Ikiru - tuomittu (1952)
- Alkuperäinen nimi:
- Ikiru
- Tuotantovuosi:
- 1952
- Ohjaajat:
- Akira Kurosawa
- Pääosissa:
- Haruo Tanaka, Shinichi Himori, Takashi Shimura
- Maat:
- Japani
- Pituus:
- 143 min
- Genret:
- Draama
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (489): 
Oma pikatuomio
Virkamies Kanji Watanabella (Shimura) on vatsavaivoja. Hän saa tietää, että hänellä on syöpä ja elinaikaa on jäljellä puoli vuotta. Yllättävä tieto lähestyvästä kuolemasta ajaa hänet miettimään elämäänsä. Hän rellestää urakalla ja yrittää löytää merkityksen elämälleen, mutta yritys on traagisuudestaan huolimatta enemmänkin koominen. Watanabe muistaa byrokratian rattaisiin jääneen aloitteen asumista kohentavasta puistosta ja hän runnoo kyseisen projektin läpi piittaamatta yakuzan pelotteista tai byrokratian hitaudesta. Puisto valmistuu ja Watanabe menehtyy. Hautajaisissa hänen työtoverinsa miettivät, tiesikö Watanabe kuolevansa vai oliko se yllätys.
Kurosawan ankara ja vakava draama on synkeästä aiheestaan huolimatta optimistinen elokuva. Hallisevana ajatuksena on ihmisen kyky saada jotain aikaan ja elämän arvo. Valitettavasti tämä elämänä tunnettu liekki palaa kirkkaiten ennen sammumistaan.
Takashi Shimura tekee kuolevana virkamiehenä erinomasta työtä. Watanaben ahdistuksessa on todellista tragediaa ja niissä kohtauksissa, joissa selvitetään hänen viimeistä ristiretkeään, joka oli 30 vuotta työpöytänsä takana piilotelleen hissukan lopullinen ponnistus. Onneksi se vielä oli vaivan arvoista ja merkityksetön ja hijainen elämä oli lyhyen ja sitäkin arvokkaamman hetken ajan merkityksellinen ja voimakas.
Ikiru ei kuitenkaan ole virheetön elokuva. Kerronta on hidasta ja ratkaisu pysyä etäämpänä päähenkilöstä ei tunnu täysin hallitulta. Onneksi kyseisellä ratkaisulla luodaan hienoista mysteeriä Watanaben ympärille ja samalla kohotetaan mitätön virkamies esimerkillisen ihmisen asemaan. Katsoja myös tietää, että tässä tapauksessa myös ansaitusti.
Erinomainen elokuva, mutta hienoinen kankeus estää olemasta täydellinen mestariteos.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 10.12.2005
Katsottu: DVD
Tämä elokuva oli ensimmäinen Kurosawan ei-samurai-leffa jonka näin. En yksinkertaisesti ollut ajatellut, että tuo legendaaristen samuraileffojen isä osaisi luoda muunkin tyyppisiä elokuvia. No, tämä teos kuitenkin vakuutti minut, Kurosawa on nero, oli aihe mikä tahansa.
Kanji Watanabe (Takashi Shimura) on noin 60 vuotias mies, joka on koko elämänsä tehnyt tylsää toimistotyötä. Tarkalleen ottaen hän on joka päivä leimannut loputtomia kasoja asiakirjoja. Eräänä päivänä hänen elämänsä saa kuitenkin yllättävän käänteen, jollaista kenenkään ihmisen ei tulisi kokea. Hänellä todetaan pahalaatuinen syöpä, ja elinajaksi arvioidaan korkeintaan puoli vuotta. Hän ei ole tyytyväinen elämäänsä, ja haluaa kokea uusia asioita. Ennen kaikkea hän haluaa tehdä jotain, joka ei mene täysin hukkaan.
Elokuva on loppuen lopuksi melko tuttua Kurosawaa. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja, etenkin päähahmo, jonka tragedia on todella koskettava. Näyttelijät hoitavat työnsä hyvin, vaikkei mitään uskomattomia roolisuorituksia nähdäkään. Kameran käytön osalta elokuva näyttää myös melko tutulta Kurosawalta.
Vaikka elokuvan teema pyöriikin vahvasti kuoleman ympärillä, itse elokuva kuitenkin keskittyy elämään. Aikaan, joka meille on annettu maan pinnalla elämiseen. Elokuva tosiaan laittaa miettimään omaa elämäänsä. Mitä jos vanhana huomaa, että koko elämä on valunut hukkaan, eikä ole kokenut asioita joista nuorena unelmoi? Tälläisiä ajatuksia elokuva minussa herätti.
"It's like commiting a suicide if you know yourself a cancer."
nimimerkki: Scuzzball
Pisteet:
Arvosteltu: 12.08.2004
Katsottu: DVD
