Snakes on a plane on jo ennen ensi-iltaansa suuren kulttisuosion saavuttanut B-luokan horrormättöelokuva Samuel L. Jacksonilla ja naurettavalla juonella varustettuna. Ilman järkeä, kieli poskessa ja asenteella, eipä tästä filmistä varmaan tarvitsisi tuon enempää sanoa, mutta koitetaan nyt kuitenkin jotain keksiä.
Elokuvan tarina on osittain perinteisimmästä mahdollisesta päästä, osittain ei. Eli siis on lomaileva ukko, joka sattuu todistamaan, kuinka tunnettu gangsteripomo paukuttaa syyttäjältä pesäpallomailalla pään palasiksi. FBI korjaa sitten nopeasti todistajan talteen, ja filmin pääosaan asetettu überkova sankariagentti joutuu tietysti suojelemaan kundia pahisten murhayrityksiltä. Tässä kohtaa päästään mielenkiintoiseen osuuteen: Murha päätetään suorittaa salakuljettamalla todistajan lentokoneeseen satoja myrkkykäärmeitä. Aukoton suunnitelma, vai mitä?
Että näin. Snakes on a plane on rehellinen roskaelokuva, joka rakentuu tasan kahden asian varaan: Kohtuullisen omaperäisen ideansa ja Samuel L. Jacksonin. Muuta ei oikeastaan tarvita. Kun toteutus on vielä dynaamista, huumori sopivan typerähköä, ja viihdettä revitään vanhoilla, mutta hyviksi havaituilla keinoilla (alastomuudella, gorella, väkivallalla ja one-linereilla), rupeaa kaikki olemaan kohdallaan. Snakes on a plane on täysin tietoinen ja silminnähden ylpeä roskastatuksestaan, ja niinhän se kuuluu ollakin. Oikein mallikasta ja toimivaa junttiviihdettä, suositellaan nautittavaksi elokuvateatterissa ja mielellään lapsenmielisen kaveriporukan kanssa.
Ainiin, mainittakoon vielä, etten muista koskaan ennen kuulleeni elokuvateatterissa yleisön taputtavan elokuvan lopussa. Vielä suuremmat aplodit tosin sai Samppa heittäessään jo nyt klassikoksi muodostuneen repliikkinsä ”I’ve had it with these motherfucking snakes on this motherfucking plane!”