toisesta osasta, Tuomion temppelistä, monella osa-alueella. Muun muuassa huumori oli hyvää ja vitsejä heiteltiin kahta edellistä osaa enemmän. Synkkyys oli jätetty kokonaan pois ja vauhdikkaalle toiminnalle annettu selvästi enemmän tilaa. Spielberg näytti jälleen kerran osaamistaan erinomaisena kamerakikkailijana. Maisemat olivat komeat, aidonmukaisuutta löytyi ja juoni rullasi loistavasti.

Viimeinen ristiretki on melkeinpä yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa Indiana Jones -sarjasta, mutta ei ihan. Kuitenkin selvästi toista osaa parempi, ja kolmesta osasta hauskin katsottava. Klassikko ensimmäisen osan rinnalla.

Muumipappa
Käyttäjä, 66 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.06.2008
Katsottu: Kotona

Tuoreutta olisi voinut olla vielä lisää, mutta elokuva viihdyttää oikein mojovasti myös tällä reseptillä.

Seikkailuleffan päähenkilön karismaattisuudesta on paha tinkiä, jos itse hahmo on hyvin luotu, ja tätä esittää Harrison Ford, jonka parhaisiin suorituksiin hahmon jokainen esiintyminen lisäksi kuuluu. Paremmaksi voi laittaa vain luomalla uuden hahmon ja kiinnittämällä pääosaan entistä suuremman ja taidokkaamman nimen. Indiana Jones lähteekin tähän seikkailuun rinnallaan oma isäpappansa, jota esittää Sean Connery. Juoni Graalin maljaa metsästävistä natseista hukkuu käymättömille korpimaille kuin Hitlerin unelma tuhatvuotisesta valtakunnastaan, kun Ford ja Connery vain ruutuun ilmestyessään käyvät taistoon roolihahmojensa, näyttelijäntaitojensa ja karismojensa paremmuudesta. Ensimmäistä lukuun ottamatta taistot vie kirkkaasti Connery.

Jones seniorin hahmossa on oikeastaan vain yksi vika, mikä on kuitenkin suuri etu itse leffalle. Indianan isukki on paikoin niin ihanan pihalla tapahtumista, että komediallisuutta ei tarvitse paljoa alleviivata. Ykkösosasta paluun on tehnyt nokkela Sallah (Rhys-Davies). Mukana on vielä Denholm Elliotin nappisuoritus jopa pappa-Jonesia höynähtäneempänä arkeologina. Niinpä vitsien risti- ja sarjatulitus pitävät huolen siitä, että Viimeinen ristiretki on koko sarjan hauskin elokuva.

Katsojasta pidetään huolta myös muiden keinojen avulla, joista tärkeimmät ovat luonnollisesti vauhdikkaat toimintakohtaukset. Mukana on jännitystä, reilua seikkailua ja suoranaista riehakkuutta: monin paikoin Viimeinen ristiretki onnistuukin saavuttamaan Kadonneen aarteen metsästäjien rennon vauhdikkuuden. Leffalle turha kepeys on myös haitta. Ei tätä nyt muiden Indyjen tavoin täysin vakavissakaan voinut tehdä, mutta ote todellisuuteen suorastaan hämärtyy Jonesien matkatessa maapalloa ristiin rastiin ennen määränpäähän saapumista. Tahti on jopa liiankin hurja, paikoin edes pieni hengähdystauko olisi ollut paikallaan. Toimintakohtausten välissä tarjoillaan nimittäin jo näyttelijöiden keskiverrosta paremmaksi tekemää draamaa heikoksi jääneestä isä-poika-suhteesta. Tässä on siis jo liiankin taidokkaasti tehty elokuva.

Hieman haittaa myös tietty konemaisuus ja toiston maku. Kovin paljon tehdään samalla lailla kuin Kadonneen aarteen metsästäjissä. Haetaan esine sieltä, mennään sinne, toimintakohtaus nyt muodon vuoksi tuohonkin väliin… Tuoreutta olisi voinut olla vielä lisää, mutta tämä elokuva viihdyttää oikein mojovasti myös tällä reseptillä. Ristiretki saattoi olla viimeinen, mutta kuten jo tiedetään, mikään ei ole ikuista ja kaikkein vähiten sitä on Hollywoodissa elokuvasarjan viimeisimmän osan jääminen vihoviimeiseksi.

X-tyyppi
Tykittäjä, 93 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 06.06.2008
Katsottu: Kotona

Siitä erikoinen elokuvasarja, että sen uusi osa on ollut aina edeltäjäänsä parempi.

Steven Spielbergin ohjaama Indiana Jones -trilogia on (ainakin allekirjoittaneen mielestä) siitä erikoinen elokuvasarja, että sen uusi osa on ollut aina edeltäjäänsä parempi. Kadonneen aarteen metsästäjät on laajemmalti arvostetuin Indy-elokuva, mutta se ei mielestäni aivan täyttänyt odotuksia. Tuomion temppeli oli vauhdikkaampi ja huomattavasti viihdyttävämpi ja mukaansatempaavampi. Ja sitten tuli Viimeinen ristiretki, joka yltää ohjaajan omassa filmografiassaankin huippuluokkaan.

Elokuva alkaa mainiolla jaksolla Indianan Jonesin nuoruudesta. Tässä jaksossa, jossa nuorta Indyä näyttelee varhain kuollut River Phoenix, syvennetään aikuisiän Indyn maailmaa, ja paljastuupa mm. se, miksi Indy niin paljon kammoaa käärmeitä.

Varsinaisen elokuvan tarinassa aikuinen Indy (Harrison Ford) lähtee etsimään tarunhohtoista Graalin maljaa. Elokuvasta tulee ykkösosan tavoin kilpajuoksu natseja vastaan.

Kun mukaan tulee isä Henry Jones (mahtavasti rooliin sopiva Sean Connery), elokuvaan saadaan hänen hahmossaan sopivasti komediallisia ulottuvuuksia. Myös draamaa on mukana, kun selvitetään Jonesien isä-poika -suhdetta. Mutta elokuvan pääpaino on kuitenkin seikkailussa, joten ei näistä mitään itku- tai naurukarnevaaleja ole tulossa.

Viimeinen ristiretki on hyvin lähellä täydellistä viihde-elokuvaa. Mukana on vauhdikkaita ja henkeäsalpaavia tilanteita, romantiikkaa, draamaa ja komediaa unohtamatta.

nimimerkki: JiiÄr

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 02.09.2007
Katsottu: DVD

Elokuvan seikkailu ei kahden osan jälkeen enää pure niin hyvin, mutta huumori sen sijaan on mahtavaa.

Kaikkihan tietävät että Indiana Jones on kuin James Bondin arkeologimuunnos. Kahden suuren kohtaamien (ainakin melkein) nähdään Indiana Jones –sarjan kolmannessa osassa, kun alkuperäinen James Bondin esittäjä Sean Connery astuu kuvioihin Indyn isänä. Siinä piilee Viimeisen ristiretken sekä suurin vahvuus että heikkous. Conneryn hahmo tuo kahdessa ensimmäisessä osassa pelkästä seikkailusta jo kaiken mahdollisen ammentaneeseen sarjaan tuoretta verta ja syventää hahmoaan erittäin hienosti. Toisaalta Connery pelkällä läsnäolollaan varastaa väistämättä roolin nimelliseltä pääosanesittäjältä Harrison Fordilta.

Edellisten osien kaukomaanmatkailut on suurimmalta osalta jätetty ja Viimeisen ristiretken aika pitäydytäänkin pääosin sivistyksen parissa Amerikan ihmemaassa, Venetsian kaduilla ja synkässä Natsi-Saksassa. Lopussa tosin käydään Turkissa (tai tarkemmin sanottuna Hatayn tasavallassa, heh) ja etsitäänkin itse Graalin maljaa. Hahmogalleriaan tuo Conneryn lisäksi särmää myös Alison Doody saksatar Elsa Schneiderinä. Kun aiemmin naishahmot ovat olleet lähinnä haitallisia (joskin kauniita) kiviriippoja, niin tällä kertaa Indy isukkeineen raahautuu liki koko elokuvan ajan leffan naispäähenkilön perässä, ollen koko ajan askeleen jäljessä. Tämä tuo juonikuvioon uutta henkeä, varsinkaan kun hahmot eivät enää ole niin mustavalkoisia kuin ennen. Ja ovathan mukana myös ensimmäisen osan suosikkihahmot Sallah (John Rhys-Davies) ja Marcus Brody (Denholm Elliot), jotka lisäävät tarinaan komediaa. Indiana Joneskaan ei enää ole niin erehtymätön kuin ennen.

Elokuvan seikkailu ei kahden osan jälkeen enää pure niin hyvin, mutta huumori sen sijaan on mahtavaa. Edellisten osien (varsinkin kakkosen) visuaalinen kohellus on vaihtunut enemmän dialogien ja absurdien juonenkäänteiden varaan, ja kyllähän tämä ratkaisu toimii vallan mainiosti. Connery ja Ford kun osaavat heittää läppää niin mainiosti, ja esim. kohtaus jossa he riitelevät natsien yrittäessä kuulustella heitä, on yksinkertaisesti hulvaton. Kaksikon kemiat edustavatkin muuten ajoittain jopa itseään toistavaksi väsähtävässä elokuvassa sitä ehdotonta parhaimmistoa. Myös juonen monimuotoisuus verrattuna aiempiin simppeleihin sarjan elokuviin on hieno juttu, vaikka kovin vaikeaselkoisesta teoksesta ei tällä(kään) kertaa ole kyse. George Lucasin ja kumppanien laatima käsis on toimiva, ja Spielbergiltä tarinan vauhdikas kuljetus sujuu edelleen: liiankin vauhdikkaasti. Suuret toimintakohtaukset haukkaavat Viimeisen ristiretken kaksituntisesta pituudesta välillä liiankin suuren palan, ja silloin kun arkeologiaa ja seikkailua harrastetaan, etenee tutkimus aina vähän liiankin nopeasti, niin ettei seikkailu oikein tunnu seikkailulta. Toisaalta takaumat ja Indyn menneisyyden valottaminen syventävät hahmoa hienosti, kun edellisissä osissa annettiin melko hataria vihjauksia hänen menneisyydestään.

Indiana Jones ja viimeinen ristiretki on siis komea pääte (tai ainakin aikanaan oli komea pääte, nyttemminhän Indyille on tehtailtu lisää jatko-osia) hienolle elokuvasarjalle: huumoria, toimintaa, huumoria, pahoja natseja, huumoria, outoja juonenkäänteitä, huumoria, jännittäviä tilanteita, huumoria, hienoa teknistä toteutusta, huumoria, klišeitä, huumoria ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Suurin puute on kuitenkin kunnon seikkailun puute, eksoottisissa paikoissa käydään tälläkin kertaa, muttei yhtä paljon eikä samalla tunnelmalla kuin edellisissä sarjan osissa. Ymmärrän toki, etteivät Spielberg ja Lucas halunneet enää toistaa itseään, mutta Indiana Jones on kuitenkin seikkailija-arkeologi, ja vasta toisena kaikkea muuta. Aika samaa tasoa tämä Viimeinen ristiretki on sarjan ensimmäisen osan kanssa, erotuksena vain se, että Kadonneen aarteen metsästäjät oli vahvasti noususuhdanteinen osa sarjaa, kun taas Viimeinen ristiretki edustaa valitettavasti enemmän laskua mahtavan Tuomion temppelin jälkeen.

Miihkali
Tykittäjä, 159 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 30.12.2008
Katsottu: Kotona

Sankareiden meno on rattoisaa, mutta silti vitseille jää sopivasti luppoaikaa.

Massa maksaa vauhdista. Sen on herra nimeltä Steven Spielberg oivaltanut jo kauan sitten. Niinpä tuhat ja sata kertaa nykyelokuvan vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi valitun Stevenin spektaakkelit yleensä sisältävät valonnopeudella kulkevaa kohellusta höystettynä pienellä järjenhäivenellä. Indy-trilogian viimeinen osa on ainakin kirjaimellisesti täynnä vauhtia, joka höykyttää katsojaa sinne tänne.

Harrison Ford on saanut kolmanteen osaan seurakseen jättiannoksen karismaa, nimittäin itse valkopartainen Sean Connery tähdittää Indianan viimeisimpiä seikkailuja seikkailijan isäpappana. Spielbergimäiseen tyyliin sankareiden meno on rattoisaa, mutta silti vitseille jää sopivasti luppoaikaa. Ei kai kukaan voisi kuvitella katsovansa seikkailuelokuvaa hampaita kiristellen?

Graalin maljaa jahdatessaan Indy & daddy toistavat aikalailla jo nähtyä kaavaa, mutta hauskuuksia huudellen ja pahisten päitä hiekkaan talloen äijät onnistuvat saavuttamaan sympaattisuuden ja viihdyttävyyden rajat. Jopa ohittamaan ne ja törmäämään (vauhtisokeina) päin seinää. Ja kuten ensimmäisen kappaleen ensivirke jo kertoikin, moinen riittää helposti 300 000 000 dollarin lipputuloihin. Ja kun päälle vielä napsuu Oscar-patsas äänipuolen pojille, naurattaa Steven-setää kovasti.

Seikkailunnälkää poteville Indiana Jonesin viimeinen ristiretki on oiva valinta. Homma ei pääse käymään liian monimutkaiseksi, Aatua pistetään halvalla, naiskauneutta on luvassa (Alison Doody) ja äijistelystä vastaavat Harripoika Foorti & Sean "Mr. Bond" Connery. Että mikäs siinä, turvavyöt penkissä eivät kuitenkaan olisi kai pahitteeksi, jottei vauhti kävisi liian kovaksi.

"I didn't know you could fly a plane!"
"Fly, yes. Land, no."

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.06.2005
Katsottu: DVD

Kolmannessa osassa nopeatempoisuutta ollaan lisätty entisestään...

Indiana Jones-trilogian viimeinen osa vie katsojan mukaansa etsimään kadonnutta Graalin maljaa joka legendan mukaan antaa ikuisen elämän.

Elokuva alkaa oudosti näyttämällä Indiana Jonesin lapsuudesta kuinka hän oli jo silloin villi ja vapaa aarteen etsiskelijä. Nopeasti kuitenkin kuva palautuu takaisin tuttuun aikaan jolloin sakemannit jyräsi vehkeillään ja muut vapisivat pelosta. Kolmannessa osassa nopeatempoisuutta ollaan lisätty entisestään mutta nyt se koituu elokuvan kohtaloksi koska taustoja ei jäädä valottamaan, eli tarina jää vauhdin ja hurmoksen varjoon.

Harrison Ford Indiana Jonesina ja Sean Connery Indianan isänä tekevät hienot roolityöt mutta isä-poika suhdetta olisi voinnut luoda vähän enemmän...eli lihaa pikkasen näitten ympärille.
Pahiksetkin tuntuvat mitään sanomattomilta miehiltä ensimmäisen osan karismaattisiin konniin verratuna.
Musiikki on kaunista ja tuttuun tapaan sopii saumattomasti elokuvaan, toimintakohtaukset on ohjattu todella mainiosti ja siellä olon tuntu on lähes käsin kosketeltava. Ihan paha tekee antaa 2,5 tälle elokuvalle koska onhan tämä niitä lapsuuden klassikoita mutta kun miettii miten loistava ensimmäinen osa oli ,en voi muuta tehdä.

Plussat: toimintakohtaukset, musiikki, siellä olon tuntu. Miinukset: mielenkiintoinen pääjuoni katoaa toiminnan ja hurmoksen varjoon, pahikset, nopea tempo

nimimerkki: from finland

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 10.12.2003
Katsottu: DVD

Viihdyttävää aivot narikkaan toimintaa.

Tähän asti viimeinen Indiana Jones elokuva sijoittuu ajallisestikin sarjan viimeiseksi, vuoteen 1938. Indiana Jonesin isä Henry Jones on kadonnut etsiessään Pyhää Graalin Maljaa, ja seikkailija-arkeologi Henry Junior "Indiana" Jones lähtee tietenkin etsimään tätä, ja samalla Graalia... Valitettavasti kesken matkaa Saksa julistaa sodan ja kaikki alkaa pudota käsille.

Indiana Jonesit ovat aina olleet viihdyttävää aivot narikkaan toimintaa jota jaksaa katsoa kerrasta toiseen. Viimeinen Ristiretki ei tee poikkeusta. Tässä elokuvassa vitsejä putoilee aikaisempaa tiuhempaan tahtiin, ja toimintaan yhdistetään aikaisempaa enemmän huumoria. Synkkyyttä taas ei ole havaittavissa juuri missään.

Ohjaus toimii hyvin, samoin näyttelijät. Tervetullut lisä on Indyn isä, jota Sean Connery esittää mestarillisesti. Hyvä actionpätkä, suosittelen.

Indy ja isä istuvat kaksitasolentokoneessa, kannoillaan natsihävittäjiä. Isä ottaa lentokoneen konekiväärin käyttöönsä ja ampuu, mutta rei'ittää vahingossa oman koneen peräsimen. Indy kysyy osuiko, ja isä vastaa: "I'm sorry son. They got us."

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 25.10.2003
Katsottu: Kotona