John ’Jigsaw’ Kramer (Tobin Bell) on kuollut ja menee luonnollisesti ruumiinavaukseen. Patologit kylläkin löytävät hänen vatsastaan pahaenteisen nauhan ja FBI:n erikoisagentti Strahm (Scott Patterson) ja tämän työtoveri erikoisagentti Perez (Athena Karkanis) osallistuvat myös poliisitutkintaan. SWAT-ryhmän komentaja Riggille (Lyriq Bent) tulee oikea syy lähteä jahtiin, sillä jopa kuolleena Jigsaw osaa koettelemusten järjestämisen ja kuka on se hypoteettinen toinen apuri? Kadonnut ja kuolleeksi oletettu Eric Matthews (Donnie Wahlberg) on yhä elossa ja hänen henkensä on aikarajasta riippuvainen.
Vaikka kauhuelokuvasaaga Saw pääsee jo neljänteen osaansa ei sen vimma tunnu yhtään heikkenevän. Neljännessä osassa yhä ohjauksesta vastaava Darren Lynn Bousman puhaltaa melkoisen mutkikkaaseen käsikirjoitukseen hurjaa vimmaa ja koska John Krameria tutkiessa ei kronologia ole paras tapa lähentyä on mukana runsaasti takaumia ja takaperoisviitteitä ja Jigsawista näkemyksen toimittaa tämän ex-vaimo Jill (Betsy Russell). Vasta [I]loppupaljastuksen[/I] lähentyessä uhkaa tarina hajota käsiin. Onnellista loppua on sarjaan tottuneiden turha odottaa, veriset koettelemukset ovat todellakin verisiä koettelemuksia ja pakkomielle onnistua on tuhon avain.
Jopa graafisen ruumiinavauksen läpikäynyt Tobin Bell hallitsee elokuvaa karhealla äänellään ja takaumaosuudet rakentavat hahmon mielipuolta kuolemanluokkujen sadistista suunnittelijaa syvällisemmän hahmon jolla on omat heikkoutensa ja koettelemuksensa ja käydäänpä läpi myös hänen ensimmäinen pelinsä missä on mukana voimakas henkilökohtainen vivahde opetuksessa. Hahmo pysyy kaikista paljastuksista huolimatta mysteerinä minkä ainoa väkivaltainen purkaus on järkyttävässä kontrastissa Kramerin normaalisti hillittyyn rauhallisuuteen.
Lyriq Bent ilmaantui jo kakkososassa mukaan, mutta vasta nyt hänet kohotetaan varsinaiseksi päähenkilöksi jonka härkäpäinen halu onnistua kaikkien pelastamisessa on poliisille ihailtavaa, mutta siitä puuttuu tarpeellinen kurinalaisuus. Scott Patterson on suorastaan hyytävä liittovaltion pukumies, mutta hänenkin vakaumuksensa kylmänä tutkijana rapistuu aikarajan lähennellessä loppuaan.
Neljäs osa pysyy edeltäjiensä johdonmukaisen kirskuvalla, verisellä ja kronologisesti loikkivalla linjalla ja pysyy loppuun asti jännittävänä. John Kramerin luku on ohitse, mutta ilmiselvää on Jigsawn tarina on vasta pääsemässä vauhtiin.
