Jos sankari hakataan henkihieveriin niin seuraavana päivänä vammoista on jäljellä laastari poskessa.

Lopputappelussa sankari on alussa aina alakynnessä, mutta kunto ei huonone loppua kohden, päinvastoin: hänen voimansa kasvavat yhtäkkiä niin, että lopussa pahis ei saa enää yhtään osumaa perille. B-luokan elokuvissa tuo salaperäinen voima tulee sankarin ajatellessa hänen ystäviään, jotka pahis on nistinyt.

Sankari osuu kaikkiin rosvoihin aina yhdellä laukauksella, mutta pääpahikseen ammutaan aseet tyhjiksi eikä osuta.

Kaupungeissa, joissa asuu jokin supersankari, poliisit saapuvat aina paikalle vasta sen jälkeen kun sankari on jo hoitanut homman kotiin... tai ajoissa ollessaan poliisit eivät tee muuta kuin seisoskelevat autojensa ympärillä ja huutelevat ohjeita kaiuttimiin.

Nykyään sankarit eivät enää hikoile, ellei se ole äärettömän perusteltua. Kun taas esim. 70-luvun toimintapätkissä hikipisarat kuuluivat asiaan heti alkuminuuteilta lähtien.

Kun päähenkilön kaveri haavoittuu pääpahiksen takaa-ajossa, hän ei koskaan ruikuta: "Älä jätä", vaan vakuuttelee olevansa ok ja kehottaa sankaria jatkamaan jahtia.

Pääpahiksella on aina yksi kaksimetrinen apuri, joka painaa vähintään 130 kg. Tämä mätkii sankaria aikansa typerä virne kasvoillaan, ennen kuin sankari lopulta listii hänet jollain mielikuvituksellisella tavalla.

Sankarit vihaavat paperitöitä ja voivat siten hyvin jättää ne tekemättä ja lähteä "kunnon töihin".

Sankari ei koskaan tapa pahista keskellä leffaa vaikka olisi mahdollisuus.

Elokuvan sankaritar on aina kiivasluonteinen ja itsenäinen, mutta ei koskaan selviydy loppuun saakka ilman sankarin apua.

Lopputaistelu ei voi päättyä, ennen kuin sankari näkee mielessään kuolleet/jossain toisaalla odottavat ystävänsä, jotka kannustavat häntä eteenpäin.

Tapettuaan jonkun nimekkäämmistä pahiksista suureen räjähdykseen sankari sanoo aina nasevan one-linerin, johon sisältyy kirosana.

Roisto, joka on saanut sankarin kiinni, ei koskaan tapa tätä heti, vaan jättää tämän aina haialtaan yläpuolelle, sidotuksi rautatiekiskoille, samaan häkkiin pedon kanssa tai vastaavaan paikkaan, jossa kuolema on viivytetty ja josta sankari näin ollen pelastuu väistämättä.

Sankari ei koskaan kanna reppua tai vastaavaa, mutta hänellä riittää siitä huolimatta aina uusia lippaita aseeseensa.

Jenkkileffoissa pääpahiksen apulaiset hyökkäävät lähes poikkeuksetta sankarin kimppuun joukolla. Sen lisäksi jokainen roistoista odottaa aina vuoroaan päästä sankarin pieksemäksi. Koskaan kimppuun ei hyökätä koko joukon voimin eli ylivoimalla.

Toimintaelokuvien sankari osaa aina käyttää heti jokaista laitetta, jonka saa käsiinsä ilman sen suurempaa harjoittelua.

Pääpahiksen apurit eivät ikinä osu tappavasti sankariin. Jos osuma tulee, se on haavoittava ja parantuu seuraavaan kohtaukseen mennessä.

Sankareilla on ällistyttävän tarkka muisti. He muistavat pienenpieniä yksityiskohtia pidemmänkin ajan kuluttua.

Lihashaava ei estä sankaria taistelemasta. Ampumahaavan täytyy osua isoihin elimiin (sydämeen, vatsaan tms.) jotta se edes hiukan hidastaisi taistelutahtia.

Kun sankariin on kiinnitetty jäljitin, jota pahikset epätoivoisena jahtaavat, sankari irrottaa laitteen ja keksii kiinnittää sen johonkin pieneen eläimeen, kuten hiireen tai jänikseen, mistä pahisjoukko tietenkin hirveästi raivostuu.

Toimintaelokuvien sankari pystyy kipuamaan pelkillä käsivoimillaan minkä tahansa palkin, ikkunalaudan, rotkon reunan tms. päälle, vaikka hän roikkuisi reunalla kenties tappelun uuvuttamana pelkkien sormiensa varassa.

Jos pahis on saanut sankarin vangiksi, hän ei suinkaan tapa tätä, vaan kertoo yksityiskohtaisesti koko salaisen suunnitelmansa varmana siitä ettei sankari voi käyttää näitä tietoja hyväkseen. Tämän jälkeen sankari yleensä pakenee ja tekee pahiksen aikeet mitättömiksi saamiensa salaisten tietojen avulla.

Elokuvan sankarin tuleva naisystävä on usein elokuvan alussa todella töykeä tai välinpitämätön sankaria kohtaan. Naisella on usein hiukset nutturalla ja silmälasit päässä. Elokuvan käännekohdassa naisen silmälasit katoavat ja hiukset lentävät seksikkäästi auki. Yleensä käännekohdassa sankari pelastaa naisen tavalla tai toisella. Elokuva päättyy siihen kun sankari ja nainen ovat juuri selvinneet katastrofista ja suutelevat toisiaan onnellisesti vaatteet verisinä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mikäli sankari on perheenisä, on hänellä usein perheessä vaimon lisäksi kapinoiva teinityttö ja nuori poika. Teinityttö käyttäytyy rumasti sankaria kohtaan ja pukeutuu räikeisiin vaatteisiin ja meikkaa liikaa. Elokuvan lopussa toiminnan ja lukuisien ruumiiden jälkeen teinityttö on muuttunut kiltiksi ja rakastaa sankari-isäänsä ja koko perhe on onnellinen.

Kun sankari polttaa tupakkaa, on hän usein keksimässä ratkaisun johonkin asiaan. Sankari istuu pimeässä ja puhaltaa salamyhkäisen savupilven ja savu jää leijumaan ilmaan sankarin jäädessä hämärään nurkkaan.

Jos sankari tai pääpahis putoaa koskeen tai jyrkänteeltä mereen, hän ei koskaan sinkoudu päin kiviä tai kalliota, vaan pulpahtaa pian vahingoittumana pintaan. Statisti sivuhenkilö sen sijaan kuolee heti vastaavassa tempussa.

Palatessaan "kuolleista" sankari kysyy pahikselta tyylikkäästi: Oliko ikävä? (Did you miss me?)

Kun pääpahis ja sankari tappelevat niin vaikka pahis löisi kuinka kovaa tahansa niin sankari ei pökerry ja voittaa aina.

Sankarin apuri valittaa aina hetkeä ennen kuolemaansa miten kylmä hänellä on.

Sankari pystyy määrittämään seinän läpi kuuntelemalla vihollisen sijainnin ja ampumaan hänet hengiltä yhdellä luodilla.

Jos sankarin naisystävä kuolee tämä ehtii kertoa että hänellä ja sankarilla on lapsi tai myöhemmin selviää että oli tulossa.

Idiootti päätoimittaja/jepari-pomon mielestä sankari ei voi hoitaa juttua objektiivisesti koska ex-vaimo/lapsi on vaarassa/kuollut ja pomo antaa jutun sankarille vasta kovaäänisen huutomatsin jälkeen.

Sankarit tempovat ladattuja aseita vyön alta aina ilman epämiellyttäviä vahingonlaukauksia housuihin.

Varsinkin 80-luvun leffoissa sankari on aina treenatun näköinen ja ruskettunut huolimatta hänen elämäntavoistaan.

Sankari on jäänyt leskeksi tai eronnut, jonka vuoksi hän ryyppää ja aina krapulassa herätessään ottaa perstaskusta viimeisen savukkeen. Hänellä on lapsensa kuva lompakossaan, jota ex-vaimo ei anna tavata. Myös lähestymiskielto on lähellä. Lapsi vihaa äidin uutta miesystävää, joka lopulta tulee kuitenkin surutta jätetyksi, kun sankari pelastaa maailman ja saa perheensä takaisin.