Huominen ei koskaan kuole (1997)
- Alkuperäinen nimi:
- Tomorrow Never Dies
- Tuotantovuosi:
- 1997
- Ohjaajat:
- Roger Spottiswoode
- Pääosissa:
- Joe Don Baker, Jonathan Pryce, Judi Dench, Michelle Yeoh, Pierce Brosnan, Teri Hatcher
- Maat:
- Iso-Britannia/USA
- Pituus:
- 119 min
- Genret:
- Toiminta, Seikkailu
- Elokuvasarja:
- Salainen agentti 007 ja tohtori No, Salainen agentti 007 Istanbulissa, 007 ja Kultasormi, Pallosalama, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, Elät vain kahdesti, Timantit ovat ikuisia, Elä ja anna toisten kuolla, 007 ja kultainen ase, 007 - rakastettuni, Kuuraketti, Erittäin salainen, Octopussy, 007 ja Kuoleman katse, 007 vaaran vyöhykkeellä, 007 ja lupa tappaa, 007 ja kultainen silmä, Huominen ei koskaan kuole, Kun maailma ei riitä, Kuolema saa odottaa, Casino Royale, 007 Quantum of Solace
Jaahah... Jälleen kerran Kolmas maailmansota kolkuttaa ovella vaihtoehtotodellisuudessa, jossa Britannia ei ole menettänyt suurvalta-asemaansa. James Bondilla (Brosnan) on vain kaksi päivää aikaa ratkaista juttu tai käy huonosti. Elokuva siis kasaa Bondin kaikkein kliseisimmät juonikuviot yhteen, ja koko paketti kruunataan Timothy Daltonin jälkeen kaikkien aikojen huonoimmalla, karismattomimmalla ja ärsyttävimmällä Bondilla eli Pierce Brosnanilla. Minulla ei sinänsä ole mitään Bond-leffojen tiettyä kaavamaisuutta vastaan - päinvastoin, elokuvasarjan tietyt pysyvät elementit ovat koko sarjan ja myös yksittäisten elokuvien koossapitävä voima, ja hyvän ja pahan taistelu on ihan hyvä tarinan perusidea - mutta Huominen ei koskaan kuole ei yksinkertaisesti onnistu tuomaan Bond-elokuvien konseptiin mitään uutta.
Juoni on käsittämätöntä huttua. Kuinkahan moni media-alan suuryrityksen omistaja juonii sodan vain jotta saisi lehdilleen lisää levikkiä. Lisäksi stoori leviää joka suuntaan ja Bond-säntäilee ympäri maailmaa tuhoamassa paikkoja ilman sen kummempaa syytä. En myöskään pidä Brosnan-Bondien haudanvakavasta asenteesta. Onhan niissä nyt vähänlaisesti huumoria, mutta Conneryn ja Mooren elokuvat erottuivat edukseen agentti- ja toimintaseikkailujen massasta juuri omaperäisyydellään ja kepeällä otteellaan. Brosnanin kauden tekeleitä taas leimaa se, että ne on tehty "vakavammin", mikä tämmöisen räiskeen keskellä lähentelee puuduttavuutta. Jos asiaa haluttiin lähestyä ei-niin-humoristisesti, olisi kannattanut valita "Casino Royalen" ja Daniel Craigin aikustunut ja hienovaraisempi tyyli. Tällaisia toimintasekoiluja kun on kolmetoista tusinassa.
Oli tässä kuitenkin pari hyvääkin ajatusta. Saksalaisittain puhuva, erikoiseen kidutukseen erikoistunut pahiksen apuri on aika hauskaa seurattavaa ja tuo tuulahduksen vanhojen Bondien ajoittaisesta komediasta. Muilta osin Huominen ei koskaan kuole onkin sitten vähän väsähtänyt ja turhan vakavissaan tehty äksön-pläjäys.
Etelä-Kiinan merellä Kiinan ilmavoimat ja Brittien laivasto joutuu keskenään pieneen rähinään. Maat syytelevät toisiaan ja kolmas maailmansota on lähellä. Brittien tiedustelupalvelu kuitenkin uskoo, että mediamoguli Carver (Pryce) on koko homman takana. He lähettävätkin James Bondin (Brosnan) tutkimaan asiaa. Ja Bondilla on vain 48 tuntia aikaa tutkia juttu.
Vähän vaikea käsittää, miksi tämmöinen pläjäys on tehty. Tätä katsellessa tulee olo, että tämä Bond on tehty vain siksi, että kassakoneet saataisiin laulamaan iloisesti. Tämä on selkeästi Bondien huonompaa osastoa. Ei tämä kuitenkaan ihan huonoin Bond sentään ole. Tosin tämä on Brosnanin toiseksi huonoin Bond Die Another Dayn jälkeen.
Ensinnäkin juoni ja käsikirjoitus oli kasattu hätäisesti. Juoni on vähintäänkin sekava ja se kulkee varsin poukkoilevasti. Bond vain rynnii paikasta toiseen. Juonessa ei ollut muutenkaan paljon tolkkua. Ei ole mitenkään älykäs idea pistää jotain mielipuolta mediamogulia aloittamaan sota, jotta hänen lehdet ja TV-uutiset saisivat jutunjuurta. Myöskää käsikirjoituksessa ei ollut paljonkaan järkeä. Bond vain heittelee kuivia vitsejä. Ovathan Connery ja Moorekin laukoneet kuivia vitsejä, mutta tässä Brosnanin vitsit ovat yhtä kuivia kuin Saharan autiomaa. Ja toteutus oli aika onneton. Ainoa tarkoitus oli vain tuhota paikkoja. Etenkin takaa-ajo Saigonissa oli varsin naurettavaa katseltavaa.
Hahmopuolikaan ei oikein toimi. Elliot Carver on Bond-pahikseksi varsin tylsä ja ajoittain jopa ärsyttävä. Eikä myöskään Carverin näyttelijä Jonathan Pryce auta tässä asiassa yhtään. Muutkaan pahikset eivät ole yhtään sen vakuuttavampia. Pierce Brosnan hoitaa homman kuitenkin varsin tutulla rutiinilla. Myöskin useimmat muut näyttelijät hoitavat hommansa varsin hyvin.
Kun Bondin mammuttiviholliset on kuopattu, nousee vielä yksi iso pahis uhkaamaan maailmanrauhaa: media. Kiitettävästi vanhalla Bondin kaavalla kulkeva elokuva tuntuu toimivimmalta vasta parin katselukerran jälkeen.
Kun uutisissa ei ole tarpeeksi verta ja mättöä, mediamoguli Elliot Carver (Pryce) päättää käynnistää kolmannen maailmansodan ihan ite. Bond, James Bond, on kärppänä ukkelin kintereillä, sillä muut isot pojat (ja tytöt) eivät jostain syystä halua leikkiä sotaa.
Brosnanilla on tarpeeksi virnettä suupielessä ja mediamogulin vaimo (Teri "Lois Lane" Hatcher) tarpeeksi hemaiseva, jotta vanhat Bondit tulevat helposti mieleen tätä katsoessa. Ruutia on vain käytetty enemmän ja menossa ollaan niin tiukasti etukenossa, ettäh. Mukana on myös yksi paha germaani, joka nostattaa suorastaan nostalgisia viboja.
Erityisen maininnan ansaitsee Jonathan Pryce pääkonnana. Mies venyy rooliin kuin rooliin, jopa kaiken tämän teknohäslingin keskellä pieni ja harmaa äijä onnistuu luomaan vanhoihin Bond -konniin verrattavan suurpahiksen. Ei totisesti mikään helppo homma.























































