Die Hard 4.0 (2007)

Mitä tapahtuu, kun ehta 1980-luvun toimintasankari laitetaan taistelemaan nykypäivän tietokonesukupolven roistoja vastaan näiden omilla aseilla? Luonnollisesti jälkimmäisiä alkaa päätyä reippaaseen tahtiin sairaalaan ja ruumishuoneelle yhtenä tai useampana kappaleena. Vaikka ensiksi mainitun (John McClane, Willis) hiukset ovat lähteneet jo harmaita myöten eivätkä rivipoliisinkaan duunit maistu, lähtee tämä potkimaan jälkimmäisen joukkion pääpomoa (Olyphant) hautaan kun mokoma hakee yhteiskunnalta henkilökohtaista kostoa mehevän rahasumman muodossa. Niistähän koko hommassa on tietty kysymys, kun eivät käsikirjoittajat näemmä rapakon takana näytä kummempaa keksivän.

Juoni taisi sisältää jotain puhetta tietoyhteiskunnan vaaroista, kun taidokas hakkerijoukko uhkaa syöstä sivistyneen tietoyhteiskunnan (USA) kaaokseen. Tähän puoleen leffasta katsojalle ei kuitenkaan jätetä aikaa tutustua, sillä toimintakohtausten väliset ajat vietetään pää polvien välissä surkutellen paukuttelun huonoutta. McClanelle ei tuota ongelmia voittaa helikopteri poliisiautolla tai hävittäjä rekalla, mutta pahiksille sen sijaan tuottaa suunnattomia vaikeuksia hoidella McClane ja tämän ilmeetön kumppani (kovasti sentään yrittävä Long) mitä simppeleimmistäkin paikoista. Ja muistinko muuten kehaista Justin Longia ilmeettömyydestä? Poju on kuitenkin sarallaan täydellinen amatööri, sillä vuosituhannen näyttelijäkyvyttömin Hollywood-tallukka Timothy Olyphant ei näyttele pätkän vertaa: ei hyvin eikä edes huonosti. Hän vain tallustelee paikasta toiseen replojaan persoonattomasti mumisten ja nappaa komeasti paikan alkaneen vuosituhannen toiseksi huonoimmin hoidetulla näyttelijävalinnalla. (Huonoin on Olyphantin ”suoritus” agentti neljäseiskana myöhemmin 2007 julkaistussa Hitmanissa.)

Leffan päätrion johtajassakin on moittimisen varaa: McClane ei lähde pelastamaan maailmaa (siis Yhdysvaltoja, piru vie kun menevät nuo kaksi aina kummasti sekaisin) krapulassa eikä edes rööki suunpielessä. Vaatteita on vähän, mutta ne pysyvät päällä. Edes kiroilla ei saa (sanotaan nyt tähän väliin, että jopa legendaarinen yippee-kay-yay –replakin on siivottu, niin ettei katsojan tarvitse lopussa pettyä) sillä leffaa levittänyt Fox päätti haalia hilloa kasaan poistamalla edelliset sekä 98% verestä ja näin alentamalla rainan ikärajaa, jotta leffan kohdeyleisöksi näin paljastunut yläkoululaisjoukko pääsisi salin ovista sisään.

Tämä totisesti varmaan tuli tarpeeseen, sillä toiminnasta voi nauttia varmimmin, jos on kouluikäinen kakara: räjähdyksiä, ohi ampumista, räjähdyksiä, ohi ampumista, rumalla tietokonetekniikalla toteutettuja räjähdyksiä… Alussa intensiivisyyttä vielä piisaa, mutta lupaavat asetelmat pilataan jo mennen tullen parasta ennen –päiväyksensä ohittaneella rämpimisellä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kliseitä vilisisi pahisten tapaan ihan joka kulman takaa. Sen sijaan toimintaa on viety uusiin paikkoihin ja uusin vastakkainasetteluin, mutta nämä ideat on kaivettu siltä hautausmaalta, jonne muut käsikirjoittajat ovat ne tajunneet haudata. Toiminta ei juuri ole tehokasta, sillä McClane harvoin ottaa ilkimyksistä mittaa kahdenkeskeisen käsirysyn tai ammuskelun muodossa. Tällä menetelmällä homma on hoidettu kunnolla vain alussa ja lopussa, ja kaikki yritykset vastaavaan siinä välillä ovat vain ohimeneviä sutaisuja.

Tämän Len Wisemanin persoonattomalla otteella nimellisesti ohjaaman tekeleen surkeutta on helppo ihmetellä. Se ei juuri viihdytä eikä pätkääkään yllätä vaan saa sijaan kaipaamaan edellisiä osia. Ikääntyvälle Willikselle se on profiilinnosto, Justin Longille se on epäonnistunut haasteenheitto Shia LaBeoufille ja katsojalle se on Die Hard –nimiliitteensä takia valitettavaa pakkopullaa. Jenkkilän ulkopuolella käytetty nimike Die Hard 4.0 kuvaa leffan olemusta huomattavasti titteliä Live Free or Die Hard paremmin. Kyseessä on päivitys, jolla sarja tuotiin nykyaikaan ei niinkään vanhojen leffojen faneille, vaan sellaisena kuin nykypäivän popcorn-yleisön oletettiin sen haluavan. Mutta, kuten jo tuli todettua, tämä on jokaisen pakkokatsaus edellisosien (lähinnä ykkösen) maineen takia. Kun katsotte tämän rainan, niin valitkaa vuokraamon tai kaupan hyllystä edes ns. unrated-versio, jossa ilmeisesti veri saa lentää ja Willis kiroilla. Vaimea yippee sille.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

X-tyyppi
Tykittäjä
61 arvostelua

12 vuotta saatiin odottaa uutta Die Hard elokuvaa, mutta lopulta se kumminkin ilmestyi. Kovaa poliisia John McClanea näyttelee kukas muukaan kuin Bruce Willis. Elokuvan on ohjannut itselleni tuntematon Len Wiseman. Muita näyttelijöitä ovat Justing Long joka näyttelee närttiä Matt Farrelia. Timothy Olyphant näyttelee taas pääpahista Thomas Gabrielia. Elokuvalta en odottanut mitään sillä tiesin että miten ailahtelevaa Die Hard elokuvien taso voi olla. Kun ei toivo elokuvalta liikaa ei voi pettyä ja se kannatti uusimman Die Hard elokuvan suhteen.

Juoni kulkee melko nopeaa tahtia, mutta kumminkin asiat ovat hyvin selvitettyja. John McClane (Bruce Willis) on New Yorkin todellinen sankari. Viime kerrasta kun hän pelasti kaupungin oli kulunut jo 12 vuotta. Hänellä on jo täysyikäinen tytär. McClane lähetetään noutamaan hakkeri nimeltä Matt Farrell (Justing Long). McClane luuli työkeikkaa helpoksi, mutta se oli kaikea muuta kuin helppo. Farrelin asuntoon hyökkää joukko hyvin koulutettuja terroristeja ja McClane joutuu taas ammuskelemaan pysyäkseen hengissä. Terroristit lähetti henkilö nimeltä Thomas Gabriel (Timothy Olyphant). Siitä alkaa sota Gabrielin ja McClanen välillä. elokuva eroaa muista räiskintä elokuvista siten että tässä on käyttetty aikaa juonta keksiessä ja se kannatti.

Bruce Willis tekee hienon roolityön John McClanena vaikka viime kerrasta on kulunut jo 12 vuotta. Tyyli ei ole muuttunut mihinkään, vaikka tukka on lähtenyt ja ikää tullu lisää. Pääpahista näytellyt Timothy Olyphant vetää roolinsa itselleen tyypillisesti eli on koko elokuvan ajan sama ilma naamalla. Pienonen yllätys oli Matt Farrelia näytellyt Justing Long josta tulemme vielä kuulemaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

tiivitaavi
Käyttäjä
8 arvostelua

Kylläpä saatiin odotella pitkään. Tarkalleen 12 vuoden ajan. Nimittäin, että nähtäisiin vanha kunnon machomies John McClane, mies joka on aina väärässä paikassa väärään aikaan. Niin käy myös tälläkin kertaa. Jo neljännen ja (toivottavasti) viimeisen kerran. Ja John McClanena on kukapa muukaan kuin ikinuori Bruce Willis. Muissa rooleissa nähdään pääpahiksena Timothy Olyphant, Johnin tyttären Lucy McClanena Mary-Elisabeth Winstead, sekä Johnin kanssa seikkailevana hakkeripoikana Matt Farrelina Justin Long. Hiukan keltanokkaporukalta tämä näyttää, tietenkin Brucea lukuunottamatta.

Järjestyksessään neljäs osa Die Hard - saagasta markkinoi itseään euroopassa hiukan futuristisella nimellä Die Hard 4.0. Fiksuimmat tajuavat tämän liittyvän tietokoneisiin. Tottahan se on, tietokoneiden kanssahan tässä leffassa paljon värkkäilläänkin. Amerikassa raina kulkee nimellä "Live Free Or Die Hard" joka ei ehkä ole se osuvin nimivalinta. Itse pidän enemmän tuosta ensimmäisestä. Palataanpa ensimmäiseen asiaan ja ensimmäiseen varsinaiseen kohtaan, nimittäin juoneen.

Se vanha tuttu Nykiläis-kyttä John McClane (Willis) - mies höystettynä äärimmäisen huonolla tuurilla - kohtaa sen tutun "dejã-vu" tunteen (jo neljättä kertaa) olemalla jälleen kerran väärässä paikassa väärään aikaan. (Himputti, tästähän on tullut jo McClanen tavaramerkki). Tällä kertaa Johnin täytyi vain simppelistä hakea hakkeripoika Matt Farrell (Long) huostaan ja viedä hänet Washingtoniin. Aseistautuneet terroristit kuitenkin - kappas vain - hyökkäävät Farrellin asuntoon aikeinaan eliminoida Farrell. Ja McClane ilmeistyikin "juuri sopivaan" aikaan. Tilanteesta selviytymisen jälkeen McClanelle ja Farrellille selviää karu todellisuus. Samat terroristit, joita johtaa siis Thomas Gabriel (Olyphant) ja jotka hyökkäsivät Farrellin asuntoon, ovat tekemässä koko Amerikan lamaannuttavaa iskua kohteena maan infrastruktuuri. Ja tämähän isku pistää koko jenkkilän kansan sekaisin. Ja jälleen kerran McClanella on edessään kova iltapuhde terroristien kanssa.

Tämä ennen mainitsemani "keltanokkaporukka" oli kuin olikin aloittelija-tasoa. Ainakin vielä. Ainoa poikkeus oli Matt Farrellin roolissa oleva Justin Long. Heppu panostautui rooliinsa täysin voimin, kovalla yrityksellä, että sai roolin tuntumaan todella realistiselta. Aivan kuin Long olisi itse viettänyt koko nuoren elämänsä kompuuttereiden ääressä. Willis on oma tuttu itsensä konnia ahkerasti turpaan pätkivänä McClanena. Pääkonna Timohty Olyphant yrittää kovasti olla Die Hard sarjain tyylikkäin pahis. No, täytyypä sanoa että yrittämiseksi tämä jääkin. Olyphant ei pääse lähellekkään Alan Rickmanin suoritusta ykkösosassa, eikä edes kolmososan Jeremy Ironsin. No lohdutukseksi Olyphantilla voidaan sanoa, että kakkososan William Sadlerin hän kuitenkin päihittää. Olyphant on aivan liian ilmeetön ja yliyrittävä.

Ja vielä näyttelijöistä mainittakoon, että Johnin tyttöä Lucy McClanea näytellyt Mary-Elisabeth Winstead pyörii siinä keskitasolla. Samoin kuin yhtä terroristiä näyttelyt Maggie Q. No keskitasoa tai ei, kyllähän typykkää katseleekin huolimatta näyttelijäntaidoista. Die Hard 4.0 on hyvä (toivottavasti) päätös Die Hard sarjalle. Toimintaa löytyy paljon ja McClane pääsee ammuskelemaan konnia oikein urakalla. Die Hard -leffojen tavaramerkiksi on muodostunut jokaisessa elokuvassa nähtävä "tajuttoman järjetön" kohtaus. Ykkösessä oli paloletkun varassa pudottautuminen 40.kerroksesta, kakkosessa heittoistuinpelastautuminen räjähtävästä lentokoneesta ja kolmosessa vaijeritiputtautuminen korkealta ilmasta laivaan. No, tässä kategoriassa nelososa vetää vielä paremmaksi. Uskokaa tai älkää, mutta tässä McClane hyppiskelee korkealla ilmassa F-35 hävittäjän päällä ja vielä sen tuhoten. Well Done John!

Myös pari muuta hyvää sanottavaa löytyy. Elokuva alkaa hyvin osuvalla dialogilla vanhentuneen Johnin, Lucyn ja hänen poikaystävänsä välillä. Hieno aloitus elokuvalle. Toiseksi Willisin kommentit purevat myös hyvin myös tässäkin osassa, vaikka kirosanat ovat jääneet vähän vähemmälle. Alkoholi ja tupakka on jäänyt myös pois. No, hyvinhän se McClane näyttää silti hyppelevän. Ja kommentit ovat jälleen kerran paikallaan. Pari seikkaa kuitenkin jäi myös vaivaamaan allekirjoittaneen päähän. Ensinnäkin yksi hyvin omituinen asia. Terroristit puhuvat pääjehulle Gabrielille ranskaa, mutta vastaukseksi kuuluu enklantia. Just joo. Mutta hyvin kommunikaatio näyttää silti herrojen välillä pelaavan. Toinen asia on juonen nopea hyppely ajoittain, jonka seurauksena epäselviä kohtia jää.

Die Hard 4.0 on toimiva kokonaisuus. Kaikki seikat toimivat, eikä mitään suurempaa heikkoutta löydy. Kakkososan se päihittää selvästi, muttei pärjää ykkös - eikä kakkososalle. Kuitenkin hieno päätös sarjalle. Kiitetään ja kumarretaan vielä McClanella. Häntä jaksaa katsoa. Vielä monia kertoja tämänkin jälkeen.

Gabriel: " Text on your gravestone must be -always in wrong place at the wrong time!"

McClane: " How about -Yippie-Ki-Yay Motherfucker!"

Pisteet:
Arvosteltu: 01.07.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Muumipappa
Käyttäjä
72 arvostelua

Kyynisen ja karkeapintaisen John McClanen (Willis) elämässä ei mene kaikki hyvin. Perheasiat eivät ole kunnossa ja yritykset olla isä eivät saa kovinkaan paljoa arvostusta osakseen. Lisäksi hän saa tehtäväkseen hakea erään hakkerin, Matthew Farrellin (Long) FBI:n kuultavaksi. Helposta hommasta tuleekin taistelu elämästä ja kuolemasta. Kaiken lisäksi laajan mittakaavan tietohyökkäys on käynnistymässä mikä aiheuttaa mieletöntä kaaosta. McClane onnistuu taas sotkemaan itsensä tilanteeseen, joten luvassa on paljon tiukkaa toimintaa ja rapiat kaksi tuntia penkkiin liimaavaa toimintaa ennen kuin häikäilemätön Thomas Gabriel (Olyphant) on siististi paketoitu kalmopussiin.

Tässäpä on taas tiivis, adrenaliinilla täytetty toimintapamaus. Vaikka Die Hardin maestro John McTiernam ei olekaan ohjaajan istuimella ja toiminnan meininkiä on kesytetty, on se puhtaan toimintaelokuvan taika yhä mukana.

Willis tekee läpimurtoroolinsa rankalla kädellä eikä todellakaan jätä epäselväksi että McClane on toimintasankarien aatelia. Ärsyttävän hakkeri-sidekickin roolin paukautettu Justin Long ei ole todellakaan niin ärsyttävä tai avuton kuin hahmotyypistä luulisi, ja onnistuu herättämään jopa sympatiaa. Iljettävän roiston roolia remuava Timothy Olyphant vaikuttaa aluksi varsin epäkelvolta ehdokkaalta roistoksi, mutta tarinan edetessä niitä roistomaisia piirteitä tulee oikein kunnolla esille ja sen legendaarisen jippijaijee:n sihahtaessa esille, on hahmo päässyt inhojen leffaroistojen klubiin. Samaan kerhoon minne kuuluvat muidenkin Die Hardien roistot kätyreineen.

Kokonaisuutena Die Hard 4.0 on vauhdikas reilut kaksituntia, mutta ei täysin edeltäjiensä veroinen. Ison budjetin toimintaelokuva ja sen myös huomaa sanojen positiivisessa merkityksessä.

nimimerkki: Jurpo

Pisteet:
Arvosteltu: 27.07.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Jurpo
Vieras

"I'm doing America a favor"

18 Vuotta sitten Bruce Willis teki läpimurtonsa John McTiernanin ohjaamassa elokuvassa Die Hard, jossa poliisi John McClane taisteli yksin Nakatomi-pilvenpiirtäjän valloittaneita terroristeja vastaan. Die Hardista muodostui hetkessä yksi parhaimmista toimintaelokuvista, joka on hieno elokuva tänä päivänäkin. Kaksi vuotta myöhemmin Suomen poika Renny Harlin ohjasi pätkälle kelvollisen lentokentälle sijoitetun rymistelyn. Siitä viisi vuotta myöhemmin John McTiernan ohjasi kolmannen Die Hard - Koston Enkelin. Tämän jälkeen uutta Die Hardia saikin odotella 12-vuotta, nyt McClane palaa kuvoihin.

Die Hard 4.0 (Live Free or Die Hardin) tulo elokuvaksi koki monenlaisia vastaan tulemisia. Käsikirjoituksia muutettiin vähän väliä, aluksi homman piti sijoittua lomahotelliin, mutta lopulta tarinaa päätettiin viedä nykyajan teknologian pariin. McClanen tyttäreksi oli ehdolla monia nimiä aina Lindsay Lohaniin asti, mutta se meni lopulta Tarantinon Death Proofissa esiintyneelle Mary Elisabeth Winsteadille. Samoin leffan pahikseksi, joka lopulta meni Deadwood-sarjan Timothy Olyphantille. Ohjaajaksi McClanen terroristi jahdille luotsattiin tällä kertaa enemmänkin Kate Beckinsalen aviomiehenä ja Underworldien ohjaajana tunnettu Len Wiseman. McTiernan toimii yhtenä tuottajista.

John McClane (Willis) on eronnut vaimostaan ja välit Lucy tyttären (Winstead) kanssa eivät ole lämpimät. McClane on edelleen NYPD:n leivissä ja tekee heille pieniä palveluksia. McClane on hakemassa nuorta tietokonerikollista Matt Farrelia (Long) säilöön, kun hänen kotiinsa hyökätään oikein urakalla. Samankaltaisia tietokonehakkereita ollaan surmattu useita. McClanen ja Farrelin selvittyään ulos joutuvat he seuraamaan kuinka Yhdysvallat joutuu yllättävän terrorihyökkäyksen kohteeksi, jonka päätekijä Thomas Cabriel (Olyphant) on päättänyt antaa Amerikan maistaa omaa lääkettään. McClane ei kauaa katso moista sormiensa läpi ja päättää käyttää vanhoja jippoja uhan pysäyttämiseksi. Tosin tämä uhka on jo ehtinyt vaikuttaa lähes kaikkeen elinvoimaa ylläpitäviin järjestelmiin.

Die Hard 4.0 on juuri sitä mitä tälläiseltä elokuvalta voikin odottaa. Adrenaliinipitoinen hyvin toteutettu toimintatrilleri, joka on juuri kesäviihdettä parhaimillaan valkokankaalla katsottuna. Len Wiseman jatkaa McTiernanin ja Harlinin työtä hyvin ohjatessaan McClanea uudella vuosituhannella. Mark Bombackin käsikirjoitus on myös kohtuullisen onnistunut. McClane joutuukin kohtaaman nykyajan vihollisen, jonka oli myös piristävää nähdä tulevan oman maan sisältä. Eikä se kohuttu pg-13 -rating hirveästi tehoja syö. Kyllä tässäkin menoa McCLanen tyyliin riittää ja onhan mies jälleen lopulla melkoisilla kolhuilla ja sitä legendaarista lausetta odottavat eivät tule pettymään. Kyllä Wiseman näyttää ihan pätevää toimintaa osaavan ohjata, sillä esimerkiksi alussa Farrelin asunnossa tapahtuva rähinä ja loppupuolella McClanen ja Maggie Q:n esittämän Mai Lihnin taistelu ovat komeaa katseltavaa.

Wiseman jatkaa myös Die Hardin visuaalisella tasolla hyvin. McClanen ja Matt Farrelin pakomatka kesken terroriaallon, on toteutettu näyttävästi, joka antaa myös hahmoilleen aikaa kehittyä matkan aikana. Tosin Bombackin tarinaan on ujuttautunut myös muutama tyypillinen kliseekin mukaan. Tarina muuttuu hieman tavanomaiseksi kun pahikset puuttuvat McClanen tyttären elämään, sekä muutama viimehetken pelastus ja pari heikkoa CGI-efektiä. Bruce Willis on jälleen karismaattinen äijä McClanen roolissa, joka näyttää nykyajan Vin Dieseleille ja muille millainen kunnon sankari on. Tuleva "Agentti 47" Timothy Olyphant onnistuu myös hyvin vallanhaluisena sekopäänä ja jatkaa Die Hardin pahisten sarjaa hyvin.

Kokonaisuutena Die Hard 4.0 on kohtuullisen viihdyttävä toimintapätkä, vaikka ihan edellisten osien tasolle ei ylläkkään. Willisin one-linerit ja räjähdysherkkä tunnelma tekevät tästä kuitenkin katsottavan rymistelypaketin ja jatkon McClanen sarjaan. Vioistaan huolimatta Die Hard 4.0 on kuluvan kesän parasta toimintaviihdettä ja scenaario mitä kaikkea tietokoneilla voidaankaan tehdä.

"You just killed a helicopter with a car!"
"I was out of bullets"

nimimerkki: andy

Pisteet:
Arvosteltu: 29.06.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

andy
Käyttäjä
304 arvostelua

Hei, jätkät. Olisiko se jopa sille Die Hard -kytälle, John McClanelle, liian kova biitti purtavaksi, jos nuoret ja kehittyneet nörttiterroristit hakkeroisivat koko Yhdysvallat pimeiksi, aiheuttaisivat kaaoksen, kontrolloisivat kaikkea elektroonista ja puolustaisivat asemaansa tappaja-armejalla? Olis? Niin kyllä mustakin.

"Wrong, dickhead!", sanoo McClane, lataa pahikset täyteen lyijyä ja räjäyttää auton. Live Free Or Die Hard on kovatasoisen toimintasaagan toivottavasti viimeinen osa, jonka ympärillä huhumylly pyöri vuosikaudet. Lopulta projekti saatiin rullaamaan ja nyt, vihdoin, valmis elokuva teattereihin. Viimeiset viikot ennen maailmanensi-iltaa fanit, mm. minä, meinasivat vaipua epätoivoon kun pelko kävi toteen ja julkistettiin tieto, että elokuva on todellakin PG-13 -ikärajalla varustettu.

Noh, ei huolta. Kiroilu on jäänyt vähemmälle, tupakka ei pala ja alastomuuttakaan ei ole, mutta toisarvoisia asioitahan nuo. Kaksinaismoralistisissa Yhdysvalloissa kun lapsillekin saa näemmä näyttää suoraviivaista väkivaltaa ja irtaimiston tuhoamista, paljon. Ja sehän se on se tärkein juttu! Pahikset ovat siirtyneet 2000-luvulle, oikeastaan koko maailma näyttää siirtyneen 2000-luvulle, mutta jo Rennyn väsäämässä kakkososassa nykytekniikkaa kironnut McClane on edelleen sitä mieltä, että "kehitys saavutti huippunsa pakastepizzan myötä." Ja hyvä niin, sillä kaiken muunhan rosmoterroristit ovat ottaneet huomioon, paitsi vanhanaikaisen cowboy-hengen tuoman _todellisen_ uhan...

...eli siis perinteitä kunnioittaen, "heitä-vitsi-ja-vedä-kaveria-tauluun"! Välistä kannattaa myös aina räjäyttää jotain. Len Wisemanin ohjaama leffa on todennäköisesti tehty lähinnä Brucen ja tuottajien säännöillä, mutta oli kenen ansiota vain, pläjäys kulkee kuin luotijuna. Katsojalle ei juuri anneta hengähdystaukoja, vaan kun toiminta melko alkuvaiheessa starttaa, se lopahtaa vasta lopputekstien rullatessa ruudulle ja CCR:n pamahtaessa soimaan. Leffan actionissa ei ole oikeastaan mitään realistista, ja McClane selviää kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta ja enemmästäkin pienillä verinaarmuilla ja nilkuttaen, mutta hei, niinhän sen kuuluukin mennä.

Live Free Or Die Hard on ison rahan komea toimintaelokuva, joka ei vedä vertoja sarjan ensimmäiselle osalle, mutta kepittää kohtalaisen kakkosen ja jopa melko onnistuneen kolmosen koska tahansa. Kieli poskessa, aivot narikassa ja avoimin mielin leffa toimii aivan varmasti. Nelonen on täydellistä viihdettä vanhassa tutussa Die Hard-hengessä, mutta toivotaan, ettei John McClane joudu enää pelastushommiin koskaan. Ikinä.

Ja pakko vielä sanoa se. Ei auta. Yippie-kay-yay, motherfucker! Ei mulla muuta, kiitoksia.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.06.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua