Ice Age 3: Dinosaurusten aika (2009)

Huimaa menoa ja perhejuttuja.

Tätä nykyä näyttää olevan pikimminkin sääntö kuin poikkeus, että suosittu leffa saa ainakin kaksi jatko-osaa. Sittenpähän ei tarvitse aina uudelleen luoda uusia hahmoja ja maailmoja, vaan voidaan kierrättää vanhaa ja kaikki tykkäävät, kun näkevät tutut ja turvalliset tyypit kerrasta toiseen yhä uusissa seikkailuissa. Siis ”wau”, ihan kuin tv-sarjoissa!

Ice Age on jääkauden elävät valkokankaille heittänyt komediallinen perheanimaatio, joka niin ikään on venynyt sarjaksi asti. Sen pariin uskaltaa vähän pienemmätkin katsojat jättää vaikka ihan yksikseen. Kolmososassa esimerkiksi nähdään huima takaa-ajokohtaus, jossa sapelihammastiikeri Diego (Leary) yrittää napata sorkkaeläintä päivällisekseen, mutta lopputulos on perin juurin kiltti ja lapsiystävällinen. Vauhdin ja huikeiden kuvakikkojen voimaan Ice Age 3 kuitenkin nojaa. Elokuva on niin vuorikiipeilyä, takaa-ajoa, kaarnanpalalla laskettelua ja muuta mukavaa pullollaan, että sen voisi katsoa toimivan jopa jonkinlaisena videopelin promomateriaalina. Menon ja meinigin varjolla sarjan ensimmäisestä osasta tutut mammutit ja heidän ystävänsä pyrkivät pelastamaan jään alle kätkeytyneeseen paratiisiin kadonneen laiskiaisenhöppänä Sidin (Leguizamo). Tehtävä ei ole helppo, sillä paratiisia asuttavat mammuttejakin suuremmat dinosaurukset, ja kaiken kukkuraksi Ellie-mammutti (Latifah) odottaa vauvelia.

Kuten vihreän jätti Shrekin seikkailujen viimeisessä osassa, Shrek 3:ssa, Ice Age 3:ssa perheasiat toimivat koko elokuvan punaisena lankana. Mutta toisin kuin Shrek 3:ssa, ei tässä rainassa kolistella ihan vitsilaarin pohjia ja tarvota kuluneimpia polkuja. Vaikka elokuvassa paahdetaan useaan otteeseen kuin vuoristoradalla, sen dialogikohtaukset kuulostavat silti siltä kuin niitä olisi joku kirjoittanut ainakin tovia pitempään ja johonkin muualle kuin vain toilettipaperin takapuolelle. Tällä en tarkoita, että Ice Age 3 olisi yllättävä ja syvällinen komediallinen draama perhe- ja ystävyyssiteiden muovautumisesta. Sen sijaan kyse on kivasti viihdyttävästä lastenleffasta, jossa on hippunen viisaita ajatuksia.

Ice Age 3:n kehnoin osuus liittyy sen esittelemään täysin uuteen hahmoon, näätään nimeltä Buck (Pegg). Buckin pitäisi selvästi olla karskin mutta kajahtaneen metsien miehen karikatyyri. Tosi asiassa Buck on tylsä kliseekimppu, jonka elämöinti ei naurata ketään. Harmi kyllä tämä epeli saa elokuvassa suurin piirtein yhtä paljon kuva-aikaa kuin vanha tuttu mammuttipariskuntakin. Kaikkiaan elokuvan hauskimmasta osuudesta vastaa jälleen kerran Jyrsis, pieni mutta puhumaton oravankutale. Jyrsiksen slapstick-venkoilut ovat sukua Kelju K. Kojootti -piirretyille. Ice Age 3:ssa näkyy myös muiden animaatioiden vaikutteita ja pieniä kumarruksia suuntaan jos toiseen. Esimerkiksi Don Bluthin Maa aikojen alussa lienee toiminut yhtenä tämän elokuvan tekijöiden innoittajista ja Studio Ghiblin henki taas näkyy sekä Sidin että kodaman näköisessä lumiukossa.

Visuaaliselta anniltaan Ice Age 3 on karvantarkkaa työtä, mitä nyt lumimaisemia ja viidakkoparatiisia näyttävät olleen tekemässä ihan toisistaan poikkeavat porukat. Lumen ja jään keskellä on näkyvissä vain tyyliteltyjä kuusia, kun taas paratiisin puolella kasvit ovat pullollaan yksityiskohtia. Mutta kuka niitä maisemia katselee, kun Jyrsis ja Sid kumppaneineen ovat niin ihkuja ja hassuja...

Söpö
Ylläpitäjä, 695 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 01.07.2009
Katsottu: Teatterissa

Show`n varastaa sekopäinen Buck-näätä.

(Arvostelu koskee suomeksi dubattua versiota.)

Ice Age is back! Mammutit Manny ja Ellie odottavat perheenlisäystä, ja ovat asettumassa aloilleen. Diego-sapelihammaskissa on eroamassa ystävistään, Mannysta, Elliestä ja Sid-laiskiaisesta. Sid löytää kolme munaa – dinosauruksen munaa. Näistä kuoriutuu kolme pientä (pientä!?!) Tyrannosauruksen poikasta, ja Sid huomaa joutuneensa niiden ´´äidiksi´´. Tästä ei luonnollisesti tykkää T-Rex mami, joten Sid alkaa olla vaikeuksissa. Mukaan sotkuun tempautuvat myös Manny ja Ellie, sekä Diego, eli ystävykset ovat koossa jälleen. He joutuvat maanalaiseen maailman, jossa dinosaurukset elävät yhä, ja nyt heidän olisi päästävä pois. Pahempi juttu. Elokuvassa nähdään myös uusi tuttavuus – sekopäinen Buck-näätä.
Sivujuonena on Jyrsis-oravan ikuinen tammenterhonsa jahtaus.

En ole nähnyt aiempia Ice Age-leffoja (tiesin että Buck-näätä on uusi tuttavuus, vain Finnkinon esittelystä) joten on paha ruveta kolmatta osaa niihin vertailemaan. Kolmas osa kuitenkin herätti mielenkiinnon sarjaa kohtaan – kyseessä on yksi parhaista animaatioista, mitä on pitkään aikaan tullut nähtyä.

Elokuvassa on yksinkertaisesti loistava tunnelma. Elokuva kulkee juuri sopivaa vauhtia, ja mukana pysyy koko leffan ajan. Leffa on juuri sopivan pituinenkin. Läpi leffan keston mukana kulkee humoristinen tunnelma, jota luovat hyvin välillä näytettävät kohtaukset Jyrsiksen tammenterhojahdista. Buck-näätä taas on ihan helkutin hauska, niin pelkkänä hahmonakin, kuin laukomiensa vitsien ansiosta. Eivät muutkaan hahmot mitenkään tylsiä ole, mutta nämä kaksi hahmoa yksinkertaisesti varastavat koko show`n. Elokuvan ainoa huono puoli onkin, että mutu hahmot jäävät aivan liian taustalle. Diego onnistuu naurattamaan ainoastaan yhden kerran elokuvan alussa, ja mammutit ovat kuin puhuvia puupökkelöitä. Mukana on myös jonkinlaista perhedraamaa, mutta animaatioille tyypillinen sudenkuoppa vältetään, eli jutut eivät ylly liian imeliksi.

Visuaalinen toteutus on hienoa. Maisemat ja hahmot on upeasti animoitu, värit pääsevät oikeuksiinsa, hahmot ovat kutakuinkin realistisen näköisiä, ja tietysti 3-D-tekniikka saa kaiken näyttämään todella hienolta. Suomenkielinen ääninäyttelykin on pääosin hyvää. Ylinäyttelyyn ei sorruta, ja kukin ääninäyttelijä tuntuu eläytyvän roolinsa hyvin, suurin osa äänistä kuulostaa luonnolliselta, ei teennäiseltä, kuten suomidubbauksissa yleensä. Dialogi on toteutettu yllättävän hyvin.

Ohjaus on loistavaa. Carlos Saldanha ja Mike Thurmeier onnistuvat ohjaajan hommissa hyvin. Filmi yllätti vauhdikkuudellaan. Etenkin loppupuolella filmi käy hyvinkin vauhdikkaaksi, eikä tämä ole huono asia – päinvastoin. Vauhdikkuus luo tunnelmaa ja hyvin, ainakin Ice Age 3:n tapauksessa. Musiikkikin on hyvää ja sopii tunnelmaa, kuten hyvän leffamusiikin kuuluukin – ja musiikit eivät myöskään jää liika taustalle, vaan ne huomaa. Ei tule sellainen olo, että ´´hei, oliko tässä elokuvassa musiikkiakin´´.
Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä animaatio, joskaan ei aivan täydellinen. Täytyy jossain vaiheessa katsastaa sarjan muutkin osat.

vomppa
Käyttäjä, 49 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 17.08.2009
Katsottu: Teatterissa

Meno on hurjaa alusta loppuun.

Manny (Ray Romano) ja Ellie (Queen Latifah) odottavat perheenlisäystä, joka auttamatta vaikuttaa ympäristöön. Diego (Denis Leary) aikoo lähteä omalle tielleen ja Sid (John Leguizamo) taas löytää kolme munaa, joiden varsinainen äiti ei ole mitenkään ystävällinen tapaus. Pelastusretkue lähtee siis mukaan ja Crash (Sean William Scott) ja Eddie (Josh Peck) ovat tietysti mukana, joskin seutu minne on mentävä on vaarallinen, joten sekapäistä sekapäisempi näätä Buck (Simon Pegg) on apuna ja oppaana. Sivujuonena on luonnollisesti omituisen jyrsijän (Chris Wedge) kohtaaminen lajitoverinsa (Karen Disher) kanssa ja tärkeysjärjestys on syytä järjestää uudelleen.

Kolmannessa osassa Ice Age palaa siihen mikä teki ensimmäisestä osasta erinomaisen viihdyttävän: vahva lähtökohta mikä kannattaa koko tarinan mitan yli eikä sivujuoni ole muuta kuin sivujuoni. Komedia ja draama toimivat saumattoman hauskasti yhteistyössä eikä erinomaisen ilmeikäs animaatio ole yhtään haitaksi. Erityisen epäpätevän, joskin hyväsydämisen Sidin Roolissa John Leguizamo on erityisen dramaattinen ja tarina pitää hänet taustalla. Manny on menettänyt kyynisyytensä ja Diego on joviaali kumppani muille eikä varsinaista sisäistä konfliktia päähenkilöissä ole, mikä onkin ymmärrettävää kolmannen elokuvan ollessa kyseessä, joten tuttu näyttelijäkaarti tekee työnsä rutiinilla, mitä ei pidä katsoa negatiivisessa mielessä. Simon Pegg kirjaimellisesti varastaa shown sekapäistä sekapäisempänä Buckina joka tulkitsee jälkiä, kertoo hurjia kertomuksia edesottamuksistaan ja muutenkin on hurja näätä joka myös muistaa asioiden oikean järjestyksen. Sekapäisen jyrsijän sivujuoni taas on silkkaa romanttisten kohtausten riehakasta parodiointia, joskin ehkä liiankin alleviivaavaa hauskuudessaan ja sen päätös päättää luonnollisesti elokuvan.

Meno on siis hurjaa alusta loppuun ja dialogi pysyy asianmukaisesti asiassa, mutta silti omia latuja kulkevana. Viittauksia on luonnollisesti mukana kokeneempien katsojien riemuksi, joskin ne ovat pääasiana vain sivujuonessa.

Kokonaisuus ottaa askeleen kohti parempaa ja Carlos Saldanha osoittaa olevansa osaava ohjaaja, joskin parantunut käsikirjoitus on varmaankin enemmän syynä siihen. Pakko on se myöntää, mutta sekapäinen Buck on hupiveturi kokonaisuudelle joka ilman tätä sekapäistä, mutta kiistattoman pätevää näätää olisi varsin keskinkertainen seikkailu.

Jurpo
Tähtääjä, 628 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2010
Katsottu: Kotona