Kauhuleffaklassikko Painajainen Elm Streetillä putkahti levitykseen esim. Iso-Britanniassa 35 vuotta sitten ja Suomessa kesällä 1986. Vallitsevassa maailmantilanteessa julkaisuaikataulut ovat jälleen muuttuneet hyvin epätasaisiksi, mutta kiitos suoratoistopalveluiden, ei kaikkia uudempia nimekkeitä tarvitse välttämättä odottaa nähtäväksi yhtä kauan kuin 1980-luvulla.
Mikäli uutuudet eivät viehätä, mm. Painajainen Elm Streetillä löytyy yhä esim. Google Playn tarjonnasta. Leffa tunnetaan myös Johnny Deppin debyyttiroolista, mutta [spoilerivaroitus!] Deppin hahmon painajaiskohtauksen taakse kätkeytyy oma painajaisensa. Kohtauksen kuvaamisen mahdollistamiseksi rakennettiin kokonainen ylösalaisin käännettävä huone, sillä CGI-tehosteet eivät tuolloin vielä olleet laajassa käytössä.
Kohtauksessa pahaa-aavistamaton teini tulee sängyn nielemäksi ja tämän jälkeen sängyn sisuksista alkaa suihkuta verta suurella voimalla. Jotta tekoveri olisi roiskunut oikealla tavalla, se päätettiin juoksuttaa voimalla ulos lavasteeseen kiinni pultatusta sängystä ylhäältä alaspäin. Huone käännettiin tätä varten ylösalaisin käsivoimin samalla, kun ohjaaja Wes Craven kuvasi tapahtumaa kameraan sidottuna.
Tekijäryhmä ei kuitenkaan ollut ottanut huomioon, mitä voisi tapahtua tekoveren osuessa kuvausvaloihin. Valaisimien kastuessa tekoverta ruiskuttavat tiimiläiset saivat sähköiskun. Samalla ne ryhmän jäsenet, jotka pitelivät liikkuvaksi rakennettua huonetta aloillaan, menettivät otteensa ja koko rakennelma alkoi heilua. Lopulta kipinät sinkoilivat ja koko kuvauspaikka pimeni.
Kohtausta ei kuitenkaan yritetty kuvata uudelleen. Kaoottisen ja hengenvaarallisen tilanteen muistona kyseisen painajaiskohtauksen verisuihku ei etenekään vain yhteen suuntaan, vaan liikkuu erikoisesti myös sivuille – sitä mukaa kun lavaste alkoi heilua.
Lähde: ScreenRant
Kuva: New Line Cinema/Painajainen Elm Streetillä, 1984