Daria on reliikki ajalta, jolloin tyhmistäväksi mielletystä televisiosta saattoi tulla nuorisolle suunnattua luovaa ja älykästä animaatioviihdettä myös Suomessa.

Kukaan tuskin pystyy hyvällä tahdollakaan kiistämään, kuinka uskomattoman suosittu ja vaikutusvaltainen Mike Judgen [tv]Beavis & Butt-Head[/tv] ysärillä oli. Välittömästi ilmestyttyään sarja kohosi teini-ikäisten nuorten aikuisten valtavirran ja kymmenien miljoonien katsojien kiintotähdiksi määrittelemään kokonaisen sukupolven musiikkikulttuurin suuntaviivat aina pitkälle 2000-luvulle ja meidänkin päiviimme asti. Judgen luomus nousi jälleen puheenaiheeksi monessakin tuvassa viimeistään hiljattain täysin puskista ilmestyneen [movie]Beavis and Butt-Head do the Universe[/movie]n myötä, mutta konseptille on jo nyt luvattu jatkoa kokonaisen uuden ja uljaamman televisiosarjan voimin, eikä ihmiskohtaloista päättävien tahojen yritteliäisyydelle ole loppua näköpiirissä ainakaan tätä kirjoittaessani.

Alkuperäisen idioottihuumoriin keskittyneen ysärisarjan edetessä Judge tiimeineen joutui tunnetusti kehittelemään kokonaisen legioonan verran uusia hahmoja saadakseen nälkävuosien pituisen komedian pysymään vastakin tuoreena ja mielekkäänä. Näin syntyi Beavisin ja Butt-Headin häröilyä seuraamaan monotonisella äänellä ja sarkasmia solkenaan viljelevällä asenteella angstaileva, pinnallista ja aivotonta yhteiskuntaa vieroksuva älykäs teinityttö nimeltä Daria Morgendorffer, joka pikimustasta kyynisyydestään huolimatta tuntee sympatiaa kenkiäänkin vähä-älyisemmän mutta taatun vilpittömän ja epäsovinnaisen duon sekoiluja kohtaan. Darian hahmossa kiteytyykin omalla tavallaan samainen ysärivuosien muodin ihannoima ulkopuolisuus, joka nosti Fox Mulderin kaltaisen ufoihin ja salaliittoihin uskovan pörröpään nuorten naisten palvomaksi seksisymboliksi sekä nuorison ikoniksi.

Daria Morgendorffer ei ollut vain erinomainen sivuhahmo musiikkivideokanavan lippulaivaan, mutta kertyneen yleisöpalautteen perusteella myös äärimmäisen samaistuttava ja hauska persoonallisuus itsessäänkin. MTV:llä ymmärrettiin ajan henkeen sivuhahmoksi vähän liiankin moniulotteisen Darian jäävän Judgen sarjassa vain turhaan Beavisin ja Butt-Headin kaltaisten valmiiden suosikkien varjoon, joten hahmolle alettiin nopeasti luonnostella Glenn Eichlerin ja Susie Lewis Lynnin johdolla ikiomaa sarjaansa, jolla ei tulisi olemaan minkäänlaista yhteyttä Mike Judgen luotsaaman komedian kanssa. Judge itse alkoi näihin aikoihin olla jo läkähtymäisillään valtavan työtaakkansa alla, joten mies ei itse pystynyt osallistumaan spin-offin tuotantoon kollegoilleen antamaansa siunausta pidemmälle.

Beavis & Butt-Headin spin-offin ensimmäisessä jaksossa Daria Morgendorffer perheineen muuttaa tyypilliseen amerikkalaiseen keskiluokkaiseen Lawndalen lähiöön. Paikallisen lukion oppilaat ja opettajat kiinnittävät välittömästi huomionsa massasta musteläikän tavoin eroavaan kyyniseen Dariaan, joka päätyykin nopeasti huonon itsetunnon omaaville nuorille suunnatulle erityisluokalle. Tylsällä ja tarpeettomalla istunnollaan Daria tulee tehneeksi tuttavuutta taiteellisen ja vähintään yhtä kyynisen ja introvertin goottityttö Janen kanssa. Matalamielisen pinnalliselle ympäristölleen omaan kuivan sarkastiseen tapaansa irvailevasta kaksikosta tulee nopeasti erottamattomat taistelutoverit ankeaa maailmaa ja vastakkaisen sukupuolen huomiosta kilpailevien ja sokeasti muodin perässä juoksevien typerysten asettamia yksiulotteisia roolimalleja ja kohtuuttomia odotuksia vastaan.

Ensisilmäyksellä Darian maailma saattaa vaikuttaa etenkin animaatioltaan poikkeuksellisen kankealta ja mälsältä, keskittyyhän itse sarja nimenomaan kuvaamaan nuorison elämää pessimistisen 90-luvun lopulla jonkinlaisen suuren ja vauhdikkaan seikkailun sijaan. Tietyssä karussa realismissa kuitenkin on samalla Darian vahvuus, sillä valehtelematta lähes jokaisesta jaksosta löytää tilanteita ja henkilöhahmoja, jotka tavalla tai toisella voisivat olla kuin kenen tahansa satunnaisen katsojan oikeasta elämästä. Darian äiti esimerkiksi on uranainen, jolla ei ole aikaa perheelleen, joten lasten kasvatus on talossa delegoitu ylikireän isän harteille. Darialla on lisäksi ekstrovertti sisko, joka on kuin vanhemman sisarensa täydellinen vastakohta tyhjäpäisine muotioikkuineen ja poikaystävineen, unohtamatta tietenkään muuatta Christopher Walkenilta maneerinsa saanutta miesopettajaa. Sarjan hahmoissa ja maailmassa onkin tiettyä aitoa ja samaistuttavaa syvyyttä, joka ilmestymisaikanaan oli tällaisille nuorisokomedioille sangen harvinaista ylellisyyttä.

Minkä Daria animaatiossa häviää, otetaan kuitenkin korkoineen takaisin käsikirjoituksen korkeassa tasossa. Nuorille aikuisille suunnattuna komediana Darialla oli lupa hyödyntää vaikeampaa kieltä sekä käsitellä aikuisempia teemoja, joten sarjan kirjoittajat myös käyttivät tilaisuuden hyödykseen vyöryttämällä dialogi toisensa perään mitä hersyvintä kielellistä huumorin juhlaa: toisinaan Dariaa katsoessa tuntuu kuin jokaisella suunavauksella ilmoille kajahtaisi jotain todella osuvaa tai muuten vain hauskaa ja persoonallista sanottavaa ympäröivästä maailmasta. Darian ja Janen jakama konformismille allerginen maailmankuva on periaatteessa äärimmäisen surullinen ja pessimistinen, mutta se toimii samalla erinomaisena pohjana terävälle yhteiskunta- ja kulttuurikritiikille sekä ironiselle huumorille: sen enempää Daria kuin Janekaan eivät persoonallisuuksina ole kehittyneet tyhjiössä, mutta silkan aggression ja häiriköinnin sijaan epäoikeudenmukaista ja järjetöntä maailmaa vastaan on mahdollista sotia myös yksinkertaisesti nauramalla sille päin naamaa.

MTV tuotti Dariaa yhteensä viiden tuotantokauden sekä kahden pitkän elokuvan edestä ennen sarjan lakkauttamista vuonna 2002. Jaksoja sarjaan kertyi yhteensä 65, joiden kuluessa taso ei juuri päässyt heilahtelemaan missään kohtaa merkittävästi alusta asti huikean korkealle asetetuista standardeista. Uudella vuosituhannella Darian kuvaama maailma alkoi kuitenkin olla väistymässä optimistisemman ja vuosikymmenen kestänyttä epäkaupallisempaa nuorisokulttuuria virtaviivaisemman muodin tieltä, joten Darialle ja Janelle sen enempää kuin MTV:n animaatiotuotannolle ei enää löytynyt entisenlaista kysyntää; jälkiviisaasti sanottuna Darian kohdalla lopetuspäätös tuli onneksi ainakin ajoissa. Mike Judgen alkuperäisluomuksen sivutuotteesta voinee siis nykyisinkin nauttia vilpittömästi reliikkinä kauan sitten kadonneesta ajasta, jolloin tyhmistäväksi mielletystä televisiostakin saattoi toisinaan tulla nuorisolle suunnattua luovaa ja älykästä viihdettä myös Suomessa.