Noniin, pääsin kokeilemaan tätä menetelmää vihdoin ihan tositoimissa. Käytännössä totesin, että tuollaisesta arvostelusta voi helposti olla jopa puolet tekstistä pelkkää ilmaa, ja tiivistämällä turhia adjektiiveja, adverbejä ja täytesanoja siitä saa sukkelaan huomattavasti sujuvamman kokonaisuuden.

Eli toimii kuten luvattiinkin.

Tässä pidemmän ajan kuluessa on tullut kypsyteltyä ja kehiteltyä muutamia parannuksia kirjoitusmetodeihin.

1. Ensimmäinen on vähän hassu, mutta oikeanlaisen sistuksen ja virikkeiden järjestäminen. Eli alkaen sisustamisesta, pois kaikenlaiset seinäliput ja muut massa- ja oheistuotteet, tilalle ihan oikeaa taidetta mistä nyt sattuu tykkäämään. Löysin jopa yhden puodin, mistä voi ostaa suosikkikirjailijoiden ja säveltäjien marmorisia rintapystejä. Nyt joka kerta kun nostan päätäni kirjoittaessa, mua katsoo vastaan Dostojevski ja Tolstoi. Inspiroivaa!

2. Kirjoittaessa jatkuva lukeminen ja uuden ahmiminen on vitaali juttu. Siksipä kannattaa totutella joka päivä lukemaan jotain ainakin vähän, eli lehtiä, romaaneja, sarjakuvia, ym. Lukeminen näkyy spontaanisti myös kirjoitusasussa ja sanavarastossa. Vähän pidemmälle vietynä sopii järjestää muukin kulttuurinautiskelu mielellään siten, että koko ajan on tarkoituksella jotain vähän uutta ja odottamatonta, haastavaa, ym. esimerkiksi musiikkia kuunnellessa. Jos on pelkkää samaa vanhaa kaikki, alkaa nopeasti tuntumaankin kaavamaiselta, ja myös ulostulot vääntyy siihen suuntaan.

3. David Foster Wallace, Stephen King ja jokainen muukin kirjoittamisesta saarnannut käytännössä aina painottaa iskevän aloituksen merkitystä kirjassa, kappalessa, ym. Itsellä on uutena kikkana improvisoida arvosteluihin ensimmäiseksi lauseeksi joku hokema tai satunnainen lause ja jatkaa siitä. Kappaleiden alkuun mielellään jotain, joka yhdistää edellisen aiheen seuraavaan. Kappaleen rakenne menee siten, että ensimmäinen lause on aina johtolause, missä esitetään keskeinen asia lyhyesti ja ytimekkäästi, ja loppu kappale lähinnä tarkentaa sitä juttua.

Pari klisestä tapaa aloittaa arvostelun kappaleita:
“Kaukaisessa menneisyydessä tapahtui siten, että”
“Elokuvan tarina alkaa, kun…”
“Kokonaisuutena elokuva on…”

Fiksumpi tapa olisi esimerkiksi jos yksi kappale kertoo käsikirjoituksesta ja toinen näyttelijöistä, niin jälkimmäinen kappale voisi alkaa vaikka tyyliin
“Jos käsikirjoittajat olivat työssään kankeita, ovat näyttelijät vähintään yhtä pahasti kuutamolla”
tai
“Asiansa osaavat näyttelijät herättävät laadukkaan käsikirjoituksen eloon Oscarin arvoisella tavalla.”

4. Jos ensimmäinen lause on kappaleen tärkein, niin lauseen tärkein sana on aina viimeinen.

Esimerkki:
Lause 1: “Tämän elokuvan erikoistehosteet näyttivät kamalalta jo ilmestymisaikanaan”
Lause 2: “Tämän elokuvan erikoistehosteet näyttivät jo ilmestymisaikanaan kamalalta”

Kaksi esimerkkilausetta sanovat periaatteessa saman asian, mutta painotus on erilainen: lause 1 painottaa enemmän erikoistehosteiden kamaluuden ajattomuutta, lause 2 taas enemmän niiden pelkkää kamaluutta.

Näiden kanssa kun oppii pelaamaan plus jo aiemmat vinkit, niin hyvä tulee. Kannattaa panostaa ennemmin tiiviiseen tekstiin, missä keskitytään lähinnä kiinnostavimpiin pointteihin eikä luetella jokaista leffan yksityskohtaa. Kaikki turhat täytesanat ja kiemuraiset lauserankenteet pois. Kirjan, artikkelin, arvostelun tai muunkaan pituus itsessään ei ole mikään saavutus.

Unohtui mainita: hyvä kirjoittaja välttää passiivien käyttöä. Passiivi kuuluu enemmän puhekieleen, ja sillä on kirjoittaessa välttämätöntä käyttöä äärimmäisen harvoin.

Passiivimuoto on siis verbimuoto, jossa tekijä on jätetty epämääräiseksi, eli mennään, tehdään, ei tiedetä, ei osteta, on sanottu, ym.

David Foster Wallacelta bongattu vinkki kirjoitusharrastusta aloittelevalle tai jo harrastuksissaan edistyneelle: hanki käyttösanakirja ja lue se huolella läpi. Käyttösanakirjassa tärkeintä on sanojen ja kielen sääntöjen oikeaoppinen käyttö, nyanssi- sekä merkityserot. Jos vähänkään julkaisee juttujaan ihmisten ilmoilla tai peräti nostaa kirjoittamalla palkkaa, ovat vaatimukset kielenkäytön suhteen vähän eri luokkaa kuin tavallisella kadunmiehellä.

Kielitoimiston kielioppiopas on suomen kielestä tarkoitukseen paras ja kattavin lähdeteos. Sivuja tuossa kirjassa on nelisensataa, ja teksti on tiiviydessään lähes matemaattisten opusten tasoa.

Täältä yläpeukut kanssa Lassiukselle!

———————————————

Pari kaunokirjallista kikkaa, joiden soveltamisesta olen saanut tuoreeltaan hyviä kokemuksia:

1. Tsehovin ase eli jos esittelet tekstissä esimerkiksi nimeltä jonkun henkilön tai asian, viittaa niihin uudestaan myöhemmin. Jos et käytä tai viittaa, älä myöskään esittele turhaa informaatiota. Tsehovin asetta soveltamalla teksti muuttuu huomattavasti mielekkäämmäksi lukea, kun annettu informaatio ei ole pelkkää irtonaista listausta ja satunnaista triviaa.

2, Teema on edellisen kohdan sovellus. Eli kirjoitelman ensimmäisen kappaleen ensimmäiset 1-2 lausetta asettavat odotukset ja tunnelman lopulle tekstille. Tätä voidaan hyödyntää määrittelemällä erillinen teema, esim. Mikko Alatalo, ja viittaamalla Mikon henkilöön tai kappaleisiin satunnaisesti tekstissä, mutta etenkin viimeisen kappaleen viimeisissä parissa lauseessa. Näin kirjoitelmalla on siis mielekäs alku ja loppu, joissa asetettu teema esiintyy jotenkin.

Teemat voivat olla esimerkiksi jotenkin leffaan liittyviä aiheita, jotain täysin posketonta tai hullua, tai vaikka jotain ironistakin. Yhdessä toistaiseksi julkaisemattomassa kaloihin liittyvän leffan arvostelussani käytin teemana kissoja, erään superkaupallisen leffan arvostelussa taas matematiikkaa ja numeroita, ym. Mahdollisuudet näiden tekniikoiden suhteen ovat rajattomat.

Käytännön vinkki kaikkeen kirjoittamiseen: älä ikinä julkaise tekstiä saman tien, vaan vähintään nuku yön yli, ja lue juttusi läpi vielä kerran.

Harva asia harmittaa niin paljon kuin nolojen huolimattomuusvirheiden löytäminen, kun vahinko on jo sattunut.

Koska jatkuva lukeminen ja vaikutteiden imeminen on osa oppimis- ja kirjoitusprosesssia, lienee paikallaan antaa myös suosittelut laadukkaiden suomenkielisten elokuva-arvostelujen tuottajista ja arkistoista: Laajakuva ja Elitisti. Jos on tarvis löytää myös Leffatykin ulkopuolelta referenssimateriaalia tai tasokkaita esimerkkejä onnistuneesta suomenkielisestä arvostelusta tai vain viihteenkin vuoksi, niin näillä sivustoilla hyvää riittää.

Kauheasti muuten viime vuosina köyhtynyt kotimainen kulttuurielämä tällä saralla. Monta blogia ja julkaisua on käytännössä lopettanut toimintansa, Laajakuvakin näköjään on hiljentynyt joskus 2023. Laajiksella oli tietääkseni paljon vanhoja tykkiläisiäkin kirjoittamassa juttuja.

Tarkoitus ei siis ole ohjata ketään täältä pois, ainoastaan edistää arvostelujen tuotantoa ja ulkopuolisten positiivisten vaikutteiden leviämistä Tykillä.

Kielen rytmittäminen.

Ainakin itselläni tyypillinen lauserakenne on aina päälause + sivulause. Pelkkiä päälauseita on tullut käytettyä harvemmin, koska teksti muuttuu niiden liiasta käytöstä todella töksähteleväksi.

Tekstin mielekkyyden kannalta on fiksuinta koettaa sekoittaa molempia muotoja keskenään sekä kääntää sivulauseen ja päälauseen järjestystäkin. Yksinkertaiset päälauseet voivat olla myös 1-3 sanaa pitkiä minilauseita ja tulla pidempien virkkeiden välilläkin. Retoriset kysymykset ovat tehokkaita välineitä tähän tarkoitukseen, samoin tekstin sisäiset kysymykset ja vastaukset, esimerkiksi:

“Mitä tarinan roisto siis haluaa? Rahaa vain.”

Yksi vinkki, jonka Stephen King antoi kirjoitusoppaassaan oli kappaleen tai tarinan napakka aloittaminen yhdellä sanalla tai muutaman sanan pituisella minilauseella. Hemingway erityisesti käytti hyväkseen tällaista niksiä.

Tuottavuudesta

Seuraava järjestelmä on kokeilemistani tuottavuudeltaan ja laadultaan ylivoimaisesti paras:

Kirjoita ja julkaise yksi arvostelu päivässä, mielellään joka päivä. Vapaapäivisin kirjoita kaksi, joista panet toisen “varastoon” niin, että kirjoitustahti on aina vähän edellä julkaisua. Näin sinulla on tehokas rutiini sekä mukavasti aikaa parannella ja korjailla niitä tekstejä ennen kuin lähetät niitä eetteriin. Näin saa mukavasti ja vaivattomasti kirjoitettua n. 400 arvostelua vuodessa.

Toinen mukava järjestelmä on kirjoittaa heti aamuisin. Yleensä tällainen onnistuu vain viikonloppuisin, jolloin ei synny samanlaista rutiinia, ja korkeasta laadusta huolimatta itse kirjoitusprosessi on erittäin tehoton ja hidas. Tällöin yksittäisen arvostelun kirjoittamiseen voi mennä helposti 2-3 tuntia aikaa, kun tehokkaammalla rutiinilla samanlaisen vetäisee läpi keskimäärin kolmessa vartissa melkein koska tahansa.

Näitä sopii soveltaa melkein mihin tahansa muuhunkin kirjoittamiseen, ym. Rutiini on kuningas. Jos haluat tuottavuutta ja tehokkuutta, panosta kunnolliseen rutiiniin.

Runoudesta tuttu tehokeino, jolla saa tekstiin helposti lisää eloa ja leikkimielisyyttä.

Alkusointu eli toisiaan seuraavat sanat, joilla on samat alkukirjaimet. Perinteistä loppusointua on vaikea käyttää arvostelutekstissä, mutta hauskat alkusoinnut istuvat luontevasti melkein mihin tahansa. Itse käytän alkusointuja nykyään paljon.

Prätkähiirissä käytettiin valtavat määrät alkusointuja niiden legendaaristen herjojen ja heittojen pohjana, kuten
“Kautta käryävien kenkieni.”
“Kuules nyt, karvakorva.”
“Vietävän viiksiturvat!”
“Te saamarin sikamaiset sopulit!”
“Pateettiset pasta-aivot!”