Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984)

Ehdottomasti sarjan paras osa: toiminnan saralla heitetään jatkuvasti lisää verta pakkiin ja edellisessäkin osassa kukkinutta huumoria on tällä kertaa vielä runsaammin.

Yleisesti Indiana Jones ja tuomion temppeliä pidetään sinä huonoimpana Indynä. Leffa on kuulemma pelottava, synkkä ja yltiöväkivaltainen. No, voi olla, mutta omasta mielestäni tämä on ehdottomasti sarjan paras osa. Tätä on myös sanottu laskelmoiduksi… No, sekin voi olla totta, mutta mitä väliä. Indiana Jones ja tuomion temppeli on ilmeisesti sitten äärimmäistä seikkailuviihdettä: toiminnan saralla heitetään jatkuvasti lisää verta pakkiin ja edellisessäkin osassa kukkinutta huumoria on tällä kertaa vielä runsaammin.

Sarjan ykkösosassa Indiana Jones oli huomattavan James Bondmainen hahmo, muttei kuitenkaan mikään varsinainen aristokraatti, vaan kansanomainen seikkailija-arkeologi (huh, mikä ammatti). Tuomion temppelin alku vahvistaa James Bondimaisuutta ja vahvistaa sen, että Indyssä on myös omaneduntavoittelijan vikaa: mies on hoitelemassa busineksiaan Shanghaissa, ja mukana on myös pari uskollista apupoikaa. Näillä bisneksillä ei juuri ole tekemistä arkeologian kanssa, mutta arkeologiaa tai ei, Indy (Harrison Ford) kavereineen (Ke Huy Quan) ja mukaan tarttuneen laulajattaren (Kate Capshaw) kanssa saa lentävän lähdön. Pian ollaankin jo Intiassa ja selvitellään pahan kultin aiheuttamia ongelmia. On maanista pahista ja hauskoja sivuhahmoja.

Kuten sanottu, Indiana Jones ja tuomion temppeli on edeltäjäänsä (ja myös seuraajiaan) huomattavasti väkivaltaisempi. Kohtaukset, joissa tugeenit uhraavat ihmisiä Kali Malle on ehkä tarkoitettu pelottaviksi ja kyllähän niissä huomattavasti muita Indyjä enemmän läträtään, mutta jos ne ovatkin primitiivisellä 1980-luvulla nuorisoa pelottaneet, nykyään ne lähinnä herättävät mukavaa jännitystä ja ajoittain myös hilpeyttä. Mutta entä sitten? Ajoittain turhankin silmittömäksi yltyvää väkivaltaa kevennetään hauskalla huumorilla, jota on sitäkin mukana edellisosaa enemmän. Tuomion temppelin ensimmäiset kolme varttia ovat höperöine juonenkäänteineen silkkaa komediaa ja sama koskee myös lopun hulvatonta kaivoskärryajelukohtausta. Se, että väliin on noin puolentunnin verran laitettu hieman synkempää kamaa, ei mielestäni juurikaan vahingoita kepeää seikkailutunnelmaa.

Tarinankuljetus toimii Tuomion temppelissäkin hyvin. Steven Spielberg hoitaa homman ammattitaidolla ja George Lucasin suunnittelema käsikirjoitus on tälläkin kertaa sopivan yksinkertainen, muttei kuitenkaan itseään toistava. Indiana Jones ja tuomion temppeli kuitenkin kärsii siitä, ettei Spielberg pääse kerronnassa samanlaiseen intoon ja vauhtiin kuin Kadonneen aarteen metsästäjissä. Juonikaan ei ole yhtä hupaisan koukeroinen eikä mukana ole samoja hauskoja sivuhahmoja kuin ensimmäisessä Jonesissa. Näitä puutteita paikkaillaan heittämällä jatkuvasti verta pakkiin. Mutta. En koskaan olisi kuvitellut sanovani tätä, mutta Tuomion temppelin tapauksessa se onnistuu hyvin: vaikkei se ehkä teknisesti ajateltuna olekaan yhtä hyvä kuin muut sarjan elokuvat, herättää se minussa joka katsomiskerralla niin paljon lapsellista riemua, ettei elokuvasta yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Harrison Ford on jälleen Indiana Jonesin roolissa hyvässä vedossa, ja Ke Huy Quan tuo pikkuapulaisensa hahmossa mahtavan lisän elokuvaan. Kate Capshawin esittämä, mukana vastentahtoisesti raahautuva nainen, tuo elokuvaan paitsi komediaa, myös tarvittavan kiviriipan, jotta Jones ei voi vain sännätä tilanteesta toiseen. alussa annetut viitteet Indyn muista seikkailuista ja hänen kavereistaan ovat mielenkiintoisia, ja olisi ollut mukava saada näistä lisääkin tietoa, vaikkapa jossain muussa elokuvassa.

Lyttäävistä arvosteluista huolimatta Indiana Jones ja tuomion temppeli on liki täydellinen seikkailuelokuva, ja henkilökohtainen suosikkini Indiana Jones -sarjan elokuvista. Mukana on hauskaa komediaa, jännittävää seikkailua ja räjähtävää äksöniä – täydellistä aivot narikkaan –viihdettä, jota katsoessa riemua riittää.

Hupaisa yksityiskohta muuten: vaikka arkkivihollisia natseja ei tällä kertaa nähdäkään, löytyy elokuvasta eräs Indiana Joneseihin klišeenomaisesti liitetty piirre, jota oikeasti ei sarjan elokuvissa juurikaan ole nähty: Indiana Jones pelehtii viidakossa. Tämä on mielestäni jo suuri plussa, sillä jos seikkailuelokuva jonnekin sijoittuu, niin juuri viidakkoon. Ja Indiana Joneshan kuuluu viidakkoon, sillä jos seikkailulla on nimi, sen täytyy olla Indiana Jones.

Miihkali
Tykittäjä, 159 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 30.12.2008
Katsottu: Kotona

Paha kultti aiheuttaa hankaluuksia Intiassa ja Indy sattuu paikalle ratkomaan ongelmia.

En muista varmuudella oliko se tämä vai Jedin Paluu, joka sai kunnian olla ensimmäinen elokuvateatterissa ilman vanhempia nähty elokuva. En kuitenkaan ollut vielä nähnyt ensimmäistä Indyä kun tämän näin ensimmäistä kertaa ja filmi teki erittäin suuren vaikutuksen nuoreen teiniin. Nyt aikuisiässä tämä ei ihan vedä vertoja ensimmäiselle Indy-filmille.

Indy on Shanghaissa hoitamassa omia busineksiaan kun hän sattumien summana päätyy pieneen intialaiskylään, josta lapset on varastettu ja kaikki muutkin asiat ovat ihan poskellaan. Indy houkutellaan laittamaan asiat kuntoon joten hän matkustaa Pankotin palatsiin, jossa vuosisadan hiljaiselon jälkeen tapahtuu kummia.

Indy otetaan vieraanvaraisesti vastaan, mutta herkutteluhetken jälkeen onkin vuorossa laajan hyönteiskokoelman esittely ja runsaasti sydämentykytyksiä. Kulisseissa tapahtuu kaikenlaista ja Indy joutuu jälleen heiluttelemaan ruoskaansa pitääkseen porukat aisoissa.

Hyvähän tämä elokuva ilman muuta on, vaikka ei aivan ykkösosan tasolle ylläkään. Lavasteet ovat tässä ehkä jopa komeammat kuin ykkösessä. Jotenkin tämä vain tuntuu hieman laimeammalta kuin edeltäjänsä, "seikkailu" ei ole samantasoista. Ärsyttävintä elokuvassa on ylirasittava rva Spielberg, jonka kirkumista ja valittamista seuratessa tekee lähes mieli hyppäyttää elokuvaa pätkän verran eteenpäin. Seikkailufaneilla tämä on kuitenkin must.

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 06.11.2003
Katsottu: DVD

Nomen est omen. Tuomion temppeli on tehty suurella sydämellä, mutta liian tosissaan.

Nimestä sen jo huomaa, että Tuomion temppeli on huono leffa. Puntaroidaanpa vähän: Kadonneen aarteen metsästäjät pitää jo pelkässä nimessä sisällä suoranaisen kutsun seikkailuun. Entäs sitten Viimeinen ristiretki? Oih ja voih tätä positiivisten seikkailutunnelmien tulvaa, pianhan tässä karkaa väkisinkin Lähi-itään. Jopa Kristallikallon valtakunta menettelee välttävästi. Mutta Tuomion temppeli? Ei sitten niin mitään tuntua kunnon seikkailusta, jota Indiana Jonesit selvästi kuitenkin ovat. Sen sijaan nimi sisältää vähän fiiliksiä huonosta kauhuleffasta. Ikävä kyllä samaa löytyy myös itse leffasta.

Vuosi ennen Kadonneen aarteen metsästäjien tapahtumia Indiana Jones (Ford) reissaa Itä-Aasiassa. Shanghaihin sijoittuvien alkukommellusten jälkeen seikkailija-arkeologi päätyy pelastamaan pientä intialaiskylää paitsi alueen, myös maailmanrauhaa uhkaavalta uskonnolliselta kultilta. Eli suomeksi: kun alkukantaiset pakanat pyrkivät raakuuksineen maailmanvaltiaiksi, on valkoisen miehen taakkana tulla laittamaan touhulle stoppi.

Mukana Indylla on reissussa lapsi nimeltä Short Round (Quan), jonka jutut ovat vähintään yhtä nokkelia kuin nimikin. Keskivertoperhettä täydentää laulajatardiiva Willie (Capshaw). Capshaw ja Quan osaavat hyvin esittää roolejaan, mutta hahmoista itsestään löytyvät heikkoudet hieman haittaavat. Erityisesti Willie on koko ajan kirkumassa, mitä tuskin voi nautinnon puolesta kutsua positiiviseksi lisäksi.

Siinä missä Kadonneen aarteen metsästäjät oli letkeää seikkailua parin hienon toimintakohtauksen kanssa, on Tuomion temppeli kökköä tarinankerrontaa, joka kulkee eteenpäin vähemmän laadukkaiden toimintakohtausten, ällöttävyyksien sekä itämaisen eksotiikan varassa. Nyt on nimittäin kyseessä niin viimeisen päälle laskelmoitu teos, että ottaa oikein reippaasti päähän. Yleisöä kosiskellaan seikkailija-arkeologin puolelle takuuvarmoilla konsteilla, joilla vastapuoli leimataan inhaksi juonittelijajoukkioksi.

Vaikka Indy matkustaakin kovin eksoottiseksi maalatussa Kaukoidässä, on meno niin räikeästi ylilyötyä, että harmittaa vähintään urakalla. Indy saattaa matkalla kohti varmaa tuhoa tilanteessa, johon ei voi itse vaikuttaa, mutta yllättäen aika lähes pysähtyy, mutta ei toisaalla, jossa ulkopuoliset tapahtumat auttavat sankarin pois pulasta. Ja onpa se Kaukoitä kovin raakalaismainen, sillä lähes koko ajan joku koettaa ottaa reilun valkoisen miehen päiviltä. Itämaisen eksotiikan nimessä tehtyjä ylilyöntejä löytyy vähintään yksi viidessä minuutissa. Mukana on ainakin woodoota, ihmeellisiä ruokalajeja ja tolkuttomia taikavoimia. Ja jumalia piisaa myös kristinuskon ulkopuolelta, vaikka Liiton arkkia edellisessä leffassa pelastettiin.

Sinänsä monet edellä luetellut ongelmat ovat kuitenkin muotoseikkoja, mutta hyvät toimintakohtaukset lähtevät kahville alun jälkeen ja palailevat vasta jos loppupuolella, eivätkä silloinkaan oikein täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Mukana on kuitenkin legendaarinen, useasti kopioitu salamurhaajakohtaus. Elokuvaa onkin tehty suurella sydämellä, mutta liian tosissaan. Esimerkkinä mainittakoon ”pelottavat” asiat, jotka ovat yhtä laaduttomia kuin nykykauhugenressä, eli luottavat lähinnä inhottavuuteen tai suoranaiseen groteskiuteen.

Nomen est omen, niinhän sanotaan. Tämä leffa saa nyt aika kovan tuomion. Loistavan, leikittelevän kadonneen aarteen metsästyksen jälkeen päädytään päättömään mätkimiseen. Leffasta täysivoimaisena löytyy vain Fordin karisma. Vinkkinä kuitenkin, että leffa paranee aavistuksen tulevilla katselukerroilla muuttamatta kuitenkaan sitä tosiseikkaa, että Tuomion temppeli on huonoin Indy –leffoista.

X-tyyppi
Tykittäjä, 93 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 04.06.2008
Katsottu: Kotona

Suosittelen pienellä varauksella.

Seikkailija-arkeologi Indiana Jones joutuu yllättäen Intiaan, jossa hän joutuu vastakkain supererijättiyltiöpahan Tugeeni kultin kanssa. Tugeenit uhraavat Kalijumalalle ihmisuhreja, repimällä näiltä sydämen rinnasta ja paiskaamalla tuliseen kuiluun. No Indiana joutuu tietenkin pahaan paikkaan seuralaistensa kanssa ja siitä seuraa sitten huumorilla höystettyä nonstopactionia...

Ekasta Indiana Jonesista tykkäsin paljonkin. Kolmaskin on muistaakseni todella hyvä, mutta tämä kakkonen jotenkin tökkii. Siitä oli pitkä aika kun olin tämän katsonut ja muistelin että olisi hyvä leffa, ja aloin katsoa. Ja alku olikin hyvä. Siihen asti kun Indy ja kumppanit joutuvat sinne itse uhrausluolaan niin leffa oli hyvä. Siitä eteenpäin se on järjettömän tylsä, kunnes sitten paetaan sieltä. Sitten se nousee taas ihan ok tasolle. Ihan kohtalainen pläjäys, mutta selvästi huonoin Indiana Jones.

Näyttelijät ovat ihan hyviä, ja ohjauskin toimii, mutta kässärissä on se vika. Ja ne itse pahikset. Se sydämen repiminen, ja ne pellet huutamassa Kalia... se on voinut kahdeksankymmentäluvulla olla nuorison mielestä pelottavaa, mutta nykyään se vain naurattaa.

Ihan ok leffa, suosittelen kyllä, mutta pienellä varauksella.

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 18.10.2003
Katsottu: Kotona

Näyttelijäsuoritusten ollessa Fordin suoritusta lukuun ottamatta mitään sanomattomia ja tarinan ollessa todella lattea.

Ylämäkeä seuraa tunnetusti alamäki, kuten hyvin tiedetään. Koska professori Henry Jonesin seikkailut alkoivat sangen laadukkaasti elokuvalla ”Kadonneen aarteen metsästäjät” (1981), on täysin oletettavissa että jatko-osa ei tulisi olemaan samaa tasoa - joko elokuva nostaa rimaa entisestään tai sitten jatko-osa notkahtaa keskinkertaisuuden suohon.

Onkin siis valitettavaa, että tällä kertaa eksyttiin sille väärälle polulle. Elokuvan alku on kuitenkin lupaava; hienovaraisesti käynnistyvä, joskin humoristiseksi toiminnaksi äityvä ilta Shanghain ravintolassa on viihdyttävää seurattavaa. Ensimmäiset epäilykset elokuvan ailahtelevasta tasosta tulevat esille kuitenkin pian; Jonesin mukaan juurtuva naikkonen Willie ei nappaa niin terävästi kuin miellyttävää uhoa puhkuva Marion, eikä Indyn samoja repliikkejä pyörittelevä pikkuapurikaan aivan nappiin osu. Tarinan kulku tuntuu etenevän sattumien kautta ja elokuvan keskeinen sisältö tuntuu rakentuvan intialaiseen kylään, jonka kautta matka jatkuu kolkkoon palatsiin. Tässä pisteessä elokuvan tarina, kuten myös viihteellinen taso karkaa lapasesta. Satunnaiset pienet irtovitsit eivät aiheuta muuta kuin hetkellisiä hörähdyksiä, mutta kun elokuva alkaa raakuuksilla ja rituaaleilla, ollaan jo aivan hakoteillä. Mutta elokuva vain kiihtyy kiihtymistään loppuaan kohden, ratsastaen kliseisten, ylitse vuotavien toimintakohtauksien läpi onnelliseen loppuun - totta kai.

Näyttelijäsuoritusten ollessa Fordin suoritusta lukuun ottamatta mitään sanomattomia ja tarinan ollessa todella lattea, ei elokuvasta jää juuri mitään käteen. Noh, matkaa ei ollut muuta kuin ylöspäin. Kolmonen oli jälleen hieno elokuva, muun muassa pelastusenkeli Conneryn siivittämänä.

mimic
Käyttäjä, 2 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 18.05.2008
Katsottu: Kotona

Roima pettymys.

Nyt kun joululahjaksi sattui tulemaan tämä Indiana Jones - the adventure collection boksi, niin eipäs muuta kuin lättyjä pyörittämään seikkailunnälässä. Nyt päästinkin jo kakkososaan, mikä olikin sitten upean ykkösosan jälkeen roima pettymys. Siinä missä Raiders of the Lost Ark oli toiminnallinen ja nokkela komediaseikkailu, Tuomion temppeli onnistuu pilaamaan kaiken turhalla synkistelyllä ja itsensätoistavuudella.

Indy putoaa epäonnisen selkkauksen kautta lentokoneesta yhdessä laulajatar Willie Scotin (Kate Capswaw) ja nuoren kiinalaisen apurinsa Short Roundin (Ke Huy Quan) kanssa. He päätyvät intialaiseen kylään, josta on varastettu tärkeä pyhä kivi. Myös kaikki lapset on kaapattu. Indyn on siis haettava pyhä kivi takaisin ja pelastettava lapset Willien ja Shortin avustuksella.

Steven Spielger ei onnistu tuomaan tarinaan samaa mukaansatempaavuutta kuin ykkösessä. George Lucasin käsikirjoitus onkin paikoin sekava ja toistaa itseään, erityisesti lopun taistelu maanalaisessa temppelissä oli venytetty aivan liian pitkäksi ja sekavaksi. Muutenkaan tarina ei ole yhtä vahva kuin aikaisempi.

Näyttelytyö sentään on pääosin onnistunutta. Harrison Ford on loistava Indiana Jonesina, antaessaan hahmostaan todella James Bondimaisen kuvan. Välistä Jones päästelee koomisia lauseita (siis positiivisessa muodossa), välistä pieksee konnia ja pelastaa neitoja. Ke Huy Quan taas on todella hauska Shortina laukoessaan nokkelia repliikkejä. Capshaw sen sijaan on turhan pökkelömäinen, mutta ei mitenkään ärsyttäväkään. Quan ja Ford varastavat silti heti katsojan kaiken sympatian.

Lavasteet ja efektit ovat hienoja, mutta pelkillä tehosteilla ei elokuvaa tehdä. Se näkyy Temple of Doomissa. Ensimmäisten 20 minuutin jälkeen homma käy puuduttavaksi, ja lopulta käsi alkaa väkisin hakeutua stop-näppäimelle. Ykkösosan hienot tunnusmusiikit soivat edelleen, mutta uudet kappaleet eivät ole yhtä hienoja, ja musiikki jääkin melko vaisuksi. Huomattavasti Raiders of the Lost Arkia huonompi.

vomppa
Käyttäjä, 44 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 27.12.2008
Katsottu: Kotona

Selvästi huonoin Indy -leffa.

Katsottuani Indiana Jones -sarjan toisen osan Tuomion temppelin, jouduin suureksi pettymykseksi sanomaan, että elokuva on aika mitäänsanomaton. Ja tätä tarkoitan negatiivisessa muodossa. Tuomion temppeli on selvästi huonoin Indy -leffa.

Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1935. Indiana Jones sattuu pienien epäonnekkaiden välikohtauksien jälkeen tipahtamaan suoraan Intian maaperällä. Siellä Indiana saa kuulla pienen intialaiskylän ongelmista. Kylästä ollaan varastettu kolme pyhää kiveä, ja samalla myös lapsukaiset ovat kadonneet. Jäljet johtavat salaperäiseen Patokin temppeliin. Indianan apureina ovat nokkela kiinalainen pikkupoika Short Round (Quan) ja kirkuva primadonna Willie (Capshaw).

Harrison Ford tekee ihan normaalin perussuorituksen, mutta varsinkin Capshaw'n Willie-hahmo pistää useasti sapen kiehumaan. Alituiseen kirkuva ja diivamainen Willie ei toimi, niin hyvin kuin esimerkiksi Marion ensimmäisessä osassa. Capshaw'n roolisuoritusta katsoessa huomaa selvän ja ärsyttävän ylinäyttelemisen. Sen sijaan nokkela ja osuvia kommentteja heittelevä Short Round on selvästi elokuvan sympatioiden kerääjä. Muut näyttelijäsuoritukset ovat aika latteita ja jäävät heikoiksi.

Tuomion temppelissä ei ole niin paljon sitä kunnon seikkailutoimintaa, kuin ensimmäisessä osassa. Tarinasta ollaan tehty pelottavan ja synkän oloinen, ja siinä on selviä kauhuelokuvan piirteitä. Spielberg on yrittänyt saada jonkinlaista jakoa hurjilla ja näyttävillä erikoistehosteilla. Niihin elokuvan näyttävyys sitten jääkin. Harmittavan huono jatko-osa muuten hyvälle Indiana Jones -sarjalle.

Muumipappa
Käyttäjä, 66 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 07.06.2008
Katsottu: Kotona

Ykköseen verrattuna toimintaa on samassa suhteessa alkusekunneista saakka, mutta astetta roisimmassa muodossa.

Tällä kertaa Indiana Jones on eksynyt kaukoitään. Tehtävänä on hakea pikkukylältä varastettu pyhä kivi ja pelastaa siinä ohessa lapsityövoimaksi kaapatut kylän kersat. Pahisten touhuun on sekotettu käsittämättömästi kaikki syvien viidakoitten uskomukset: uskonto, pahat voimat, voodoo ja ties mitä.

Ykköseen verrattuna toimintaa on samassa suhteessa alkusekunneista saakka, mutta astetta roisimmassa muodossa. Tutusti Indyllä on mukana kohkaava ja vastahakoinen nainen jota revitään paikoissa johon aurinko ei paista ja seinät on kyllästetty luurangoilla sekä ötököillä. Uutena kuviona on paikallinen apuripoika joka kieltämättä piristää trilogian ykkösosasta tuttua kaavaa.

Yleensäkin kakkososien vammana on onnistunut ykkösosa. Rima oli tässäkin tapauksessa niin korkealla että ylittämättä se jäi. Tunkion tomppeli...eiku Tuomion temppeli on toki parhaasta päästä näissä jatkotarinoissa, mutta yltiöpäinen höntyily ei kanna kovin pitkään. Kolmosessahan tuleekin jo henkilöihin syvyyttä Sean Conneryn muodossa.

80-luvun leffoista Indiana Joneksia kestää katsella vieläkin. Täysin Aivot narikassa -osastohan ne ovat, mutta näitäkin tarvitaan.

Viljami
Ylläpitäjä, 218 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 20.05.2002
Katsottu: Kotona

Huonoin Indiana Jones-leffa.

Kadonneen aarteen metsästäjät oli suosittu leffa, joten sille voitiin tehdä jatko-osa. Tällainen saatiinkin valmiiksi kolme vuotta myöhemmin.

Elokuvan alussa Indiana Jones (Harrison Ford) on Shanghaissa viemässä eräälle miehelle muinaisen mantshukeisarin maallisia jäännöksiä. Tosin matkalle tulee ongelmia ja Indy päättyy Intiaan. Matkalle tupsahtavat mukaan myös kaikesta valittava Willie Scott (Kate Capshaw) ja Indyn apuri Short Round (Ke Huy Quan). He päättyvät kylään josta on viety pyhä kivi ja kylän kaikki lapset on varastetut. Indy joutuu matkatovereineen menemään Pankotin temppeliin. Heidät toivotetaan tervetulleiksi, mutta siellä ei tunnu olevan kaikki aivan kunnossa.

Tuomion temppeli on huonoin Indiana Jones-leffa. Näyttelijät tekevät ihan hyvää työtä, tosin Willie on aika ärsyttävä. Tämä leffa on myös melko synkkä, eikä tässä ole samaa seikkailuhenkeä kuin Kadonneen aarteen metsästäjissä tai Tuomion temppelin jatko-osassa Viimeisessä ristiretkessä. Elokuvaa on yritetty vääntää pelottavampaan suuntaan. Tämä saattoi pelottaa 1980-luvun alun nuorisoa, muttei se enää vaikuta 1990- ja 2000-luvun ihmiseen.

Ville
Tähtääjä, 476 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 22.12.2004
Katsottu: Kotona