Full Metal Jacket
Keskiarvo
Arvostelut (8): 
Pikatuomiot (448): 
Oma pikatuomio
- Tuotantovuosi:
- 1987
- Ohjaajat:
- Stanley Kubrick
- Pääosissa:
- Adam Baldwin, Arliss Howard, Matthew Modine, R. Lee Ermey, Vincent D'Onofrio
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 116 min
- Genret:
- Sota
Voin vain uskoa ja toivoa että oikea armeijaelämä on varmasti amerikassa tälläistä. Mutta ei siitä sen enempää.
Sanotaan se tähän alkuun heti. Full Metal Jacket on kaikessa komeudessaan paras Sotaelokuva mitä on valkokankaalle tehty.
Näyttelijät olivat hyvin valittuja ei suuren luokan näyttelijöitä. Kubrickin kameran käyttö ja pitkät kuvaukset ovat mannaa. Mutta ennen kaikkea tässä elokuvassa on vaan niin paljon munaa ettei muille jää tilaa. Soundtrack on ehdottomasti maailman parasta tavaraa. Elokuvan ainoa huono puoli että se läsähtää lopussa hieman mutta se on sivuseikka.
Tarina alkaa armeijan siisteistä parakeista ja huutavasta kessusta joka tekee tilit selväksi jokaisen alokkaan kanssa. Näistä junteista pitäisi tulla tappajia mutta tuskinpa vaan. Vincent D´Onorfion esittämä vähän hidasälyinen Leonard joutuu kersantin julman kohtelun kohteeksi heti alussa ja eikä loppua näy vasta kuin Leonardin omasta toimesta.
Koulutusjakson jälkeen päästäänkin sitten itse asiaan elikkäs sodan tantereelle Vietnamiin katselemaan charlien menoa. Meno on coolia mutta julmaa samalla. Äijät ovat kovia ja heitot sen mukaisia. Varsinaista sodan hurmosta tämä elokuva ei ole mutta se näyttää ehkä karumman puolen kaupunkisodasta ja on upeasti kuvattu kuten aikasemmin mainitsin.
Elokuvaa on kovassa arvostuksessa eikä taida olla suomalaista inttijätkää, joka ei tätä olisi alokas aikana nähnyt.
Ehdottomasti katsomisen arvoinen vielä kun Blu-Raylle tämän saa nykyään.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.09.2008
Katsottu: Kotona
Vietnamin sota ei ole mitään leikkiä. Jo ennen ammattitaitoisen väkivaltaisen hullun kouluttajan, kersantti Hartmanin (Ermey) kohtaamista heidät alistetaan alastomaan rituaaliin. Sen jälkeen ei meno muutu yhtään sen terveemmäksi kun armoton kouluttaja murskaa identiteetit ja kokoaa ne uudelleen tappajiksi. Sotamies Pelle (Modine) määrätään palvelemaan valokuvaajana, joskin saman saapumiserän Gomer Pyle (D'Onofrio) osoittaa oppineensa liiankin hyvin ja tappamalla jo ennen Vietnamiin pääsyä. Koulutuksen jälkeen seuraa laivaus Vietnamiin missä Pelle pääsee todistamaan useita erilaisia kohtauksia joita voi luonnehtia vain irvokkaan absurdeiksi. Kaiken huipentumana hän tulee myös tappajaksi.
"To show our appreciation for so much power, we keep heaven packed with fresh souls! "
New Yorkissa kasvanut, mutta pääasiassa Isossa-Britanniassa vaikuttanut erakkonero Stanley Kubrick iskee Vietnamin sodan muodostamaa traumaa pikimustalla huumorilla ja tiukalla realismin vaikutelmalla joka on irvokkuudessaan jotain hulvatonta. Asian irvokkuutta vielä lisää se tosiasia että monia vastaavia tapahtumia todistetusti tapahtui Vietnamin sodassa ja vielä iljettävämpiäkin ja kokonaisuus on tehokas.
"You will be a minister of death praying for war. "
Perfektionisti Kubrick pieksää näyttelijäjoukosta esiin hurjia suorituksia. Matthew Modine rapistuu selkeästi tappajaksi ja D'Onofrion lihotusennätys ei ole myöskään mitään huonoa: kömpelöstä paksumahasta tulee tehokas tappaja jonka katse on pysyvästi kilometrin päässä ja kaiken kruunaa R. Lee Ermeyn raivohullu, hattupäinen, lonkalta solvaava, räpyttelemätön ja peruslukemilla kiistatta pysyvä karjunta missä mielikuvituksellisen tylyä solvausta ja ivaa tulee ylituotantona eikä toista itseään kertaakaan.
"What is your major malfunction, numbnuts? "
Kokonaisuus on brutaali, sarkastinen, tyly ja irvokas kuvaus tappajista ja siitä kuinka heitä luodaan. Siihen tarvitaan hullun ammattitaitoista tappamista ihmisen sielua kohtaan ja erityisesti siihen tarvitaan paikka ja keinot tulla tappajiksi. Toisin kuin kersantti Hartman sanoo niin partasuisen erakkoneron Full Metal Jacket ei ole mikään mickey mouse-shit, vaan []its got guts and guts is enough.
Pisteet:
Arvosteltu: 06.08.2008
Katsottu: Kotona
“Seven-six-two millimeter. Full. Metal. Jacket.”
Apocalypse Now’n ja Platoonin lisäksi Vietnam-sotaelokuvien aatelistoon kuuluu Stanley Kubrickin ohjaama Full Metal Jacket, jota allekirjoittanut pitää mainitusta kolmikosta parhaana kuvauksena sodan kauheudesta, järjettömyydestä ja monesta siihen liittyvästä asiasta.
Full Metal Jacket ei kuitenkaan ole aivan täysiverinen sotaelokuva rintamakuvauksineen, mikä juuri onkin leffan suuri vahvuus, se ei myöskään ole tyylittelevä tai ylipitkä. Tarina jakautuu selvästi kahteen eri osaan, jotka molemmat ovat hyviä, mutta joista toinen on paljon mielenkiintoisempi ja mukaansatempaavampi. Kyseessä on siis merijalkaväkialokkaiden koulutusjakso, joka päättyy kuuluisaan kohtaukseen vessassa.
Sitten tarina jatkuukin rintamalla, Vietnamissa. Sota näytetään hulluna, suorastaan paradoksaalisena ja raakana maailmana, jossa ”Born to Kill” –iskulause elää rinnakkain rauhanmerkin kanssa samalla kun jenkkien helikopteri kyntää konekiväärillä kuolemaa vietnamilaissiviilien keskuuteen. Ihmishenki ei ole enää minkään arvoinen, ja kalma juoksee kintereillä koko ajan, taistelusta toiseen.
“You write ‘Born to Kill’ on your helmet and you wear a peace button. What's that supposed to be, some kind of sick joke?”
Sodan mielettömyys ja pinnan alla vaeltava pasifismi on elokuvan historian aikana tullut esille parhaiten Vietnamiin sijouttuvissa leffoissa. Niin on asian laita myös Full Metal Jacketissa; elokuva ei ole mikään eeppinen isänmaallisuutta ja surkuttelua yhdistävä ooppera, vaan veijaruuden ja hengissä pysymisen kuorruttama kuvaus Vietnamin helvetistä.
Tunnelma elokuvan ajan on koko ajan hyvä, ja julmien tapahtumien jälkeen tarina antaa illuusion toivosta. Tyylikäs loppu Mikki Hiiri –lauluineen kruunaa kokonaisuuden. Full Metal Jacket on rautaa, huumoria ja realismia alusta loppuun.
Pisteet:
Arvosteltu: 29.03.2008
Katsottu: Kotona
"Aivopesun kautta Vietnamiin"
Jos etsitään parasta leffaa Vietnamin sodasta, moni itseään kunnioittava kriitikko sanoo Ilmestyskirja nyt. Coppolan teosta vuotta aikaisemmin ulos tullut Kauriinmetsästäjä on myös varma valinta. Nämä kaksi mahtipontista reippaan 3 tunnin elokuvaa ovat klassikkoja, joita ei saisi sortaa. Näiden eeposten jälkeen oli pitkään hiljaista, likemmälti kymmenisen vuotta ennen kuin herrat Stone ja Kubrick saivat siirrettyä omat Vietnam-leffansa valkokankaalle. Platoonista ja Full Metal Jacketista saatiin saksittua kumpaisestakin ylimääräiset tunnit pois ja käteen jäi kaksi parasta Vietnam-leffaa. No, nyt on historian verhoja availtu ja itse leffaan eli herra Kubrickin Full Metal Jacketiin.
"Without me, my rifle is useless. Without my rifle I am useless."
Full Metal Jacket jakautuu kahtia. Ensimmäiset 45 minuuttia katsellaan helvetillistä merijalkaväen koulutusta, jossa miehistä muodostuu helvetillisiä, tunteettomia tappoeläimiä. Elokuvan alku onkin tämän suola. Simputtajien simputtaja, kersantti Hartman, syöksee tulta suustansa minkä kerkiää. Siitä yrittävät selvitä sekä elokuvan päähenkilö sotamies Joker sekä ylipainosta kärsivä sotamies Gomer Pyle. Alokkaat aivopestään ja heitä kohdellaan huonommin kuin karjaa. Tällä fyysisellä ja etenkin henkisellä helvetillä onkin ikävä päätös.
"How can you shoot women and children?"
"Easy... you don't lead 'em so much."
Sen jälkeen siirrytään itse Vietnamiin. Seuraa suvantovaihe, jossa kuvataan kuinka reportterit syöttävät propagandamatskua kohti kotoista tähtilippumaata. Legendaarisen koulutusjakson päättyessä odottaisi Full Metal Jacketilla samanlaista jatkumoa. Niin ei kuitenkaan käy. Tunnelma latistuu. Ei se huonoksi muutu, mutta pilveltä tippuminen lentokoneen päälle ei kuitenkaan tunnu hyvältä. Loppua kohti Kubrick osoittaa jälleen elokuvallisia lahjojaan ja tarkka-ampuja -kohtaus luo uutta potkua tarinaan. Kaiken kaikkiaan hieno lopetus kaikessa amerikkalaisvastaisessa pasifistisuudessaan.
Roolisuorituksista jäi mieleen lähinnä R. Lee Ermeyn näyttelemä kersantti Hartman, joka muovaa sotilaistaan eläimiä. Kouluttaja Hartmanin nöyryytettävänä oleva sotamies Gomer Pyle (Vincent D'Onofrio) tekee kouluttajansa ohella hienoimman roolin. Pääosaa näyttelevä Matthew Modine on ihan ok sotamies Jokerin roolissaan, tosin syvyyttä Kubrick olisi voinut upottaa herraan entistäkin enemmän. Valkokangasaikaa Jokerille ainakin suotiin. Mainittava on vielä hyvän sivuosaroolin vetävä Adam Baldwin sotamies Animal Motherina.
"A day without blood is like a day without sunshine."
Full Metal Jacket ei varsinaisesti ole sotaelokuva, vaan opettavainen kuvaus ihmisten tyhmyydestä. Ennen kaikkea Kubrick tuo esiin sodan tekopyhyyden. Sotamies Jokerin rinnassa roikkuu rauhanmerkki, mutta kypärässä lukeekin "Born to Kill". Kumpi symboli sanelee säännöt? Tunnetustihan taloon ei mahdu kahta herraa.
nimimerkki: Jaakko Parantainen
Pisteet:
Arvosteltu: 10.01.2007
Katsottu: DVD
Ei mestarikaan aina osu maaliin, sanoi Pele tehtyään vain kaksi maalia ottelussa. Hiukan samaa kaavaa noudattaa ohjaajaguru Kubrickin sotaleffanäkemys Full Metal Jacket, jossa on omat huimat hetkensä, mutta joka latistuu loppupuoliskolla keskitasoa heikommaksi sotadraamaksi.
Kubrick on muokkaillut yhdessä parhaan ystävänsä Michael Kerrin kanssa G. Hasfordin romaania ja saanut leffan alkupuolelle yhden legendaarisimmista sotajaksoista. Tai tarkemminhan kyse on koulutusjaksosta, joka karkottaa herkimmät alokaslupaukset armeijan parista. Ja onhan sotamies Pylen kohtalossa jotain raapaisevaa, jotain käsistä karannutta mahdollisuutta, joka ikään kuin valuu pitkin kaakeliseiniä viemäriin. Hetkeksi täytyy pysähtyä moisen simputuksen kohdalla istumaan ja miettimään.
Toinen segmentti itse sotatantereella voisi olla parempikin. Onhan siinä hetkittäin tunnetta, mutta muuten ei fiilis kovin korkealla ole. Snipereita piisaa ja sodankauheuksia kyllä kuvataan – vaan varsin väsynyttä tahtoo meno olla viime metreillä.
Koko leffa on kuvattu englannissa ja Kubrickin diktaattorimainen ote ajoi Anthony Michael Hallin karkuun projektista. Näyttelijäsuorituksista ei mieleen painunut vielä kolmannellakaan katsastuksella oikeastaan kuin D’Onofrion suoritus alkupuoliskolla.
Parempia sotaleffoja on nähty kourallinen, ja ensimmäisen segmentin olisi suonut näyttelevän suurempaa osaa itse tarinassa. Näinkin meno on kyllä miellyttävää, mutta ei lähelläkään täydellistä. Jollakin sairaalla tavalla poisleikattu ”futista ihmispäällä” –kohtaus olisi sopinut tummasävyiseen tarinaan hyvin. Ja sitä paitsi se olisi sopinut avauskappaleeni vartauskuvaan. No minkäs teet.
Kubrick on tehnyt monta tätä parempaa leffaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.01.2005
Katsottu: DVD
Full Metal Jacket jäi Stanley Kubrickin toiseksi viimeiseksi elokuvaksi. Vei kaksitoista vuotta ennen kuin Kubrick teki viimeiseksi elokuvakseen jääneen Eyes Wide Shutin. Tämä jäi myös viimeiseksi kunnolliseksi Vietnam-elokuvaksi. Tämän leffan jälkeen ei Vietnamin sotaa juuri käsitelty. Full Metal Jacket jakautuu selkeästi kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa ollaan koulutusleirillä ja toisessa osassa ollaankin sodan keskellä.
Elokuvan ensimmäisen puoliskon aikana käsitellään jalkameriväen alokkaiden kouluttamista sotilaiksi. Koulutusupseeri onkin todella häijy tyyppi. Hän pistää koulutettavat lujille ja nöyryyttää heitä monin tavoin. Tilanne menee niin pitkälle, että yhdeltä menee vintti pimeäksi ja syntyy ruumiita.
Toisessa osiossa ollaankin Vietnamin sodan keskellä. Sotaa seurataan erään sotareportterin silmin. Hän saa todistaa sodan järjettömyyttä ja että keltä tahansa voi mennä järki. Sota ei ole seurattavalle komppanialle helppo, sillä koskaan ei voi tietää milloin ja missä vihollisen tarkka-ampujat vaanivat.
Full Metal Jacket on ihan mielenkiintoinen ja erilainen sotaleffa. Elokuva näyttää, ettei sota ole kivaa. Myös näyttelijät tekevät hyvää työtä. Ensimmäinen osio on ihan mielenkiintoista ja hienoa seurattavaa, mutta sotaosio olisi kaivannut hieman syvyyttä. Sotilaisiin ei pääse tutustumaan kunnolla. Sodan järjettömyys sentään tulee ihan hyvin esille. Siviilien elämää olisi kyllä saatu esittää vähän enemmän.
Pisteet:
Arvosteltu: 10.12.2004
Katsottu: VHS
Vietnamin sota on kauheimillaan ja nuoret miehet värväytyvät armeijaan, jotta heistä tulisi sankareita. Olen kuullut kyseisen juonen varmaan 249 kertaa. Siltikin, jostain niin wanhasta ja kierrätetystä voi saada hyviä elokuvia - Vietnamin sota à la Stanley Kubrick.
Matka alkaa koulutuksesta, jonka ensimmäisinä päivinä tulee selväksi, ettei tämä olekaan mitään paukkupurkkapelleilyä. Kersantti Hartman(R. Lee Ermey) sylkee suustaan mitä hävyttömämpiä loukkauksia jatkaen, jatkaen ja jatkaen kuin duracel-pupu ikään ja upottaa näin kyntensä alokkaiden mieliin, jotta heistä tulisi A-luokan sotilaita. Koulutus on hirveää rääkkäystä ja joitain onnettomia nöyryytetään hirveästi. Henkinen ja fyysinen tasapaino laitetaan kovalle koitokselle, mikä lopulta päätyy varsin ironisesti vessaan. Itse sota on jokseenkin eri asia. Vihollinen on kuin joukko Tarzaneita viidakossa, josta ei ikinä tiedä, milloin räjähtää pommi tai tarkka-ampujan laukaus.
Tuohon aikaan, 1980-lvuun lopulla, ilmestyi kaksi suurta sotaelokuvaa vuoden sisällä: Platoon ja tämä. Platoonissa keskityttiin enemmän miesten tuntemuksiin ja koko elokuva on pelkkää sotaa, missä yksilöllisyys ja miesten erilaiset näkemykset inhimillisyydestä ja sotimisen tavoista ryöpsähtelevät esiin. Jotkut menetetään kokonaan, mutta osa palaa, eikä halua muistaa tätä elämänsä kohokohtana. Full Metal Jacketissa sodan kylmyys on samaten hienosti kuvattu ja jenkit käyttäytyvät todella sikamaisesti siviilejä kohtaan, ilman poikkeuksia tällä kertaa.
Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, vaikkeivat ylly pohtimaan eettisiä kysymyksiä, kuten Platoonissa. Kersantti Hartman varastaa luonnollisesti jokaisen kohtauksen, missä on ja Alokas Pylea käy ihan sääliksi. Vietnamin siviiliväestöön filkka ei taas keskity, kun taas Platoonissa sillä oli paljon suurempi jalansija miesten mielialassa. Riisipeltoa kyntävät farmarit jätetään suurimmalta osalta rauhaan mutta naisten asemaa sodassa on hieman kuvattu - ilotyttöjä, jokaikinen.
Stanely Kubrick tekee ohjaajana taas erinomaista työtä. Jokainen kohtaus, aina koulutuspaikan steriileistä makuuhuoneista, aina Vietnamiin huokuu uskomatonta symmetriaa, lähes jing ja jang - tyylistä tasapainoa, minkä voi nähdä jokaisessa Kubrickin teoksessa. On kuin jokainen asia on juuri niin kuin sen pitäisi olla, ja katsoja ei voi kuin nauttia. Osa jutusta kyllä menee vähän yli, kuten Jeesusksen synttäripäivälaulu, mutta silti Kubrick näyttää hienosti eri tavalla, miten turhauttavaa sota on, tai miten täydellisen pahuuden kasvot ovat täysin erilaiset, kuin odotit.
Pisteet:
Arvosteltu: 07.03.2003
Katsottu: Kotona
Kubrickin sotaleffoista tämä on taatusti julmin. Se on niin inhottava, että katsominen tekee joka kerta ainakin allekirjoittaneen kohdalla häijyä. Heikkohermoiset eivät kestä edes puoliväliin vaan häipyvät niin katsomosta kuin tarinastakin heti alussa.
Leffassa on kaksi osaa. Ensimmäinen keskittyy sotilaskoulutukseen ja toinen tositoimiin Vietnamissa. Tiedä häntä kumpi lopulta etovampaa nähtävää on, mutta ruumiita tehdään kummassakin osiossa. Vaikka määrä vaihteleekin, laadusta ei ole tingitty.
Full Metal Jacketin simputus on yhtä kaukana kotimaisten vääpeli Körmyjen hupirääkistä kuin Alice Cooper talitiaisesta. Pojista ei koulita miehiä vaan tappajia. Joukossa tyhmyys tiivistyy - vaikka ei sitä heti huomaisi. Harvassa ovat ne sinnikkäät, jotka pystyvät vielä kaiken rääkin jälkeen ajattelemaan omilla aivoillaan ja selviytymään.
Filkan keskushenkilö on Matthew Modinen esittämä Joker, joka yrittää sitkeästi säilyttää oman persoonansa läpi joka löylyn. Elokuvan loistavimman roolityön tekee kuitenkin Vincent D'Onofrio pyylevänä Gomer Pylena, jolle omien kengännauhojenkin solmiminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Näitä hemmoja ei juuri päähän taputella. Ei ainakaan hellästi.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.03.2003
Katsottu: Kotona
