Hurjapäät: Tokio Drift (2006)

Sean (Lucas Black) on amerikkalainen nuori, joka ottaa leffan alussa kaahailu matsia wannabe- nuijan, Clayn, kanssa. Sean ja Clay tietysti romuttavat autot. Clay pääsee kuin koira veräjästä, mutta Seanille tämä on jo kolmaskerta kun hänet tuomitaan liikennerikkomuksista. Seanilla on kaksi valintaa: lähteä isänsä luo Japaniin tai nuorisovankilaan. Mutta kun Sean pääsee Tokioon, hän alkaa taas driftaamaan.

Siinäpä elokuvan juoni. Ei mikään kovin hyvä juoni? Ei sen tarvitsekaan olla, nythän puhutaan Hurjapäät -elokuvasarjan kolmannesta osasta. Juoni on vain tekosyy, että päästään näkemään hyvän näköisiä typyköitä ja driftaamista.

Näyttelijät on valittu huonosti. Lucas Black ei yksinkertaisesti ole oikea henkilö esittämään alaikäistä, koska hän näyttää pitkälti yli kaksikymppiseltä. Kukaan näyttelijöistä ei osaa näytellä.

Jos leffasta jotain hyvää hakee, niin se on nimenomaan todella hienot autot ja hyvännäköiset tytöt. Myös kaahailukohtaukset ovat nättiä nähtävää. Hurjapäät: Toki Drift ei ole mikään loistoelokuva, mutta ajankulutukseen se on oiva valinta.

Pisteet:
Arvosteltu: 10.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

MiiCa
Käyttäjä
62 arvostelua

Amerikassa ei kannata kolaroida rikkaiden pentujen kanssa, mutta Japanissa kylläkin. Amerikkalaisvinkkelistä kerrotussa ja länsimaalaistäytteisessä Hurjapäät: Tokio Drift (Fast and the Furious: Tokyo Drift, 2006) -kaahailussa nuori jenkkitomppeli (Lucas Black) välttää vankilareissun muuttamalla Japaniin upseeri-isänsä luokse.

Hurjapäät-elokuvat on tunnettu komeista autoistaan, vähäpukeisista naisistaan ja hurjista kilpa-ajoistaan. Tuottaja Neal H. Moritz vaihtoi kolmatta osaa varten koko tuotantoryhmän ja tapahtumapaikan Tokion yöhön, jossa kiiltävät ajopelit kuskeineen ottavat mittaa toisistaan taitolajissa, jota kutsutaan driftaukseksi.

Koko puolitoistatuntinen rakentuu ohjaaja Justin Linin energian varaan. Samaa energiaa ei käsikirjoitukseen ole eksynyt henkilöhahmoja rakentamaan, saati kunnollista tarinaakaan luomaan. Tokio on pelkkä kulissi, jonka pahvisuutta ei pystytä peittelemään, sillä japanilainen kulttuuri ei käsikirjoittajatiimin hoivissa ole saanut juurikaan jalansijaa.

Näyttävät kilpailut vievät pääosan näyttelijöiltä, joista kehuttavia tapauksia ei löydy japanilaissankaruutta edustavan Sung Kangin lisäksi. Ainakin piristysruiskeena driftaus on jännittävämpää katseltavaa, sillä ajopelejä on käytettävä taidolla ja pidettävä ehjinä, toisin kuin aikaisemmissa osissa. Päähenkilö heitetään untuvikkona ajopeleihin, joita hän ei hallitse, mitä voidaan pitää myönteisenä kehityksenä.

Itseironiaa vilisee siellä sun täällä, joten ainakin elokuvan pinnallisuus on kieli poskessa ymmärretty käyttää omaksi edukseen. Japanilaisen kulttuurin sivuuttaminen on kuitenkin erhe, josta joutuu maksamaan. Sykkivien ja näyttävien kilpa-ajojen maailmassa aika ei käy pitkäksi, mutta lopputekstien laskeutuessa jokainen nähty kuva on jo ehtinyt pyyhkiytyä mielestä. Sitäkin voidaan pitää myönteisenä kehityksenä.

nimimerkki: Martin van Wetten

Pisteet:
Arvosteltu: 28.06.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Martin van Wetten
Vieras