Hui hui. Itsellä on aina ollut amerikkalaisesta sotaelokuvasta mielikuva siloteltuna ja kaavamaisena patrioottisena propagandana, mutta löysinkin ison nipun massasta erottuvia pikkubujetin Hollywood-kuvainraastajia, joissa perinteisiä kliseitä pannaan matalaksi oikein kunnolla.

Jenkeissä sotaleffoja tehdessä Pentagon ja hallitus ovat kuulemma yleensä mukana sponsoreina. Valtionavun mukana tulee iso nippu ehtoja, ja siksi ne leffat yleensäkin on sellaisia propaganadapaukkuja. Mainitut realistisemmat tapaukset ovatkin yleensä mittakaavaltaan pienempiä ja enemmän henkilödraamaan painottuvia kuvauksia sodasta.

Mielestäni aihe on mielenkiintoinen ja ansaitsee enemmän huomiota.

Tuottavuudesta

Seuraava järjestelmä on kokeilemistani tuottavuudeltaan ja laadultaan ylivoimaisesti paras:

Kirjoita ja julkaise yksi arvostelu päivässä, mielellään joka päivä. Vapaapäivisin kirjoita kaksi, joista panet toisen “varastoon” niin, että kirjoitustahti on aina vähän edellä julkaisua. Näin sinulla on tehokas rutiini sekä mukavasti aikaa parannella ja korjailla niitä tekstejä ennen kuin lähetät niitä eetteriin. Näin saa mukavasti ja vaivattomasti kirjoitettua n. 400 arvostelua vuodessa.

Toinen mukava järjestelmä on kirjoittaa heti aamuisin. Yleensä tällainen onnistuu vain viikonloppuisin, jolloin ei synny samanlaista rutiinia, ja korkeasta laadusta huolimatta itse kirjoitusprosessi on erittäin tehoton ja hidas. Tällöin yksittäisen arvostelun kirjoittamiseen voi mennä helposti 2-3 tuntia aikaa, kun tehokkaammalla rutiinilla samanlaisen vetäisee läpi keskimäärin kolmessa vartissa melkein koska tahansa.

Näitä sopii soveltaa melkein mihin tahansa muuhunkin kirjoittamiseen, ym. Rutiini on kuningas. Jos haluat tuottavuutta ja tehokkuutta, panosta kunnolliseen rutiiniin.

Andrew Roberts: Napoleon: A Life
David G. Chandler: The Campaigns of Napoleon

Jos Napoleon Bonaparten elämä ja teot kiinnostaa, niin tässä on ehkä paras mahdollinen yhdistelmä mitä rahalla saa. Andrew Robertsin kirja on viimeisimpään tietoon perustuva reilu tuhatsivuinen järkäle, jossa käydään herran elämää ja tekoja läpi kaikkia säilyneitä kouluesseitä ja kirjeitä myöten. Tämän yksityiskohtaisemmaksi ei paljoa voi enää aiheen suhteen mennäkään, mutta teksti onkin yllättäen mitä mielekkäintä lukea. Tämän opuksen kirjoittamiseen ja taustatutkimukseen taisi mennä vuosikymmeniä, kun niitä pahuksen kirjeitäkin on joku vajaa 40 000 kappaletta.

Chandlerin Campaigns of Napoleon on aika tarkkaan 1200 sivua pitkä kirja, ja eeppisen massiivinen opus keskittyykin päähenkilön sijaan tämän sotatoimiin. Jos olet ikinä halunnut tietää mitään Napoleonin ajan sodista tai vaikka ajan keskeisistä sotaherroista, löytyy tieto varmasti näiden kansien välistä. Chandlerin kirja taitaa edelleen olla kattavimpia ja ylistetyimpiä teoksia aiheesta, ja tämä on taidettu julkaistakin joskus 1970-luvulla. Paha on panna paremmaksi.

Venom – Warhead

Jokin aika sitten tein huippulöydön: brittiläisen omakustannehevin kuningas Neat Records julkaisi vuosituhannen vaihteessa koko muinaisen singlekataloginsa yhdessä paketissa. Suurin osa kokoelman artisteista on ns. varttibändejä, eli kavereita jotka kävivät vain äänittämässä yhden kämäisen sinkun ja lopettivat pian studiokeikan jälkeen toimintansa. Kulmakunnan nuorisolla tahtoa ja energiaa olikin yleensä osaamista enemmän, ja jälki on siksi tahattomassa koomisuudessaankin erittäin viihdyttävää paukuttelua.

Kokoelman artisteista erityisesti Venom nousee monessa kohtaa esiin positiivisessa mielessä. Kuiviltaan tuon orkesterin kuunteleminen ei tunnu oikein miltään, mutta asetettuna kontekstiinsa vaikka Aragornin ja Glasgow’n kaltaisten yhtyeiden rinnalle Venom kuulostaa harvinainsen likaiselta ja kiinnostavalta heavy metalilta.

Käytännön vinkki kaikkeen kirjoittamiseen: älä ikinä julkaise tekstiä saman tien, vaan vähintään nuku yön yli, ja lue juttusi läpi vielä kerran.

Harva asia harmittaa niin paljon kuin nolojen huolimattomuusvirheiden löytäminen, kun vahinko on jo sattunut.

Täältä yläpeukut kanssa Lassiukselle!

———————————————

Pari kaunokirjallista kikkaa, joiden soveltamisesta olen saanut tuoreeltaan hyviä kokemuksia:

1. Tsehovin ase eli jos esittelet tekstissä esimerkiksi nimeltä jonkun henkilön tai asian, viittaa niihin uudestaan myöhemmin. Jos et käytä tai viittaa, älä myöskään esittele turhaa informaatiota. Tsehovin asetta soveltamalla teksti muuttuu huomattavasti mielekkäämmäksi lukea, kun annettu informaatio ei ole pelkkää irtonaista listausta ja satunnaista triviaa.

2, Teema on edellisen kohdan sovellus. Eli kirjoitelman ensimmäisen kappaleen ensimmäiset 1-2 lausetta asettavat odotukset ja tunnelman lopulle tekstille. Tätä voidaan hyödyntää määrittelemällä erillinen teema, esim. Mikko Alatalo, ja viittaamalla Mikon henkilöön tai kappaleisiin satunnaisesti tekstissä, mutta etenkin viimeisen kappaleen viimeisissä parissa lauseessa. Näin kirjoitelmalla on siis mielekäs alku ja loppu, joissa asetettu teema esiintyy jotenkin.

Teemat voivat olla esimerkiksi jotenkin leffaan liittyviä aiheita, jotain täysin posketonta tai hullua, tai vaikka jotain ironistakin. Yhdessä toistaiseksi julkaisemattomassa kaloihin liittyvän leffan arvostelussani käytin teemana kissoja, erään superkaupallisen leffan arvostelussa taas matematiikkaa ja numeroita, ym. Mahdollisuudet näiden tekniikoiden suhteen ovat rajattomat.

David Foster Wallacelta bongattu vinkki kirjoitusharrastusta aloittelevalle tai jo harrastuksissaan edistyneelle: hanki käyttösanakirja ja lue se huolella läpi. Käyttösanakirjassa tärkeintä on sanojen ja kielen sääntöjen oikeaoppinen käyttö, nyanssi- sekä merkityserot. Jos vähänkään julkaisee juttujaan ihmisten ilmoilla tai peräti nostaa kirjoittamalla palkkaa, ovat vaatimukset kielenkäytön suhteen vähän eri luokkaa kuin tavallisella kadunmiehellä.

Kielitoimiston kielioppiopas on suomen kielestä tarkoitukseen paras ja kattavin lähdeteos. Sivuja tuossa kirjassa on nelisensataa, ja teksti on tiiviydessään lähes matemaattisten opusten tasoa.