Länsimaisen animaation viime vuosien helmet alkavatkin muutamia herkkuja lukuun ottamatta olla jo siinä määrin pulkassa, että ehtii jopa tähän väliin arvostelemaan muutaman itämaisenkin tuttavuuden pois jaloista kuleksimasta. Penguin Highwaysta en ainakaan etukäteen tietänyt muuta kuin että kyseessä pitäisi ainakin teoriassa jonkinlainen viime vuosien parhaimmistoon lukeutuva teos ja viimeisin surrealistisen [tv]The Tatami Galaxy[/tv]n sekä sen sisarteos [movie]The Night Is Short, Walk on Girl[/movie]in kynäilleen Tomihiko Morimin kirjalliseen teokseen perustuva tuotos, joten varsin mielenkiintoisia käänteitä luulisi ainakin olevan luvassa.
Tarinan päähenkilö on neljännellä luokalla oleva, ikäisiään keskimäärin älykkäämpi pikkupoika, joka on rakastunut itseään vanhempaan hammashoitajattarena työskentelevään tyttöön. Varsinaisen juonen tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun pikkupojan asuttamaan kyläseen ilmestyy kuin tyhjästä lauma pingviinejä, ja tällä vanhemmalla tytöllä vaikuttaisi olevan jokin yhteys outojen tapahtumien kanssa.
Penguin Highwaylla on mittaa paria minuuttia vaille täydet kaksi tuntia, ja katsoessani koin taatusti niistä jok’ikisen vähintään kaksin- tai kolminkertaisena. Ihan selkeällä kansankielellä sanottuna en jaksanut innostua mistään tässä elokuvassa, jopa itse juoni, jossa ilmeisesti on tavoiteltu jonkinlaista lapsuuden ihmettä ja surrealismia ei ollut laisinkaan sellaista, mitä itse olisin Morimin kaltaisen kaverin teokselta odottanut, saati sitten että sen pohjalta olisi vielä saatu revittyä jotain oikein todellista vanhan veteraaninkin syttymään saavaa luovaa hulluttelua.
En nyt oikein edes ymmärrä, mistä tällainen pettymys voisi täysin johtua, ellei sitten täysin kohtuuttomat mittasuhteet saaneesta hypestä ja valheellisesta markkinoinnista. Ehkä en vain kuulu tämän kohderyhmään, eli lapsuuttaan nostalgisoiviin nuoriin, vaan olen jo ehtinyt sen ohi aivan liian kyyniseen aikuisikään asti. Elin jopa siinä uskossa, että animaatio ja ääninäyttelyn tasokin olisivat tässä jotain todella päätä huimaavaa, mutta nykytekniikalla ja -osaamisella kyseessä on niidenkin suhteen lähinnä hyvää keskitasoa edustava teos, muttei missään nimessä mitään sen enempää.
Animefani sisälläni sai toisin sanoen aika pahasti nokilleen, kun miettii mammuttimaisiin mittasuhteisiin paisuneita ennakko-odotuksiani. Parhaimmillaan Penguin Highway oli omasta mielestäni sen löytäessä omanlaisensa rennon ja kiireettömän tunnelman, mutta kolikon kääntöpuolena se tuntui pahimmillaan tahmaavan kuin suossa kymmenien minuuttien edestä etenemättä yhtään mihinkään. Rehellisesti sanottuna en ylipäänsä voi käsittää, kuka profeetta on määritellyt koko maailman elokuvien standardikestoksi nimenomaan kaksi tuntia, jos varsinaisen tarinan saisi täysin kivuttomasti tiivistettyä lyhyempäänkin.
On oikeasti vaikeaa kirjoittaa tämän pitempää sepustusta jostain sellaisesta, joka ei napannut tahi kolahtanut sitten yhtään. Ehkä olen sitten vain väärä ihminen katsomaan tällaista, ja Penguin Highway[/I]kin todennäköisesti avautuu soveliaammille katsojille paljon paremmin kuin minulle. Itse kävin jopa nukkumassa kesken arvostelun kirjoittamisen, joten senkin vääntäminen on selvästi ollut tylsää ja tuskaista kuin mikä. Onneksi se on nyt myös ohi.
