Kielen rytmittäminen.

Ainakin itselläni tyypillinen lauserakenne on aina päälause + sivulause. Pelkkiä päälauseita on tullut käytettyä harvemmin, koska teksti muuttuu niiden liiasta käytöstä todella töksähteleväksi.

Tekstin mielekkyyden kannalta on fiksuinta koettaa sekoittaa molempia muotoja keskenään sekä kääntää sivulauseen ja päälauseen järjestystäkin. Yksinkertaiset päälauseet voivat olla myös 1-3 sanaa pitkiä minilauseita ja tulla pidempien virkkeiden välilläkin. Retoriset kysymykset ovat tehokkaita välineitä tähän tarkoitukseen, samoin tekstin sisäiset kysymykset ja vastaukset, esimerkiksi:

“Mitä tarinan roisto siis haluaa? Rahaa vain.”

Yksi vinkki, jonka Stephen King antoi kirjoitusoppaassaan oli kappaleen tai tarinan napakka aloittaminen yhdellä sanalla tai muutaman sanan pituisella minilauseella. Hemingway erityisesti käytti hyväkseen tällaista niksiä.