Koskia täynnä oleva joki on vaarallinen.

2.7.2010 03:21

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Deliverance
Valmistusvuosi:1972
Pituus:109 min

Brittiläisen John Boormanin USA:ssa ohjaama Syvä joki muistetaan vain kahdesta seikasta: riemukkaasta banjomusiikista ja pahamaineisesta raiskauskohtauksesta. Nämä ovat ansaitusti klassisia ja tehokkaita kohtauksia, mutta James Dickeyn romaaniin perustuva jokiseikkailu on kokonaisvaltainen kuvaus myyttisestä Sywästä Etelästä jonka myytit osoitetaan tosiksi ja samalla romutetaan armoa antamatta. Mukana on rumia juntteja kammottavalla aksentilla ja paksu sheriffi (James Dickey), mutta nämä juntit ovat pääasiassa kohteliaita ja rehellisiä ja sheriffikään ei ole mikään ääliö ja ymmärtää todisteiden merkityksen.

Lewisin (Burt Reynolds) johdolla neljä kaupunkilaismiestä, Ed (Jon Voight), Drew (Ronny Cox) ja Bobby (Ned Beatty) menevät viikonlopun kestävälle melontaretkelle pian patojärven alle katoavalle joelle. Järjestelyt sujuvat suuremmitta ongelmitta, mutta enemmän tai vähemmän satunnainen kohtaaminen parin paikallisen jermun (Bill McKinney, Herbert Cowboy Coward) johtaa veritekoon, epätoivoinen tilanne vaatii epätoivoisia tekoja ja eloonjäämistaistelu alkaa. Inhimillisen uhan lisäksi koskia täynnä oleva joki on vaarallinen.

John Boormania ei kiinnosta henkilöhahmojen menneisyys tai tarkka luonnehdinta. Jokainen pääosanelikosta noudattaa juuri tiettyä arkkityyppiä. Burt Reynolds on rempseä ulkoilmaihminen jolla on ehkä eniten karheutta selviytymistaisteluun. Ronny Coxin hahmosta tuodaan ilmi hänen syvästi tunteva luonteensa ja ehkä hän ihmisenä on heistä paras. Ned Beatty vaikuttaa aluksi tyrivältä paksukaiselta, mutta hänen apunsa on tärkeä kokonaisuuden kannalta ja hän selviytyy traumasta suorastaan pelottavalla helppoudella. Jon Voight on jokamiesluokkainen keskushenkilö jonka harteille ”sankaruus” on laitettava. Joella tapahtuvan toiminnan lisäksi Boorman kuvaa seurauksia jotka on myös hoidettava oikein.

Visuaalinen kerronta ansaitsee oman kappaleensa. Jyhkeän vihreä jokimaisema muodostaa jyrkän vastakohdan rappeutuvalle urbaanille Etelälle missä ajetaan melkein romuttuneilla autorämillä ja taksikuski (Pete Ware) toteaa että veden alle uppoaminen on parasta mitä moiselle kaupunkikuvatukselle on tapahtuu. Upean kontrapunktisten miljöiden lisäksi Boorman tuo mukaan kehystäviä otoksia hahmojen merkityksen muuttuessa ja muutenkin luo mysteeriä tilanteeseen joka on epäselvä ja stressaavampi kuin mikään mihin pääosanelikko on joutunut koskaan aiemmin. Vaahtoavista koskista näkee ja kuulee niiden armottoman voiman joka on katoava tyynen järven alle.

Syvä joki ei ole vain kaksi kulttikohtausta. Se on kuvaus murhasta ja sen voimasta varjostaa tekijäänsä hamaan tulevaisuuteen asti. Myös silloin kun sen ei voida edes todistaa tapahtuneen.

Arvosteltu: 02.07.2010

Lisää luettavaa