Rodolfo (Matti Pellonpää) on albanialainen pakolainen ja maalari, Marcel (André Wilms) on ranskalainen runoilija ja Schaunard (Kari Väänänen) irlantilainen säveltäjä. Boheemielämää on kertomus näiden erilaisten, mutta toisaalta taas hyvin samanlaisten ihmisten päivästä toiseen jatkuvasta kamppailusta taiteilijan elämän vaikeuksia vastaan.
Aki Kaurismäen elokuvat tunnistaa hyvin mustasta huumorista, lyhyestä pituudesta ja minimaalisesta dialogiasta. Boheemielämää on kuitenkin mukava poikkeus tavallisesta Kaurismäestä, sisältäen silti Kaurismäen keskeisimmät ja tärkeimmät elementit. Boheemielämää on pituudeltaan pitempi kuin suurin osa muista Akin elokuvista, dialogia on kohtuullisen paljon, vaikka pitkiä, lähes mykkiä kohtauksia ja otoksia on useaan otteeseen. Boheemielämää on myös ensimmäinen Aki Kaurismäen elokuva, jossa ei puhuta sanaakaan Suomea. Kielenä ja varsinaisena tapahtumapaikkana toimii Ranska ja Pariisi.
Näyttelijäsuoritukset lienevät paremmat kuin missään muussa Kaurismäki-filmissä. Matti Pellonpää on mahtava, loistava, siis aivan mestarillinen Rodolfona, maalarina, jota elämä on koetellut. Varmasti jokainen katsoja on iloinen, kun Rodolfo saa myydyksi taulujansa rikkaalle sokeritehtailijalle. Välttämätön hyvänolontunne valtaa katsojan, kun saa kokea “vierestä” Rodolfon onnistumisen.
Kari Väänänen ei paljoa häviä Pellonpäälle, kyynisenä ja kenties hieman pessimistisenä Schaunardina. Kolmikosta heikoimman suorituksen tekee Wilms ranskalaisena runoilijana, mutta ei ole missään nimessä huono. Ei sinne päinkään…
Se mikä tekee Pellonpään ja Väänäsen suorituksista vielä loistavampia, on se, että kumpikaan heistä ei osannut puhua sanaakaan Ranskaa (no, tietysti “ponsuureja” ja “pon a petiittejä” ei lasketa), vaan kässäri sisälsi ohjeita kuinka repliikit tulee lausua. Siitä kunnioitukset heille ja samantien puolikas piste lisää leffalle.
Boheemielämää on mainion näyttelemisen lisäksi erittäin hyvin ohjattu. Kameran kanssa ei pidetä turhaa kiirettä, vaan jokainen otos on ohjattu ja kuvattu hillitysti, kuitenkaan tekemättä elokuvasta tylsää katseltavaa. Käsikirjoitus on myös reippaasti yli keskitason.Se kuvaa realistisesti taiteilijoiden elämää. Jos teokset eivät mene kaupaksi, ei tule rahaa ja ilman rahaa ei tule ruokaa, eikä ole varaa ostaa lisää paperia tai värejä. Artistien elämä näytetään päivästä toiseen jatkuvana kamppailuna, mitä pienet, mutta toisaalta hyvin suuret onnistumiset auttavat jatkamaan eteenpäin. Taitelijan elämää ei ole luotu tavalliselle ihmiselle…
Boheemielämää on selvästi yksi Aki Kaurismäen parhaita elokuvia, jota suosittelen komedian, mutta vielä enemmän draaman ystäville. Tämä elokuva kyllä palkitsee katsojan ja kestää monet katselukerrat!
nimimerkki: Scarface
