Alejandro Jodorowsky ei tässä vaiheessa varmaan enää erillisiä esitttelyjä kaipaakaan. Multilahjakas mestaritaiteilija teki kaikin puolin pätevän avauksen elokuvan ihmeelliseen maailmaan pari vuotta aiemmin kotimaassaan kohutulla ja ulkomailla silvottuna sensuroituna versiona esitetyllä [movie]Fando and Lis[/movie]illä. Miehen todellinen läpimurto alalla tuli kuitenkin tällä kyseisellä kulttilänkkärillä, jolla pääsi hetkessä monen tulevan huipputekijän suosioon ja takasi itselleen mittavan rahoituksen seuraavaa produktiotaan varten. Elokuvan nimi tarkoittaa myyrää ja se viittaa aikansa nousevaan underground-kulttuuriin, johon El Topo itsekin luonnollisesti kuului.
Kuten edeltäjänsäkin, El Topo on jälleen ohjaajansa näköinen yhdistelmä kaikkea kuviteltavissa olevaa ja vieläkin enemmän: täysin kliseetön ja jäljittelemätön taideteos, johon ei taida yhtä oikeaa tulkintaa olla kuin ohjaajalla itsellään. Tässä kohtaa voin kuitenkin paljastaa Jodon imeneen valtavasti vaikutteita Glauber Rochan mystiikkaa ja yhteiskuntakriittistä symboliikkaa viljelevistä brassilänkkäreistä sekä alkuperäisestä surrealistisesta liikkeestä, jonka keskushahmoihin Jodo teki tuttavuuttaan teatterivuosinaan Ranskassa.
El Topo alkaa [movie]Antonio das Mortes[/movie]ia muistuttavan mustiin pukeutuneen ratsumiehen saapuessa alastoman poikansa kanssa rosvojoukon tyhjäksi teurastamaan kyläseen. Seuraavan jakson aikana Jodon itsensä esittämä pyssymies hoitelee koko joukon ja kastroi sen kristillisillä kuvilla majansa koristelevan johtajan. Äärimmäisen egostisena ja materialistisena esiintyvä pyssysankari julistaa olevansa jumala, mitä miehen asenne ja teot myös omalla tavallaan heijastavat.
Ensimmäisen puolikkaan mustiin pukeutunut pyssymies kohtaa kolme eri uskontojen symboliikkaa yhdistelevää mystikkoa ja “mestaria”, joiden voiman ja mahdin edessä tämä alkaa epäröidä ja hoitelee nämä vaikka sitten huijaten. Jodon mukana roikkuva nainen kuitenkin pettää jumalaksi julistautuneen, mutta lopulta pelkäksi ihmiseksi osoittautuneen miehen ja menee toisen matkaan.
Jälkimmäisessä puolikkaassa kääpiöt pelastavat Jodon autiomaasta. Pyssymies julistaa olevansa vain ihminen. Lopun elokuvan ajaksi Jodo on muuttunut persoonattomasta tappajasta ihmisten ystäväksi ja auttajaksi, tavoitteenaan tällä on kaivaa tunneli ja vapauttaa luolan sisään läheisestä kylästä karkotetut ja vangitut vaivaiset, eli tulla näiden myyräksi, kuten elokuvan nimikin vahvasti todistaa.
Olen lueskellut jos jonkinlaista tulkintaa tämän elokuvan tiimoilta ja monessa lähteessä El Topo onkin tulkittu jonkinlaiseksi uskonnolliseksi allegoriaksi, jossa jumala lihallistuu ihmiseksi ja pyssymies olisikin jonkinlainen Jeesus-hahmo. Itse koen tämän olleen lähinnä vertauskuvallinen odysseia valaistumisesta, itsensä löytämisestä ja todellisen onnen saavuttamisesta: alussa Jodo julisti itsensä jumalaksi, osallistui surutta raakuuksiin ja jakoi kovaa omankädenoikeutta, mutta lopussa mies löytää nöyryyden todellisuuden edessä. Tätä muutosta osaltan symboloi miehen naiskumppanin vaihtuminen normaalista “kauniista” naisesta poikkeavaksi kääpiöksi.
Lopussa Jodon tulkitsema revolverisankari myös saapuu kyläpahaseen, jossa palvotaan pyhiksi koettuja aseita ja jossa seinät on lähes kauttaaltaan peitetty pyhää kolminaisuutta symboloivilla sallimuksen silmillä. Tosielämässä erittäin hengelliseksi tunnettu Jodo ilmeisesti yrittää elokuvallaan kertoa ihmisten henkisestä tyhjyydestä ja kirkon tekopyhyydestä todellisen hengellisyyden ja lähimmäisenrakkauden suhteen.
On tässä toki paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, mutta jätän kaiken lopun suosiolla ihmisten itsensä nautittavaksi ja tulkittavaksi.
Turhaahan tätä on erikseen enää sanoakaan, mutta El Topo on ihmeellinen elokuva; erinomaisesti kuvattu, äärimmäisen rikas, luova ja moniulotteinen, sisällölliseseti omalla tavallaan hyvinkin johdonmukainen symbolinen kertomus hengellisestä kasvusta ja onnen löytämisestä… tai sitten ei! Tällaisilla taideleffoilla kun on yhtä monta tulkintaa kuin katsojaakin, siinä sen kauneus.
Tämä on muuten yksi Peter Gabrielin suosikkileffoista ja inspiraatio Genesiksen Lamb Lies Down on Broadwaylle.
