Michael Bay tavoittelee kunnianhimoista elokuvaa, mutta selkeän linjan puuttuessa elokuva jää selkeästi tavoitteestaan

3.9.2013 22:12

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Pain & Gain
Valmistusvuosi:2013
Pituus:129 min

Pain & Gain herätteli kiinnostusta jo reilusti ennen julkaisuaan. Toki elokuvan massiivisella mainonnalla vaikutettiin tähän melko runsaasti, mutta syitä on muitakin, sillä esimerkiksi ohjaajana toimii Michael Bay. Näyttelijäkaartikin koostuu sellaisista kavereista kuin Mark Wahlberg, Dwayne Johnson ja Anthony Mackie, jotka kaikki pumppasivat melkoisesti rautaa elokuvaa varten. Pain & Gain on Michael Bayn unelmaprojekti ja huhut tietävät kertoa, että Bay, Wahlberg ja Johnson eivät saaneet elokuvasta palkkaa, vaan lopputuotoista osansa. Tämä mahdollisti elokuvan teon, sillä elokuvan budjetti on melko pieni (arvioitu 26 miljoonaa dollaria), kun ottaa huomioon, millaisia kavereita elokuvaa on tekemässä.

Pain & Gain kertoo Daniel Lugon (Mark Wahlberg) tarinan. Danny on kuntosaliohjaaja ja person trainer, joka pyrkii tekemään kehostansa mestariteoksen. Danny Lugo on kuitenkin kunnianhimoinen kaveri muutenkin, sillä yritystä ei puutu. Hän päätyy työskentelemään Sum Gym-kuntosalille, jonka omistaja palkkaa hänet, vaikka Danny kertookin rikollistaustastaan. Danny Lugo oli vasta vankilassa huijattuaan vanhuksilta rahaa, mutta lupaa John Meselle (Rob Corddry), että hän kolminkertaistaa kuntosalin kävijämäärän. Danny Lugon elämä kuitenkin muuttuu, kun hän saa uudeksi asiakkaakseen todella rikkaan Victor Kershawn (Tony Shalhoub). Kuunnellessaan Kershawn tarinoita rikkauksistaan, alkaa Danny himoitsemaan itselleenkin amerikkalaista unelmaa. Kun hän vielä osallistuu televisiomainoksen innoittamana Johnny Wun (Ken Jeong) seminaariin, päättää hän, että hänestä tulee do-er, henkilö jolla on tavoite, jonka hän saavuttaa.

Yksinäinen bodari ei ole kuitenkaan mitään, joten Danny värvää mukaan kaksi kaveria. Adrian Doorbal (Anthony Mackie) on steroideja käyttävä tummaihoinen hieman pienempi bodari. Steroidien käyttö on aiheuttanut hieman tuhdimmista tytöistä pitävälle Doorbalille kuitenkin impotenssiongelmia, joten raha tulisi tarpeen hoitojen ollessa melko kalliita. Kaksistaan ei kuitenkaan ole kivaa, joten mukaan hankitaan vielä vastikään vankilasta pois päässyt uskoon tullut entinen kokaiini-addikti Paul Doyle (Dwayne Johnson). Sun Gym Gang on koossa ja seikkailu valmis alkamaan.

Pain & Gain on mielenkiintoinen elokuva. Michael Bay on tehnyt todella rohkean ratkaisun kääntäessään tarinan nurinpäin. Danny, Doorbal ja Paul esitetään hieman hölmöinä, mutta melko hyväntahtoisina bodareina, jotka eivät halua tappaa ketään. Elokuvassa tapahtuvat tapot ovat nekin täysin vahinkoja, vaikka oikeasti Doorbalin ja Lugon suorittamat murhat olivat kylmäverisesti toteutettuja. On ymmärrettävää, että elokuva provosoi rajusti varsinkin tapahtumasarjan uhrien omaisia, sillä Pain & Gain pyrkii saamaan katsojan sympatiat Sun Gym Gangin puolelle ja uhreja vastaan. Elokuvan huumori on tämän vuoksi melko mustaa ja ehkä hieman häiritsevääkin, jos katsoja on entuudestaan tuttu Sun Gym Gangin edesottamuksiin.

Pain & Gain pyrkii olemaan välillä toimintaelokuva, välillä rikoselokuva ja välillä komediaelokuva. Bay pyrkii yhdistämään nämä kolme tyyppiä yhdeksi teokseksi, mutta epäonnistuu siinä ainakin osittain. Elokuva on välillä hieman sekava, sillä paljon tapahtuu välillä melko kovalla tempolla. Ja koska elokuvasta puuttuu selkeä genrelinja, tekee sekin elokuvasta hieman sekavan, sillä katsoja ei tosiaan tiedä, onko elokuvan tarkoitus siis olla toimintaa vaiko komediaa. Tätä korostaa elokuvan loppu, joka saattaa pudottaa leuan lattiaan, jos katsoja ei entuudestaan tiedä, miten Danny Lugolle ja Adrian Doorbalille kävi oikeasti. Loppu on oikeastaan elokuvan paras kohtaus. Ensin se saa katsojan nauramaan, mutta kun Lugon ja Doorbalin kohtalo julistetaan, menee katsoja hiljaiseksi.

Pain & Gain pyrkii provosoimaan jokaisessa mahdollisessa välissä. Osansa saavat niin stripparit, bodarit kuin homoseksuaalitkin. Eikä sovi unohtaa myöskään väkivallan vastustajia, joille tarjotaan hidastettuna teaserilla päähän iskeminen. Homoseksuaalit saavat osansa dildoja täynnä olevan varaston ja lihasten vertailun muodossa ja stripparit taas esitetään tyhminä bimboina ja seksiobjektiiveina. Elokuva herkuttelee muutenkin paljaalla pinnalla. Nauttia saavat niin miehet kuin naisetkin, vaikka enemmistönä elokuvassa ovat vähäpukeiset naiset. Eikä sovi unohtaa elokuvan päähenkilöitä; hieman tyhmiä ja hitaita bodareita, joiden TÄYTYY SAADA PUMPPI tasaisin väliajoin.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat siedettäviä. Mark Wahlberg on kohtuullisen isossa kunnossa ja menee koko elokuvan läpi hölmistynyt perusilme kasvoillaan. Anthony Mackie on hyvä kaikkensa kroppansa eteen tekevänä Doorbalina ja Dwayne Johnson hoitaa hommansa hyvin kaapin kokoisena uskoon tulleena kokaiiniriippuvaisena, joka ei toivo kenellekään pahaa. Etsiväsarja Monkista tuttu Tony Shalhoub tekee varsin pätevän roolin ja Ed Harris tukee hyvin pääosakaartia senioriyksityisetsivänä.

Pain & Gain on kohtalaisen hyvä elokuva. Traileri ja mainokset antoivat odottaa huomattavasti erilaisempaa elokuvaa ja sen vuoksi elokuva onkin ehkä hienoinen pettymys. Kun mainoksessa komeilee lihaksikas Mark Wahlberg ja suorastaan järkälemäinen Dwayne Johnson, odottaa katsoja ehkä hieman toiminnallisempaa elokuvaa. Toimintaa on hieman, mutta pääsääntöisesti elokuva on rikoskomedia, jonka taustalla vaikuttaa rankka tositarina. Bay onnistuu kyllä saamaan katsojan sympatiat kolmikon puolelle, mutta se ei riitä. Elokuva on hieman liian sekava ja siitä puuttuu selkeä linja, jonka takia se on paikka paikoin melko sekavakin. Katsoja myös helposti tarkistaa Sun Gym Gangin oikean tarinan ja sympatiapisteet murenevat sen mukana melko täydellisesti.

Pain & Gain viihdyttää helposti yhden katselukerran, mutta jo toisella kerralla se saattaa helposti käydä hieman tylsäksi ja sympatiapisteitäkään ei heru. Michael Bay tavoitteli kunnianhimoista elokuvaa, mutta valitettavasti Pain & Gain ei sitä ole. Se kannattaa silti tarkistaa, sillä se viihdyttää varmasti ja tarjoaa muutamat hyvät naurut. Erikoismaininnan ansaitsee myös elokuvan teemebiisi; Steve Jablonskyn – I Believe In Fitness, joka rakentuu kauniisti kohti suurempaa loppua – hieman kuten Danny Lugon tarinakin.

”My name is Daniel Lugo, and I believe in fitness”

Arvosteltu: 03.09.2013

Lisää luettavaa