Nuoremmille sukupolville erityisesti Harry Potter -elokuvasarjan Minerva McGarmiwana (eli Minerva McGonagallina) tutuksi tullut brittitähti Maggie Smith (kuvassa keskellä) nukkui pois läheistensä ympäröimänä perjantaina 27. syyskuuta. Alkujaan Essexistä lähtöisin ollut Smith olisi täyttänyt nyt joulukuussa 90 vuotta. Dame-arvonimen saanut Smith oli näkyvistä rooleistaan huolimatta yksi niistä tähdistä, jotka halusivat varjella yksityisyyttään.
Suuri tuntematon?
Smith antoi haastatteluja hyvin harvakseltaan. Jopa hänen muistelmansa (2017) kirjoittanut Michael Coveney joutui maanittelemaan tähteä mukaan projektiinsa. Smithin on kerrottu tarttuneen rooleihin usein ”otetaan vastaan, mitä tulee” -asenteella. Hän oli yksi niistä harvoista näyttelijöistä, joita kirjailija J. K. Rowling haaveili saavansa Harry Potter -elokuvasarjaan mukaan. Smith oli palkittu opettajatarroolista elokuvassa Miss Jean Brodien parhaat vuodet Oscarilla jo 1970, joten velhokoulun kunnianarvoisan Minervan osa oli kuin tehty hänelle. Smith itse ei odottanut liikoja Potter-elokuvilta. Kun Harry Potter -elokuvasarja menestyi ja sen näyttelijöistä tuli yhä tunnetumpia maailmanlaajuisesti, Smith kertoi harvinaisessa haastattelussaan, että uusi näkyvyys asetti hänelle haasteita. Hän ei voinut enää kulkea itsekseen minne vain, koska leffasarja fanikunta tunnisti hänet ja halusi lähestyä häntä.
Teatteria vaikka äidin neuvoja vastaan
Elokuviin päätyminen oli Smithille jotakin, johon hän ei erityisesti pyrkinyt. Kahden vanhemman veljensä kanssa varttunut Smith ei juuri saanut tukea vanhemmiltaan ryhtyä näyttelijäksi. Erityisesti hänen äitinsä mielestä Smith ei ollut tarpeeksi kaunis alalle, ja tämä toivoikin tyttärensä kouluttautuvan mieluummin sihteeriksi. Oxfordissa opiskellut Smith kulkeutui kuitenkin teatterimaailmaan, jossa hän tulkitsi niin draamaa kuin komediaa pitkin 1950-lukua. Terävän huumoritajun omannut näyttelijä taipui moneen, minkä erään kiertueen aikana huomasi myös amerikkalaistuottaja Leonard Sillman. Sillman pyysi Smithin Broadway-tuotantoonsa ”New Faces of 1956”. Se johti Smithin myös ensimmäiseen näkyvään valkokangasosaansa elokuvassa Umpikujassa (1958).
Perintö elää
Lukuisien teatterirooliensa ohella Smith nähtiin merkittävissä osissa esim. elokuvassa Hotelli Firenzessä, 1930-luvulle siirretyssä Shakspeare-tulkinnassa Richard III ja rikosmysteerissä Gosford Park, johon muikean ylhäisörouvan osan kirjoittanut Julian Fellowes piti Smithistä roolissa niin paljon, että kirjoitti näyttelijää varten myös teräväkielisen Violet Crawleyn osan Downton Abbey -tv-sarjaan ja -elokuviin. Vaikka Smith ei ollutkaan teatteriperheen vesa itse, hänen perintönsä alalla elää pitkään. Häneltä myös jäi kaksi poikaa ensimmäisestä avioliitostaan näyttelijä Robert Stephensin kanssa. Pojat Chris Larkin (s. 1967) ja Toby Stephens (s. 1969) ovat luoneet omaa uraansa mm. elokuvissa Master and Commander: Maailman laidalla sekä James Bond -franchisessa.
Lähteet: The Telegraph, The Guardian, Variety, Vogue
Toim. R. Isoviita