Viimeinen viikko ainakin on tullut nautittua aidosta ja oikeasta stalinistisesta elokuvataiteesta. Epäröin tarttua aiheeseen siksikin, että tiesin laadun romahtavan viimeistään sodan alkamisesta ja etenkin jälleenrakenuskaudella aina Mestarin kuolemaan. Paljon mahtuu kuraa ja kliseitä mainituille vuosille, mutta on siellä muutama helmikin.

Yleisesti ottaen stalinististen kliseiden ja joskus jopa Stalinin hahmon itsensä bongaaminen on kehnommissakin leffoissa erityisen viihdyttävää. Jos elokuva esimerkiksi kertoo huimapäisestä lentäjästä, on tarinassa oltava kohtaus, jossa Isä Aurinkoisen virallinen kaksoisolento antaa sankarille isällisiä neuvoja tai käy vaikka näyttämässä kädestä pitäen, kuinka homma hoituu. Työmiehen traktorin sammahtaessa Kremlin eteen, kuin tyhjästä ilmestyy Stalin muistelemaan lupaustaan Leninille edistyksestä tuhansien traktoreiden muodossa. Ja katso: traktorikin herää Mestarin käsissä jälleen henkiin.

Kuvassa näkyvä teos on nimeltään “Historian oppitunti”, kyseessä on bulgarialais-neuvostoliittolainen yhteistuotanto. Kuten tuossakin leffassa, näissä neukuissa on yleensä hauskinta ettei niistä tiedä etukäteen yhtään mitään, eikä internetistäkään löydy valmista tietoa – ihanan haasteellisia elokuvia katsoa ja kirjoittaa. Tässä tapauksessa elokuvan tarina kertoo Saksan valtiopäivätalon poltosta syytetystä bulgarialaisesta aatteen miehestä, josta toisen maailmansodan jälkeen tuli uuden Bulgarian perustajahahmo ja maanisä. Tarina on tosi, ja elokuva on jopa ihan hyvä oikeussalidraama.