Nostalginen ja täydellinen seikkailuelokuva päihittää sarjan muut osat.

12.5.2012 11:41

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:Indiana Jones and the Temple of Doom
Valmistusvuosi:1984
Pituus:118 min

Jos Kadonneen aarteen metsästäjät olikin suuren seikkailun paluu, niin kyllä Indiana Jones ja tuomion temppeli pistää paljon paremmaksi. Elokuva herätti ja herättää yhä niin katsojissa kuin kriitikoissakin hyvin ristiriitaisia mielipiteitä ja sen ikärajoitusta pohdittiin pitkään. Oma kantani on, että jatko-osa lyö edeltäjänsä kaikessa.

Indiana Jones (Harrison Ford) pakenee Shanghain yökerhosta mukanaan laulaja Willie Scott (Kate Capshaw) ja apunaan pikkupoika Short Round (Ke Huy Quan). Sitä kautta päädytäänkin Intiaan, jossa köyhä kylä haluaa saada takaisin kolme pyhää kiveään sekä varastetut lapset. Indy lupaa etsiä kivet, ja siitähän vasta seikkailu syntyy.

Monet pitävät ensimmäistä Indiana Jones -elokuvaa koko sarjan parhaana osana, mutta omasta mielestäni jatko-osa päihittää edeltäjänsä kaikessa. Se on jännittävämpi, humoristisempi, tasapainoisempi, voimakkaampi ja siksi paljon mieleenpainuvampi. Toki ensimmäinen osa on legenda, kuolematon klassikko, mutta arvonimi ei itsessään riitä nostamaan sitä sarjan parhaaksi osaksi. Indiana Jones ja tuomion temppeli oli ensimmäinen Indy-leffa, jonka katsoin ja siksi se on jäänyt sarjan muita osia vahvemmin mieleeni. Etenkin massiivinen kaivosvaunujen takaa-ajo ja lopun taistelu sillalla ovat ottaneet pysyvän paikkansa mielessäni. Nämä kohtaukset ovat paljon rohkeampia ja paremmin toteutettuja kuin ensimmäisen osan tappelut.

Indiana Jones ja tuomion temppeli on myös sinänsä täysin ainutlaatuinen, omanlaisensa tapaus tässä leffasarjasssa. Kolmannessa osassa palataan ensimmäisen osan kaavan suuntaan ja toistaiseksi viimeisessä elokuvassa tapellaan ”neukkuja” vastaan. Missään muussa sarjan osassa ei kuitenkaan ole yhtä mielikuvituksellista pahista, kuin tuomion temppelin Mola Ram, jota Amrish Puri tulkitsee todella mahtavasti sekä uskottavasti. Myös yhteiskunnalliset ongelmat, kuten köyhyys ja lapsityövoima tulevat hyvin esille ja ovat pala tarinaa.

Steven Spielbergin ohjaus on jälleen kerran taattua laatua ja tarina pääseekin ihan kivasti vauhtiin. Eihän tässä selkeästi olekaan tarkoitus rellestää ja riehua samalla tavalla kuin ensimmäisessä osassa. On hyvä, että välillä sankarikin istuu alas miettimään. George Lucasin käsikirjoitus lyö hienosti yhteen ohjauksen kanssa. Kummassakin on nimittäin tasapaino lähes täydellisesti kohdillaan. Kaksikko on muutenkin tajunnut, ettei näin synkkää kertomusta voi olla höystämättä huumorilla, joka tässä suorastaan kukkii alusta loppuun. Pidän tätä osaa ensimmäistä vähemmän komediallisena kohelluksena.

Indiana Jones ja tuomion temppeliä kuljettavat tasaisen ohjauksen ja käsikirjoituksen lisäksi eteenpäin ennen kaikkea upeat näyttelijät. Loistavan Harrison Fordin lisäksi Ke Huy Quan on pojan roolissaan huvittava ja sopii luontevasti yhteen Fordin kanssa. Kate Capshaw on laulajattarena ihan hyvä ja uskottavakin, vaikka ajoittain kirkuminen ottaa hieman korviin. Amrish Puri tekee loistosuorituksen pahiksen roolissa. Hän saa Mola Ramista uhkaavan, vaarallisen tuntuisen henkilön, joka pysyy kuitenkin riittävän mysteerisenä, ja siksi niin mielenkiintoisena ilkimyksenä.

Puvustus, Mola Ramin komeaa sarvipäistä päähinettä myöten, on kiitettävää. Mielikuvitusta puvustuksessa on todella käytetty. Lavastus on massiivisuutensa vuoksi hyvin näyttävää ja etenkin toimintakohtausten luomiseen käytetyt erikoistehosteet ovat suorastaan mahtavia. Aika ei ole efektejä tappanut, vaan yhä ne mielestäni hakkaavat kaiken CGI:n täysillä. Näkeehän monesti melko kökköjä 1980-luvulta peräisin olevia tehosteita, mutta tuomion temppeliä ei tämä seikka vaivaa laisinkaan. Aikaa on kulunut, mutta se aito Indiana Jones -henki elää yhä. Mukana on itämaisuutta ja eihän yliluonnollista tarinaa pidä vakavasti ottaa. Yhä uskomattomampi ja fantastisempi tarina vain nostaa viihdearvoa kummasti.

lndiana Jones-sarjan toinen osa nostattaa jännityksen tunnetta ja jopa pientä kauhuakin hitaasti mutta varmasti, eikä sellaista todellakaan voi odottaa sarjan muilta osilta, joissa tapellaan joko natseja tai neukkuja vastaan. Yleensä jatko-osilta odotetaan jotakin uutta ja sitä tämä toimintaseikkailu todellakin on parhaimmillaan. Toisaalta monet pettyivät, kun leffa erosi niin suuresti edeltäjästään. Mielestäni se oli vain positiivinen asia, eikä yhtään vähäteltävä ominaisuus. Itämainen eksotiikka, Intia miljöönä, ja pyhät kivet teemana kiehtovat enemmän kuin perinteinen, aiheena niin käytetty suurvaltojen armeijoiden kanssa painiskelu. Toki meissa osissa natsit ja sitten neuvostoliittolaiset sekoittivat mukaan kylmän sodan ja yleensäkin sotaelokuvien tuntua, mutta Indy 2 ei sellaista kaipaa. Pureudutaan tässä tietysti intialaisheimojen välisiin kiistoihin, mutta kyse on viattomien ihmisten hengistä, eikä siitä, että arkeologi Jones saisi vietyä kivet museoon pölyttymään. Tämä antaa sankarille huomattavasti järkevämmän motiivin ja tekee hänestä ”todellisen sankarin”. Viidakossakin ratsastetaan mukavan vanhahtavasti norsuilla, eikä panssarivaunuilla.

Indiana Jones ja tuomion temppeliä on kutsuttu älyttömän väkivaltaiseksi, mutta jos katsomme elokuvaa syvemmältä, voimme nähdä ettei se suinkaan ole täysin päätön. Indy tappelee lapsien puolesta orjatyövoimaa vastaan. Sehän on itse sankarin teoista suurin. Indiana Jones ja tuomion temppeli vie toiminnan ja huumorin loisteliaan sekoituksen lähes äärimmäisyyksiin asti, ja on siksi äärimmäisen onnistunut, täydellinen seikkailupätkä. Älkää missään tapauksessa verratko leffaa muuhun sarjaan, sillä kyse on puhtaasta viihteestä.

Nostalgialla on varmasti hyvinkin paljon tekemistä sen kanssa, että pidän tätä sarjan parhaana osana, mutta se ei ole laisinkaan ainut syy. Olen katsonut leffan ainakin viisi kertaa, ja jokaisella katselukerralla se on voimakas ja mahtava, vaikka ei niin paljon tietenkään kuin ensimmäisellä katselukerralla. Jostain syystä tätä Indy-leffaa jaksaa katsella useampia kertoja enemmän kuin muita sarjan osia. Kadonneen aarteen metsästäjät yhdisti sotaelokuvien tuntua, toimintaa, seikkailua, komediaa jne. Indiana Jones ja tuomion temppeli taas tiivistää yhteen kauhu-, seikkailu, toiminta-, ja jopa fantasiaelokuvien piirteitä omalla upealla tavallaan. Ensimmäisen osan piirteet on säilytetty ja mukaan on heitetty lisää aineksia, joten monipuolisuudesta ei voi missään tapauksessa valittaa. Toinen seikkailu on ehdottomasti sankarin rankin ja paras. Juonenkulku on sujuvampaa, miljööt kauniimpia ja fantastisempia, ja henkilöiden keskeinen kemia toimivampaa kuin muissa osissa. Klassikkomaine on taattu.

Arvosteltu: 12.05.2012

Lisää luettavaa