12 apinaa
- Alkuperäinen nimi:
- Twelve Monkeys
- Tuotantovuosi:
- 1995
- Ohjaajat:
- Terry Gilliam
- Käsikirjoittajat:
- David Webb Peoples, Janet Peoples
- Pääosissa:
- Brad Pitt, Bruce Willis, Christopher Plummer, David Morse, Lisa Gay Hamilton, Madeleine Stowe
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 124 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Sci-fi
James Cole (Willis) on vanki tulevaisuuden maanalaisessa yhteiskunnassa. Hän on "vapaaehtoinen" keräämään näytteitä ihmisasutukselle kelpaamattomalta pinnalta. Hän osoittautuu hyväksi työssään, joten hänet lähetetään hakemaan uusia näytteitä. Sillä kertaa menneisyydestä ja hänellä on yhteystietoja joiden avulla hän voi tiedottaa etenemisestään. Valitettavasti aikamatkustus on vaikeaa ja raskasta ja hän joutuu mielisairaalaan. Siellä hän tutustuu hurjaan ja omituiseen Jeffreyhin (Pitt) ja joutuu kauniin psykiatrin (Stowe) tutkimuksen kohteeksi.
Terry Gilliamin taidokas scifi-draama käsittelee aikamatkustuksen ongelmaa epätavallisesta näkökulmasta. Sen sijaan että ratkottaisiin muutetun menneisyyden luomia ongelmia kerronnan keskipisteessä on aikamatkustuksen aiheuttama psykologinen rasitus ja ennen kaikkea tulevaisuuden tietämisen rasitus. Yhtälöön vielä lisätään se että maailmanloppu lähestyy koko ajan.
Visuaaliselta ilmeeltä 12 apinaa on äärimmäisen kaunis ja gilliamilaisen kieroutuneet kuvakulmat ja sommitelmat luovat ahdistunutta tunnelmaa. Asiaa tehostaa myöskin ajalla leikittelevä kerronta missä jonkun kerrotaan tehneen jotain vaikka ei ole vielä tehnyt sitä. Luonnollisesti henkilö sittemmin tekee juuri niin täydentäen kuvan.
Bruce Willis tekee uransa hienoimpia ellei hienoimman roolinsa kärsivänä, epätoivoisena ja oman mielenterveytensä puolesta pelkäävänä Colena joka on varma omasta hulluudestaan. Madeleine Stowe tekee hurjan muodonmuutoksen viileän ammattimaisesta psykiatrista vielä hurjemmin pelästyneeksi ihmisraunioksi. Ei ole helppo uskoa että sama mies on ilmiselvästi ilmaantunut satojen vuosien aikana esille mitä oudommissa yhteyksissä mutta se vain sattuu olemaan totta. Brad Pitt riehuu melkoisen anarkistisena ja täysin ennalta-arvaamattomana elokuvan halki muodostaen taidokkaan hämäyksen kerronnassa.
Kokonaisuutena 12 apinaa on harvinaislaatuisen hieno scifi. Se viihdyttää, jännittää, vaihtaa tyyliä ja liikuttaa suuresti katsojaa.
nimimerkki: Jurpo
12 apinaa ei ilmestyessään herättänyt paljonkaan huomiotta. Harmi, sillä kyseessä on todella mielenkiintoinen tieteispläjäys. Tässä pohditaan mielenkiintoisella tavalla aikamatkailua ja sitä, voiko historian kulkua muuttaa aikamatkustuksen avulla. Huomion vähäisyys varmaan johtui ohjaaja Terry Gilliamista, joka muistetaan lähinnä Monty Python-ryhmän ainoana amerikkalaisjäsenenä. Tämän elokuvan jälkeen alkoi myös Bruce Williksen alamäki. Häneltä on tämän jälkeen ilmestynyt vain muutama hyvä elokuva.
Vuosina 1996 - 1997 viisi miljardia ihmistä kuoli salaperäisen viruksen aiheuttaman taudin uhreina. Vain yksi prosentti ihmiskunnasta selviytyi. Henkiinjäänneet joutuivat muuttamaan maan alle. Teosta epäillään 12 apinan armeijaa. Vuonna 2035 James Cole (Bruce Willis) lähetettään menneisyyteen etsimään virusta, jotta siitä voitaisiin tehdä vastalääke. Cole, joka kärsii henkisistä ongelmista, ottaa panttivangikseen psykiatri Kathtryn Reillyn (Madeleine Stowe). Reilly on ainoa, joka uskoo Colea.
12 apinaa on todella mielenkiintoinen elokuva. Se jättää monia kysymyksiä aikamatkailun mahdollisuuksista. Myös näyttelijät tekevät ihan hyvää työtä ja juoni on hyvin rakennettu. Bruce Willis tekee yhden parhaimmista roolisuorituksistaan ja Brad Pitt vakuuttaa hulluna luonnonsuojelijana.
12 apinaa ei ole niitä helpoimmin sulatettavia elokuvia. Ainakin nopea katugallup leffan tiimoilta osoitti käänteiden olleen ylitsepääsemättömiä monille. Toisaalta kun puikoissa on Monty Python –ryhmän Terry Gilliam, pientä mukavaa kaaosta sopii odottaakin.
12 apinaa kertoo vähintäänkin epäilyttävästä James Colesta, joka lähetetään menneisyyteen ja vuoteen 1996 pelastamaan ihmiskuntaa hirvittävältä virukselta. Tulevaisuuden onnettomat ja maan alle piiloutuneet ihmiset uskovat aggressiivisen rikollisen työn voivan palauttaa kaiken ennalleen. Cole kulkee halki ajan keräten aineistoa todennäköisesti kaiken takana luuraavasta järjestöstä nimeltä ”12 apinaa”. Totuuden ja kuvitelman raja häilyy useampaan otteeseen ja 12 apinaa tuntuvat mylvivän jatkuvasti liian kaukana.
Brad Pitt tekee elokuvassa huikaisevan hienon sivuosasuorituksen isäkompleksista kärsivänä sekoboltsina Jeffrey Goinesina. Etenkin hullujenhuoneen friikkinä kukkoilessaan Pitt jatkaa Se7enistä alkanutta hienoa tasoaan. Bruce Willisin osana on henkäillä Colena vuoron perään raikkaan ilman, salaliittojen ja psykologi Kathryn Raillyn (Madeleine Stowe) perään. Colen siepatessa Raillyn, ilmassa on Neitoperhohenkeä, jossa ei tiedä kontrolloiko tilannetta uhri vai sieppaaja.
Aivan todelliseen hurmokseen leffa ei ylly missään vaiheessa. Loppukohtaus on yksi skitsoimmista mitä leffahistoria on tarjonnut, mutta toisaalta pikkukysymyksiä jää pintaan paljon. Elokuvan asetelma tulevaisuuden mahdollisesta tuhosta on melko tiuhaan käytetty, onneksi Gilliam onnistuu visuaalisoinneillaan ja etenkin vahvahkolla kikkailutarinalla pitämään jännityksen pinnassa. Kokonaisuutena erittäin hyvä elokuva.
Huikean synkkä kuvaus v. 2035 tulevaisuuden elämästä, jossa ihmiskunta on pakotettu elämään maan alle kuin rotat. Eläimet sen sijaan temmeltävät maassa, merellä ja ilmassa ja ihmisistä pahimpia lähetetään maan päälle suojapukuineen keräämään näytteitä pinnalta.
Näitä tulevaisuuden kuvauksiahan riittää ja visioita siitä kuinka ihmiskunta on tuhottu. Tämä pläjäys ei tyydy normaaliin ydintuho-malliin vaan mystinen 12 apinan armeija on levittänyt -97 tappavan viruksen, joka on tuhonnut 99% ihmiskunnasta, jättäen eläimet rauhaan.
Bruce Willisin esittämä James Cole lähetetään etsimään puhdasta virusta vuoteen -97. Sen löytyessä vuoden 2035 ihmiset voisivat kehittää vastalääkkeen ja palata maan pinnalle asustelemaan. Tämä ei siis ole pelkkä tulevaisuudessa hörhöily vaan ajassa liikutaan myös. Bratt Pitt näyttelee nykiväpäistä hullua Jeffrey Goinesia, jolla on oma osansa historian tapahtumissa. Madeleine Stowe nähdään tässä psykiatri Kathryn Raillyna, joka roikkuu James Colen kimpassa kidnapattuna. Jamesin tehtävänä on todistaa sekä Kathrynille että katsojalle hänen missionsa oikeellisuus ja että hän on todellakin tulevaisuudesta. Kathryn sekoittaa tyypillisenä naisena miehen pään ja saa Jamesin puheillaan epäilemään omaa mielenterveyttään, mutta kuka onkaan lopulta hullu.
Vaikka leffan nimi on 12 apinaa niin muuten mistään tusinapläjäyksestä ei ole kysymys. Terry Gilliam maalailee erittäinkin synkkää ja hiukan taiteellistakin meininkiä tulevaisuuden hilavitkuttimineen sekä tiedemiehineen. Äijä on pyörinyt ohjaajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä Monty Pythonin poppoossa. Tämä leffa paljastaa, että hepulla on visioita ja ideoita vaikka muille jakaa. Juttu toimii oikeastaan joka akselilla. Aikamatkustelu saa aina pohtimaan ja leffan lopun tietynlainen silmukkaratkaisu mietityttää kovasti.























































