Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Garth Ennis & Liam Sharp: Batman Reptilian
DC:n Black Label( Entinen Vertigo) linjan julkaisema Batman-stoori, jossa Batman tunnetuimpia vihollisia alkaa löytymään kuolleina tai pahasti murjottuina, joten Batman joutuu tekemään yhteistyötä Killer Crocin kanssa selvittääkseen tapauksen.
Krediittiä Sharpin hyvin huuruisesta kuvituksesta, joka toi vahvasti mieleen Dave Mckeani kuvituksen Arkham Asylum-tarinassa sekä Francis Baconin maalaukset.
Lisäisikö joku leffan Love Lies Bleeding tänne Tykkiin, kun haluaisin tiivistetyn mielipiteeni siitä tänne Tykkiin.
Roberto Vinditti: Superman 78
Ei mikään klassikko, mutta muuten keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi Teris-tarina.
Seuraavaksi vuorossa Brian Garfieldin Väkivallan vihollinen.
Sam Hamm: Batman 89
Batman 66-sarjisten hengessä etenevä 6 osainen sarja, Tim Burtonin Batmanien käsikirjoittajalta.
Tämähän siis sijoittuu Tim Burtonin Batman-universumiin ja mitä ilmeisesti Batman Forever olisi voinut näyttää tältä, jos Burton olisi saanut ohjata sen
Seuraavaksi vuorossa Superman 78, joka puolestaan sijoittuu 1978-87 Teräsmies-elokuvien universumiin.
William Peter Blatty: Manaaja
Harvoja kirjoja, joiden filmatisointi lähes on yks yhteen kirjan tapahtumien kanssa ja sarjassamme niitä kirjoja, joiden filmatisointi on lähdemateriaalia parempi.
Seuraavaksi vuorossa J. G. Ballardin Auringon valtakuntA.
Toinen mainitsemisen Mulcahyn ohjaamista musiikkivideoista on Total Eclipse of the Heart, jossa Russellin visuaalinen tyyli on hyvin vahvasti esillä ja videon tapahtumapaikkana toimiva entinen Hollowayn lataamo loi mainiot puitteet tapahtumille.
Toinen allekirjoittaneen suosikki musiikkivideo puolestaan on Elton Johnin Nikitan video, jonka ohjasi Ken Russell ja tässäkin ohjaajan visuaalinen tyyli on vahvasti esillä.
Muita allekirjoittaneen harvoista nähdyistä musiikkivideoista mainittakoon mm Soul Asylumin Runaway Train,Hallin & Oatesin Private Eyes, Heartin What About Love, These Dreams ja Alone, Gunnareiden November Rain ja se Fat Boy Slimin video, jossa Christopher Walken tanssii.
Sähköpostiosoitteeni on pysynyt 9 vuotta samana, joten en ole.
Lisäksi sisäänkirjautuminen toimii näköjään keskustelupalstan alalaidan kautta.
Woody Allenin Don’ Drink the Wter ja Kesä 42.
Nyt pääsin kirjautumaan tänne ilman gmailissa vierailua, kun etusivun Kirjaudu-painikkeen kautta menin keskutelupalstalle ja kirjauduin sivun alalaidassa olevien Nimimerkki/Salas@na-kohdan kautta.
Eipä iloa Tykin toimivuudesta kestänyt kauan, kun pisteytys, kommentointi ja palstalle kirjoittaminen onnistuu, mutta sisäänkirjautuminen meni taas gmailin kautta eikä nimikkeiden lisääminen onnistunut.
Kyllä tässä jää kaipaamaan vanhaa Tykkiä.
Ei vieläkään onnistunut uuden AP:n lisääminen ja jo toisen kerran viikon sisällä piti palauttaa salasana gmailin kautta. Toivottavasti saatte nämä viat korjattua asap.
Usagi Yojimbo 4: Häivähdyksiä kuolemasta:
UY seikkailee taas ja meno senkun paranee kirja kirjalta. Odotan jatkoa innolla.
Blacksad: Kissa varjoisilta kujilta & Kun kaikki sortuu osa 2:
Nyt tuli vihdoin ja viimein luettua coolin kollin 1.seikkailu, joka on ilmestynyt hiljattain uusintapainoksena sekä tuoreimman, viime vuotisen seikkailun jatko-osa.
Sujuvaa tarinankerrontaa ja JG:n upeaa pikutarkkaa ja realistista kuvitusta taas vaihteeksi.
Yritin lisätä uuden Apinoiden Planeetan tänne, mutta kuten viime viikolla kun allekirjoittaneella oli ongelmaa kirjautua tänne, niin sivu herjasi ja käski otta yhteyden ylläpitoon.Miksi?
H.P. Lovecraft: Väri avaruudesta, Herbert West-Elvyyttäjä, Hulluuden vuorilla & Charles Dexter Wardin tapaus
Tuli luettua 4/6 tarinaa 4 vuotta sitten julkaistusta H. P. Lovecraftin parhaat-kirjasta.
Väri avaruudesta, Herbert West ja Charles Dexter Ward tuli luettua, kun niistä olen nähnyt leffat ja 2 ensiksi mainitun kohdalla leffa oli proosaa parempi ja 3 kohdalla päinvastoin.
Hulluuden vuorilla oli näistä tarinoista paras ja päräyttävin ja kunpa Hollywood antaisi Del Toron tehdä filmatisoinnin vihdoin ja viimein.
Varjo Innsmouthin yllä ja Hautakummun salaisuus jäi lukematta, kun niitä ei ole filmatisoitu, joten olisiko niistäkin filmatisoinnin aika jo paikallaan?
J. Michael Cleverly: Lauri Törni Syntynyt sotilaaksi
Oodissa tuli luettua Törnin elämän kerta, jona yötä sain uutta tietoa mm siitä, että Törni oleskeli paperittomana jenkeissä, kun muutti sinne ja huumoria, toisin aika synkkää sellaista löytyi myös kirjasta, kun eräässä luvussa Himmeleriä kuvailtiin ”julman traagiseksi romantikoksi”
Seuraavaksi vuorossa Robin Mooren Törnistä kertova ja John Waynen elokuvaksi päätynyt kirja Vihreät Baretit.
